Lue keskustelun säännöt.
Lapsen lievä SI-häiriö, vertaistukea?
12.04.2013 |
4 v lapselle tehty toimintaterapeutilla M-Fun, VMI, MAP sekä sensory profile ja kliininen havainnointi. 4 v neuvolasta saatiin lähete, sillä äitinä epäilin, ettei kaikki ole kunnossa (neuvolan terkka huomasi vain lievän kömpelyyden). Lapsi on ollut aina kotihoidossa. Huolta on aiheuttanut kerhon jälkeinen levottomuus ( 3 tuntia isossa ryhmässä) ja tulistuminen pienimmistäkin vastoinkäymisistä/epäonnistumisista sekä herkkyys äänille. Piirtäminen ja askartelu ei kiinnosta juurikaan ja on vaikeaa.
Loppuarvio toimintaterapeutilta: " Suoriutuu tehtävistä pääsääntöisesti ikätasoisesti. Hieman haasteellisuutta on staattisen tasapainon ylläpitämisessä ja sarjallisuudessa. Aistitiedon jäsentämisessä on kypsymättömyyttä. Oman kehon proprioseptinen aistitieto (tietoisuus kehon ja kehon osien liikkeistä) kaipaa varmentumista. Raajojen aistitieto ei välity suoraan vaan näköaistin kompensaatiolla. Terapiassa tulee vahvistaa nivelpintojen aistijärjestelmän ja oman kehon liikeaistimusten jäsentämistä. Tuntoaisti on herkkä. Kosketus tuntuu epämiellyttävänä, joten hakee voimakkaita aistimuksia jäsentävänä. Myös kuulo-ja näköaistimuksiin reagointi herkkää. Aistitiedon kuormittavuus tulee esille tunnereaktiossa ja sosiaalisissa tilanteissa turhautumisena, kiukkuna ja aggressiivisuutena. Suosittelen toimintaterapiajaksoa 20 x 45 min."
Terapia alkanee syksyllä (jos ja kun tilanne yhä sama). Lisäksi saimme ohjeita, miten taitoja/siedättämistä asioihin voisi harjoitella kotona leikin avulla.
En saanut suoraa vastausta siihen, mikä päivähoitomuoto olisi lapselle paras ensi syksynä, mikäli palaan työelämään. Perheessä kesällä 2 v täyttävä pikkusisarus. Lähin ja logistisesti helpoin olisi päiväkoti. Mutta onko 20 lapsen ryhmä lievälle SI-tapaukselle liikaa? Vuoden päästä syksyllä olisi joka tapauksessa eskari samassa päiväkodissa. Onko tt:n arviolla merkitystä kunnallista hoitopaikkaa hakiessa, eli onko helpompi päästä esim. perhepäivähoitoon?
Koulu? Pärjääkö 4 v havaittu ja terapiaa saanut lievä SI-lapsi todennäköisesti normaalissa luokassa? Kokemuksia? Vinkkejä? Mitä vaan! :)
Kommentit (6)
Kiitos kommenteista, hyviä pointteja! Ja parasta kuulla, että terapiasta on ollut teille noin paljon apua ja koulussa menee hienosti! :)
Siitä kerhon jälkeisestä levottomuudesta vielä sen verran, että lapsi aloitti kerhon elokuussa 2012 ja voi sanoa, että jouluun saakka meni, että käyttäytyi kerhon jälkeen normaalisti eikä häseltänyt/mölynnyt omituisesti. Nyt on siis muutama kuukausi mennyt siten, ettei ole kerhon jälkeen stressaantunut ja levoton. Edistystä on siis tapahtunut. Kerhoryhmässä on 10-12 lasta. Sama määrä olisi ryhmäperhepäivähoidossa, päiväkodissa jopa tuplaten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsella lisäksi as-piirteitä, ja päiväkodissa nimenomaan iso ryhmä oli liikaa. Pienennetyssä ryhmässä ( alle 15 lasta) sujui mainiosti, ja toimintaterapia (+ kasvaminen) auttoi niin, että koulussa ei ole enää minkäänlaisia vaikeuksia aistisäätelyn kanssa.
Sekä päivähoidossa että koulussa olennaista on struktuuri ja ennakointi.
Meillä lapsi oli kotihoidossa eskariin asti. Eskarin kävi koulun eskarissa, eli oli siellä vain sen 4 tuntia. Pahimmat ongelmat oli kuuloaistimusten kanssa, johon vielä eskarissa käytettiin tarvittaessa korvatulppia (liikuntatunnilla ja koulun juhlissa). Koulussa ei ole enää halunnut tulppia käyttää. Koulussa pärjää kyllä hyvin tavallisessa luokassa eikä opettajan ole tarvinnut noita aistihommia mitenkään erikseen huomioida. Ne pienet pulmat mitä koulussa on, niin niistä on vaikea tietää onko ne aisteista johtuvaa vaan muuten vain arkuutta.
Terapia oli eskariaikaan. Kyllä lapsi siinä kohtaa kehittyi helpompaan suuntaan. Varmasti terapiasta oli apua, toisaalta siinä iässä lapset muutenkin kypsyvät.
meillä oli as-pojalla samaa ongelmaa. Kävi vuoden SI-terapiassa, joka teki valtavan muutoksen, se jotenkin avasi ikkunoita ulospäin, aiemmin oli jotenkin omissamaailmoissaan. Alkuun ajateltiin,että hän pärjäisi tavallisessa luokassa, mutta sitten päädyttiin pienluokkaan. Se on ollut hyvä ratkaisu.
meillä oli as-pojalla samaa ongelmaa. Kävi vuoden SI-terapiassa, joka teki valtavan muutoksen, se jotenkin avasi ikkunoita ulospäin, aiemmin oli jotenkin omissamaailmoissaan. Alkuun ajateltiin,että hän pärjäisi tavallisessa luokassa, mutta sitten päädyttiin pienluokkaan. Se on ollut hyvä ratkaisu.
Meidän vastaavanlainen oli kolmiperhepph:lla. Ei olisi tuon ikäisenä selvinnyt isossa ryhmässä ja vähän epäilen teilläkin sitä jos jo kerhon jälkeen on levoton. Meillä käytiin terapia ja sen jälkeen terapeutin suosituksesta lapsi on ollut hänelle sopivassa urheiluharrastuksessa. Terapia auttoi tosi paljon, eskarissa hänen asiansa otettiin huomioon kivasti ja ekalla ope katsoi minua tosi kysyvästi, kun kysyi tästä jutusta, joka siis lapsen papereissa oli. Koulussa ope ei siis ollut huomannut mitään vaan meillä oli lapsi, jolla ei ole ongelmia. Kotona edelleen joudumme jossain määrin lapsen jutut huomioimaan, aikaa tarvitsee enemmän ja kaikki vähänkin tutusta poikkeava pitää pohjustaa (selittää kaikki etukäteen, että lapsi tasan tietää mitä tulee tapahtumaan), mutta koulu menee hyvin ja koulussa myös käyttäytyy hyvin. Tukea tämä lapsi on tarvinnut meiltä vanhemmilta paljon enemmän kuin muut meidän lapset. Mutta tämän päivän tilanne on aika lailla taivas, kun vertaa meidän elämää sen 5 v:n kanssa, joka meni terapiaan.