onko tyttöni autistinen?

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 10:16"]

Ehkä 2-vuotias ei ole vielä edes tottunut karkkeihin? Esim. mun lapsi ei niistä mitään ymmärtänyt kun ei karkkia noin pienenä edes saanut. Halusi mieluummin syödä kulhosta pakastevihanneksia kuin karkkeja ;)

Ja voi hyvin olla tuo vetäytyminenkin tavallista ujoutta. Itsekin lymyilin piilossa jopa n. 5-6-vuotiaaksi asti aina jos kotiin tuli vieraita.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 10:07"]

Siskoni lapsi, nyt jo melkein kolme vuotta, oli juuri tuollainen ja minulla hänen tätinään on ollut juuri vastaavia epäilyksiä.
Tyttö ei katso silmiin tai jos katsoo, kääntää katseensa nopeasti pois. Touhuaa kyllä yksin äänekkäästikin, laulaa ja paljon ja rakastaa sitä että hänelle lauletaan (juuri silloin tuijottaa herkeämättä silmiin!), mutta tytön kanssa ei voi keskustella, vaan hän jotenkin "ahdistuu" ja livistää paikalta. Tyttö myös aika harvoin itkee tai on vihainen, lähinnä hän hengailee yksinään omia juttujaan eikä ole moksiskaan monesta asiasta. Esimerkiksi jos pari vuotta vanhemmalle veljelleen antaa karkin mutta pikkusiskolle ei, sisko ei ole moksiskaan?
Olen miettinyt onko tyttö vain ujo (koska pari vuotta veljensä on TÄYSIN toista maata ja normaalisti sosiaalinen, höpöttävä, keskusteleva lapsi ihan pienestä pitäen) vai voisiko taustalla olla lievää autismia tms.

[/quote]

[/quote]

Satavarmasti tiedän että kaksivuotias on tottunut karkkeihin. Siinä vaiheessa kun tyttö on karkkia saanut, se on kiinnostanut kovastikin, mutta jos veli saa karkkia siskon nenän edessä niin sisko ei jotensakin tajua mitä herkkua veli saa, ennen kuin maistaa itse yhden. Liekö sitten sieltä penaalin epäterävimmästä päästä tämä tätitettävä ;D

No ei todellakaan ole syytä huoleen.

Minusta ihan normaalilta kuulostaa. Kahdella kolmesta lapsestani on ollut tuo sama, että noin 3kk kohdalla ei ole suostunut katsekontaktiin ollenkaan. Myös minä olin molemmilla kerroilla lähes hysteerinen :)

Katsooko lapsi siis sinua nyt silmiin? Minusta tuo, että laulaessa katsoo kertoo jo ihan normaalista katsekontaktista. Taitaa teilläkin vain olla paljon katseltavaa ja jos on utelias lapsi, niin sekin syö katsekontaktia. Vieraita ei tarvitsekaan uskaltaa katsoa silmiin ja äidin vaihtaessa huonetta, moni tuon ikäinen alkaa itkemään perään. Niistä en olisi huolissani. En myöskään siitä, että nukkuu mielellään ihan lähellä ja rinnallakin. Itse olen  huomannut, että monet tytöt on takertuvaisempia kuin pojat ihan vauvasta alkaen.

Siis mitä? Täysin normaalilta vaikuttaa, miksi kehittelet tuollaisia autisti-kuvia päässäsi?

Minä ajattelisin, että sinun kannattaisi ehdottomasti ottaa huolesi puheeksi neuvolassa. Ei siksi, että lapsi kuulostaisi autistiselta vaan siksi että olet asiasta ahdistunut. Kirjoitit että "Olen aina pelännyt että lapsestani tulee autistinen." Osaatko miettiä, mistä tällainen pelko on sinulle tullut? Pelkäsitkö samaa isoveljen ollessa vauva?

Onko teillä lähisuvussa autismia vai miksi moinen huoli? Tyttösi vaikuttaa täysin normaalilta.

Niin ja ei usei  päivisin tykkää olla hirveesti sylissä ja voi olla sylissä jäykkä.  Saan katsekontaktia ihan hyvin ja minun mielestäni normaalisti mutta pelko. Olen menossa ensi viikolla psykologin juttusille ja olen keskustellut avoimesti myös neuvolassa. Tytöllä nimittäin niskaturvotusta 3 mm sensimmäisessä ultrassa ja sen jälkeen istukkanäyte joka oli ok ja kaikki ultrat sen jälkeen ok. Mutta se on pelästyttänyt mut ja uskon että on taustana koko ajan. Olen siis menossa juttusille ensi viikolla mutta halusin myös teiltä kysyä että nyt en mene turhaan sinne jos jotenkin pelkoni ovatkin totta. 

