Onko hienompaa köyhäillä vai leveillä?

Puhutaan rahasta ja sen näyttämisestä.

Ei nyt tarvita uutta ketjua sairaalloisen piheistä ihmisistä, eikä kukaan tunnusta, että ostaa kamppeita tehdäkseen muut kateellisiksi. Toisaalta ilman pientä karrikointia ei synny keskustelua, eli kumpaa ääripäätä lähemmäs menet: onko paras, jos tietäjät tietää, että auto/laukku/kello on arvokas ja vaikutat vauraalta ja tyylikkäältä henkilöltä, vai oletko enempi niitä, jotka kehuu miten kolmen tonnin auto on kestänyt hienosti ja toteat että "ei näillä palkoilla" vaikka oikeasti palkka on ihan keskiverto?

Itse olen tuota jälkimmäistä sorttia. Olen keskituloinen, mutta minulla on se köyhäilyidentiteetti, varmaan lapsuudessa omaksuttu. Toinen vanhemmistani on Itä-Suomesta (vaatimattomuus hyve?) ja toinen Pohjanmaalta (leveilykulttuuri?). Äidillä on oikeasti ollut yksinhuoltajana tiukkaa rahasta ja isä on juonut keskituloiset varansa, isäpuoli on ollut niitä jotka haluaa näyttää menestymeemmältä kuin naapurit. Monenlaista mallia olen siis saanut ja niistä äidin malli on siirtynyt minuun vaikka tulotaso parempi.

Ulospäin näytän vapaalla liki päihdeongelmaiselta hampuusilta ja tunnen oloni luontevaksi. Nytkin on päällä ikivanha paita, jonka hihat olen leikannut saksilla lyhyemmiksi. Koti on kyllä nätti ja ostan vaikkapa kalliita harrastusvälineitä, mutta en kehtaisi muille kertoa, miten paljon olen käyttänyt rahaa esim. urheiluvarusteisiin. On jotenkin hienompaa pukea päälle reikäinen paita ja näyttää miten pienellä pärjää.

Eihän Suomessa oikeasti tulotaso näy päällepäin yleensä, eikä keneltäkään ole tapana palkkaa kysyä. Täällä voi köyhäkin näyttää rikkaalta ja lottovoittaja jatkaa elämäänsä niin ettei kukaan arvaa.

Vaikka itse oletkin normaali ja neutraali, niin tiedätkö jonkun, joka selvästi piilottaa hyvän elintasonsa tai vastaavasti jonkun, joka näyttää aina upealta, koska on saanut tyylitajua enemmän kuin toiset rahaa?

Jotenkin minua aina kiehtoo jutut miljonääreistä, jotka ajavat jotain vanhaa kotteroa ja näyttävät mahdollisimman tavallisilta. Laskelmoituja tyyliseikkoja nekin voivat toki olla, etenkin yritysjohtajien kohdalla. Vähintään yhtä paljon arvostan pienituloisia ihmisiä, joilla on taitoa ja tyyliä, jota ei rahalla saa.