Elivätkö vanhempasi toisten rahoilla? Entä sinä?

Olikohan siinä pakkosteriloinnissa sittenkin jotain järkeä?

Vanhemmat olivat todellakin sosiaalisaastaa, mutta tämä ei vaikuttanut omaan elämääni.

Kotoa muutin kun minut oli hyväksytty lukioon. Vanhemmat tuskin edes huomasivat sitä pariin viikkoon.

Nyt nelikymppinen velaton kolmen asunnon omistaja keskivertoa parempi palkka, yksityissektorilla.

Omat lapseni menestyvät koulussa ja

ennenkaikkea tukia en ole kerjännyt koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat olivat todellakin sosiaalisaastaa, mutta tämä ei vaikuttanut omaan elämääni.

Kotoa muutin kun minut oli hyväksytty lukioon. Vanhemmat tuskin edes huomasivat sitä pariin viikkoon.

Nyt nelikymppinen velaton kolmen asunnon omistaja keskivertoa parempi palkka, yksityissektorilla.

Omat lapseni menestyvät koulussa ja

ennenkaikkea tukia en ole kerjännyt koskaan.

Tiedän montakin jotka ovat ponnistaneet köyhistä oloista kohtuullisiksi veronmaksajiksi. Se on se suomalainen sisu.

Eivät eläneet. Isäni on tehnyt yhden konkurssin, mutta selvinnyt siitäkin yritteliäisyyden ansiosta. Itse olen toki äitiys- ja vanhempainrahaa saanut ja opintotukea aikoinaan. Kerran äkillisessä lyhytkestoisessa elämänkriisissä yritin hakea soppalasta väliaikaista apua, mutta enpä sitä saanut. Muuten olen 18-vuotiaasta saakka elättänyt itseni ja omalta osaltani koko perheeni ihan työnteolla.

Tavallaan elivät joo, koska saivat omilta vanhemmiltaan paljon, mm. puolet kotimme ostohinnasta, kesämökkitontin, metsää jne.

Minun vanhempani ovat menestyneet.

Kertoivat pitävänsä huolta, etten peri mitään.

Minusta tuli sosiaalisaastaa muiden elätti, sekös masentaa.

Vanhempani ovat aina tehneet töitä, muutamaa lyhyttä työttömyyspätkää lukuun ottamatta. Lamat ovat sillä tavalla iskeneet, että potkut on tulleet, mutta ovat kuitenkin työllistyneet uudestaan.

Minusta sen sijaan tuli laiska. Olen tehnyt pienipalkkaisia töitä. Työnteko ei kiinnosta. Kunnianhimoa ei ole lainkaan. Nyt olen opiskellut pitkään. Saa nähdä, työllistynkö enää valmistumisen jälkeen. Tavallaan se on minulle ihan se ja sama. En saa työstä muuta kuin (surkeaa) palkkaa, joten ei ole sinne suurempaa hinkua. Voisi kai sitä välillä jonkun määräaikaisen homman suorittaa, jos sellaisen sattuu saamaan.

Vanhemmat katselivat televisiota kaljaa juoden ja moittivat tukien pienuutta.

Yrittivät leikkiä masentunutta lääkäreille, jotta pääsivät eläkkeelle.

Lähdin kotoa 16 vuotiaana ja Helsingin yliopistosta valmistuin 25 vuotiaana.

Naimisissa olin, mutta mutta mieheni nimitti laiskuuttaan ja tyhmyyttä muotisairaus masennukseksi, siitäkin selvittiin eroon poikani kanssa.

Työttömänä en ole ollut päivääkään ja mitään tulonsiirtoa en ole eläissäni nostanut.

N. 42

Espoo

Kyllä elivät. Vanhempani olivat yrittäjiä ja he elivät asiakkaiden maksamilla rahoilla. Itse työskentelen valtiolla ja elän toisten verorahoilla, sillä sieltähän palkkani tulee. Aika harva oikeasti ei elä muiden rahoilla.

Tällä hetkellä joo. Valmistuin just keväällä maisteriksi ja työt lähti alta, kun korona iski. Työttömyystuella nyt sitten elelen. Olin oman alani työpaikassa ja mun työsopimus oli loppumassa huhtikuussa ja tarkoitus oli, että mun työnkuva muuttuu, kun oon nyt maisteri (sain paperit maaliskuussa) ja uusi sopimus, joka on toistaiseksi voimassaoleva. No uutta sopimusta ei tullut vaan tuli ilmoitus, että koska tää pandemia iski nyt firman rahoihin niin mun sopimusta ei nyt uusita ja vakkareita lomautetaan määrittämättömäksi ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat olivat todellakin sosiaalisaastaa, mutta tämä ei vaikuttanut omaan elämääni.

Kotoa muutin kun minut oli hyväksytty lukioon. Vanhemmat tuskin edes huomasivat sitä pariin viikkoon.

Nyt nelikymppinen velaton kolmen asunnon omistaja keskivertoa parempi palkka, yksityissektorilla.

Omat lapseni menestyvät koulussa ja

ennenkaikkea tukia en ole kerjännyt koskaan.

Hieno juttu! Kiinnostaisi vielä kuulla, millaiset ovat välisi vanhempiisi nykyään?

Itse joudun turvautumaan tukiin, en vaan saa töitä. Isäni aloitti työt 15-vuotiaana, vain kansakoulun käyneenä ja oli töissä eläkeikään asti. Itselläni 2 ammattia ja liuta eri kursseja ja lyhyitä koulutuksia, mutta töihin pääsystä en enää edes haaveile.