Siskoni lapsi, nyt jo melkein kolme vuotta, oli juuri tuollainen ja minulla hänen tätinään on ollut juuri vastaavia epäilyksiä.
Tyttö ei katso silmiin tai jos katsoo, kääntää katseensa nopeasti pois. Touhuaa kyllä yksin äänekkäästikin, laulaa ja paljon ja rakastaa sitä että hänelle lauletaan (juuri silloin tuijottaa herkeämättä silmiin!), mutta tytön kanssa ei voi keskustella, vaan hän jotenkin "ahdistuu" ja livistää paikalta. Tyttö myös aika harvoin itkee tai on vihainen, lähinnä hän hengailee yksinään omia juttujaan eikä ole moksiskaan monesta asiasta. Esimerkiksi jos pari vuotta vanhemmalle veljelleen antaa karkin mutta pikkusiskolle ei, sisko ei ole moksiskaan?
Olen miettinyt onko tyttö vain ujo (koska pari vuotta veljensä on TÄYSIN toista maata ja normaalisti sosiaalinen, höpöttävä, keskusteleva lapsi ihan pienestä pitäen) vai voisiko taustalla olla lievää autismia tms.

Ehkä 2-vuotias ei ole vielä edes tottunut karkkeihin? Esim. mun lapsi ei niistä mitään ymmärtänyt kun ei karkkia noin pienenä edes saanut. Halusi mieluummin syödä kulhosta pakastevihanneksia kuin karkkeja ;)

Ja voi hyvin olla tuo vetäytyminenkin tavallista ujoutta. Itsekin lymyilin piilossa jopa n. 5-6-vuotiaaksi asti aina jos kotiin tuli vieraita.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 10:07"]

Siskoni lapsi, nyt jo melkein kolme vuotta, oli juuri tuollainen ja minulla hänen tätinään on ollut juuri vastaavia epäilyksiä.
Tyttö ei katso silmiin tai jos katsoo, kääntää katseensa nopeasti pois. Touhuaa kyllä yksin äänekkäästikin, laulaa ja paljon ja rakastaa sitä että hänelle lauletaan (juuri silloin tuijottaa herkeämättä silmiin!), mutta tytön kanssa ei voi keskustella, vaan hän jotenkin "ahdistuu" ja livistää paikalta. Tyttö myös aika harvoin itkee tai on vihainen, lähinnä hän hengailee yksinään omia juttujaan eikä ole moksiskaan monesta asiasta. Esimerkiksi jos pari vuotta vanhemmalle veljelleen antaa karkin mutta pikkusiskolle ei, sisko ei ole moksiskaan?
Olen miettinyt onko tyttö vain ujo (koska pari vuotta veljensä on TÄYSIN toista maata ja normaalisti sosiaalinen, höpöttävä, keskusteleva lapsi ihan pienestä pitäen) vai voisiko taustalla olla lievää autismia tms.

[/quote]

3 vuotias olisi saannut jo diagnoosin jos autismi.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 09:41"]

Tyttö nyt 7 .5  kk vanha. Olen aina pelännyt että lapsestani tulee autistinen. 3 kk iässä katsekontakti oli parisen viikkoa haastavaa mutta kyllä sen sai kun haki, sen jälkeen parani nopeasti. Mikä syynä en tiedä. Neuvolan mukaan voi johtua siitä että silloin oli elämässämme paljon meneillään, esim muutto, kaste. Ja että vauva olisi siitä jotenkin sekaisin tai sitten että maailma avautui. Siitä asti on kuitenkin se pelko ollut olemassa. 

Vauvani syö hyvin ja kaikenlaista, myös sormiruokia. Pinsettiote hyvin kehittynyt vaikkakin ei viellä täydellinen. Nukuu vaihtelevasti ja mieluiten vaan vieressä tissin lähellä. Nyt kuiteqnkin yritetty päästä tästä ja nukkuu nyt enemmän omassa sängyssä. Pääsee konttausasentoon ja pakittaa paikasta toiseen. Leikkii kaikilla leluilla ja tällä hetkellä on tosi kiva tyhjentää koko lelulaatikko. 

