Muita ketkä menettäneet sisaruksen huumeille?

Ei ole kokemusta, mutta viestisi kosketti. Luultavasti sulle löytyy kohtalontovereita, koska huumeiden käyttö yleistyy koko ajan.

Ei ole omasta perheestä mutta tuttavaperheen 19v tyttö kuoli yliannostukseen pari vuotta sitten. Sillai kyllä tuttu perhe että tytön alkanut alamäki ehdittiin noteerata. Oli ihan fiksu tyttö mutta eksyi väärään seuraan joskus yläasteen loppupuolella. Sitten löysi poikakaverin joka paljastui huumeiden käyttäjäksi. Tyttöä varoitteli perhe ja tuttavat. Aina vissiin vakuutteli - ensin ettei käytä - ja sitten ettei vaarallista, koska ei jää koukkuun. Opiskeli kyllä edelleen ja pyrki hoitamaan asiansa vaikka ongelmat alkoi näkyä.

Se oli sitten yksi vääränlainen ja ja liian iso annos. Jossain juhlien jatkoilla.

Suru oli tietysti perheellä suunnaton. Osin ehkä häpeäkin koska on kuitenkin ihan suht hyvin toimeentuleva perhe. Tytön ongelmista ei kovin moni kuitenkaan ennen kuolemaa tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kokemusta, mutta viestisi kosketti. Luultavasti sulle löytyy kohtalontovereita, koska huumeiden käyttö yleistyy koko ajan.

Kiitos vastauksesta. Luulen myös että meitä on enemmänkin. T. Ap

Ihan samanlainen tarina. Vanhempani uskoivat kaiken ja auttoivat rahaa antamalla, joten minä menetin myös kaiken perintöni ja samalla sisareni "tauti" paheni kaiken aikaa.

Up

[quoteu=Vierailija]Ihan samanlainen tarina. Vanhempani uskoivat kaiken ja auttoivat rahaa antamalla, joten minä menetin myös kaiken perintöni ja samalla sisareni "tauti" paheni kaiken aikaa.[/quote]

Sama. Meillä kans vanhemmat halusivat aina uskoa hyvää ja rahallisesti autettiin pitkään. Kunnes äitini sitten kuoli, osittain varmaan suruun ja huoleen siskosta.

Otan osaa suruusi ja menetykseksi.

T. Ap

Ei ole, mutta viinalle on menetetty useita sukulaisia sekä kavereita.

Kyllä. Ikää hänellä rapiat 30v. En oleollut moneen kuukauteen yhteydessä. Fiksu ihminen, joka menetti elämänhallintansa. Olen todella surullinen kaikesta.

Ei kai siitä selviä täysin koskaan, mutta elämän kuuluu jatkua eteenpäin. Ikävä on ja tulee olemaan.

Epäsuorasti päihteille meni siskon poika. Jäi junan alle pikkutunneilla. Valvontakameran mukaan horjahti ei hypännyt. Veressä aineita.

Minä menetin huumeet sisarukselle, löysi kätköni ja nyysi ne.

Siskoni on 24, meillä on viisi vuotta ikäeroa. Minulta kesti pitkään tajuta, että hän käyttää. Työssäkäyvänä lainasin rahaa "opiskeluihin", makselin pikavippejä yli neljän tonnin edestä, ennen kuin tajusin missä mennään.

Laitoin välit poikki, kun siskoni ilmestyi esikoisemme ristiäisiin aineissa ja varasti lapseni kastelahjaksi saaneet rahat. Toisaalta harmittaa ja kaduttaa, mutta koen, että vanhempana minulla on velvollisuus päättää, keitä en lasteni elämään päästä. Toki toivon hänelle hyvää ja haluaisin, että hän saisi elämänsä kuntoon. Kuopustamme hän ei ole nähnyt koskaan.

Ylös

Menetin siskon huumeille. Hän oli kuollessaan 34-vuotias. Meillä oli onneksi loppuun asti hyvät välit, vaikka ei oltu yhtä läheisesti tekemisissä kuin ennen huumeiden käyttöä. Koko ajan toivoin, että lopettaisi käytön ja pelkäsin, että hän kuolee suorasti tai epäsuorasti huumeisiin. Voi kun olisin ollut väärässä pelkojani suhteen. Siskolla oli paljon mielenterveysongelmia, joita huumeilla lääkitsi. Harmittaa, että ei niihin koskaan saanut kunnolla apua.

Nyt on jäljellä vain valtava suru ja muistot yhteisistä ajoista. Hän oli ainoa sisareni. On vaan niin hirveä ikävä ja surettaa siskon kohtalo. Vaikea sanoa miten tästä eteenpäin, mutta haluan uskoa että elämä vielä jossain vaiheessa näyttää paremmalta.