Jutteli paljon 4 kk iässä ja sitten pidettiin 5 kk iässä hiljaisempi aika. Nyt juttelee paljon ja tulee ma-ma, pa-pa, ta-ta, ba-ba. reagoi omaan nimeen. Hymyilee kaukaa kun tuttu tulee. Nyt äiti ei sais mennä pois huonesta kun aloittaa huutaa, ei aina. Nauraa säännöllisesti mutta eniten veljen hölmötyksille. Veli on ihan paras. Ja seuraa kyllä serkunkin touhumisia tarkaa. Nostaa kädet kun kysyy että haluatko ylös. 

Kuitenkin vieraita usein katsoo hymyilee ja katsoo pois, eikä vaan nyt kun myös on ruvennut vierastamaan. Onko vaan ujo? katsekontaktia myös itse hakee. Mutta jos tulee liian lähelle kasvoja niin katsoo usein pois. Ei usein katso kovin kauan silmiin.

Rakastaa lauleskelua. sillon ei kyllä päästä katsetta ollenkaan silmistä.

Nukuu tosiaan vaan lyhyitä aikoja päivisin n. 45 min kerrallaan mutta yöt 20-8 usein kahdella syötöllä. 

Niin ja leikki syntymästä asti kielellään. Loppui noin 3 kk iäsää

Onko syytä huoleen? Olen välillä tosi ahdistunut. 

[/quote]

Lapsesi on selvästi vastavuoroinen. Autisti ei sitä ole. Autistinen lapsi ei "palkitse" äitiään hymyillä ja sillä katsekontaktilla.

Minä olisin huolissani, mutta enemmänkin siitä että äidillä ei ole kaikki kunnossa.

Jos onkin, niin se on noin nuorella vaikeaa diagnosoida. Tiedän, kun oma 11 VUOTIAS tyttöni sai vasta vastikään diagnoosin F84.11 Autistisia piirteitä. Eli älä huoli ja nauti lapsestasi.

Tyttösi vaikuttaa täysin normaalilta, hyvin kehittyneeltä vauvalta.

Omalla pojallani, joka on pian nelivuotias oli niskaturvotusta myös, verikoeseula ei kuitenkaan hälyttänyt. Kävin hänen raskausaikanaan useissa ylimääräisissä ultrissa sillä hänellä oli turvotusta myös selän ja mahan alueella, mikä huomattiin heti ensimmäissä ultrassa. Minäkin välillä mietin onko hänellä ehkä joku sairaus, jota ei ole huomattu. Itse olen epäillyt lähinnä fyysisisiä sairauksia koska viimeisessä ultrassa lääkäri sanoi, että voisi olla joku suolistosairaus, todennäköisesti on kuitenkin ihan terve. Lapseni on mielestäni kehittynt hyvin enkä juurikaan murehdi enää hänen niskaturvotustaan ja terveyttään.

Itse olen nyt uudestaan raskaana. Niskaturvotuksen annoin mitata mutta verikokeeseen en mennyt.

Nauti vauvastasi. Mielestäni esimerkiksi, se, että hän viihtyy rinnalla kertoo siitä, että hän on ihan tavallinen vauva ja evolutiivisesti fiksu. Hän on alkanut muodostaa äänteitä ja seurailee maailmaa kiinnostuneena, katsekontaktiakin tulee, sormiruokakin kiinnostaa. Murehtimisen sijaan mielestäni kannattaisi mieluummin miettiä miten tukea vauvasi kehitystä esim. lukemalla, loruttelemalla, hieronnalla... mistä ikinä tykkäättekin.

Ap, oletko kenties masentunut? Tai ainakin suunnattoman väsynyt? Minä olin kuopuksemme syntymän jälkeen 2-3v erittäin väsynyt ja masentunut, että pelkäsin vaikka ja mitä sairauksia. Heti, jos lapset oli vaikka vain flunssassa, niin pelkäsin, että nyt heillä on joku hirveä sikaflunssa tai jos joku lapsista oli monta kertaa peräkkäin nuhassa, niin hänellähän oli sitten heti leukemia jne. Itse olin sairastunut aivokasvaimeen (siis omasta mielestäni) ja vaikka mihin. Näin jällkeenpäin vasta tajuan miten olenkaan ollut masentunut ja miten hölmösti olen kuvitellut kaikkea.

Ei pysty diagnisoimaan vielä koska sehän on kehityshäiriö, jonka huomaa aikaisintaan n. 36 kk iässä.

13: saako kysyä mitä nuo piirtet ovat ja miten vasta nyt sai diagnoosin? Miten oireet ilmenevät arjessa?