Jostain syystä äitini ei saanut leskeneläkettä aikoinaan. Itse sain jotain puoliorvoneläkettä ja olin usein vapaaoppilas. Opintotukea sain 80-luv. ja nyt jonkin verran, kun taas opiskelen. Työssäollessa tienatut kuluu kyllä. Työttömyysturvaa sain joskus ja saan kai sitten, kun lopetan opiskelut. Tuskin enää töitä 60vlle löytyy!

Vanhempani elivät toisten rahoilla. Minun rahoillani. Kun olin lapsi tyhjensivät tilini ja myöhemmin vippasivat huomattavia summia. Oli kuulemma tarkoitus maksaa takaisin, kun saavat metsän myynnistä rahat tilille. Elin säästeliäästi ja lainasin heille yli 100 000mk. Metsät myytiin ja koko ajan oli ongelmaa maksun onnistumisessa eli ei voinut maksaa jostain syystä kun rahat olikin sulkutilillä tai jotain. Sitten kuoli isäni ja perunkirjoituksessa selvisi, että metsistä oli tullut paljon rahaa, mutta isäni oli nostanut kaiken tililtä. Ei omaan käyttöön vaan olivat antaneet käteisellä siskolleni kaiken. Yleensäkin kuolinpesä oli miinuksella ja paljon. Siihen lopetin rahan vippaamisen ja näinpä äitini, eikä siskoni ole pitäneet minuun enää mitään yhteyttä noin 15-vuoteen. Äitiäni ei kiinnosta tänä aikana syntyneet lapsenlapset. Kun isäni kuoli kuoli lähes samaan aikaan eräs sukulainen, joka antoi minulle perintöä testamentilla. Tähänkin omaisuuteen yritettiin päsätä käsiksi niin, että äitini sanoi tämän sukulaisen luvanneen aikoinaan maatilan traktorin heille, joten minun pitäisi nyt korvata heille 100 000€ tästä traktorista. 

Itse en tosiaankaan elä toisten rahoilla, enkä enää lainaa yhtään kenellekään millään nyyhkytarinalla. Tulemme mieheni kanssa tosi hyvin toimeen, mutta tästä en huutele ulospäin(netistä minua ei tunnista). Emme ole mitään suurituloisia, mutta meillä on omaisuutta ja sijoituksia. 

Vanhemmat eivät eläneet. Itse lapsineni saan opintotukea ja asumistukea, koska opiskelen osa-aikaisen työn lisäksi. Toki pyrkimys on siihen, ettei tarvitsisi kauaa tukia saada, mutta tällä hetkellä tuntuu kyllä hyvin epävarmalta kun määräaikainen lomautus on jo tulossa.

Kyllä, vanhempani elivät koko ikänsä  toisten rahoilla. Isä sai yhdeltä Koistiselta joka kuukausi pankkitilille jonkun summan, koska kävi Koistisen firmassa päivisin. Äidille maksoi kotikunta nykyrahassa  melkein 1800 euroa/kk jotain avustusta. Äiti vietti päivänsä ja joskus illat tai yöt paikallisessa vanhainkodissa pitämässä seuraa vanhuksille. Se oli varmaan joku vapaaehtoishomma.

Vanhempani elivät omilla rahoillaan, vaikka olikin niukkaa. Samoin olen itsekkin saanut sen verran tuloja että olen pärjäillyt.

Kukaan suvustani ei ole elänyt toisten rahoilla.

Joitenkin omat rahat ovat tulleet valtiolta, toisten yksityiseltä sektorilta. Jotkut ovat tehneet virallisesti töitä, toiset epävirallisesti. Joku on ottanut palkkansa palkkana, toinen tukina.

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani ovat menestyneet.

Kertoivat pitävänsä huolta, etten peri mitään.

Minusta tuli sosiaalisaastaa muiden elätti, sekös masentaa.

Miksi vanhempasi eivät halua antaa sinulle perintöä?

Siksikö, että et oikeasti saisi mitään, vaan joutuisin olemaan sitten ilman sossutukea sen ajan, kun laskennallisesti perintö riittäisi.

Se menisi tavallaan aivan hukkaan.

Tämä on. Vääryys.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani elivät toisten rahoilla. Minun rahoillani. Kun olin lapsi tyhjensivät tilini ja myöhemmin vippasivat huomattavia summia. Oli kuulemma tarkoitus maksaa takaisin, kun saavat metsän myynnistä rahat tilille. Elin säästeliäästi ja lainasin heille yli 100 000mk. Metsät myytiin ja koko ajan oli ongelmaa maksun onnistumisessa eli ei voinut maksaa jostain syystä kun rahat olikin sulkutilillä tai jotain. Sitten kuoli isäni ja perunkirjoituksessa selvisi, että metsistä oli tullut paljon rahaa, mutta isäni oli nostanut kaiken tililtä. Ei omaan käyttöön vaan olivat antaneet käteisellä siskolleni kaiken. Yleensäkin kuolinpesä oli miinuksella ja paljon. Siihen lopetin rahan vippaamisen ja näinpä äitini, eikä siskoni ole pitäneet minuun enää mitään yhteyttä noin 15-vuoteen. Äitiäni ei kiinnosta tänä aikana syntyneet lapsenlapset. Kun isäni kuoli kuoli lähes samaan aikaan eräs sukulainen, joka antoi minulle perintöä testamentilla. Tähänkin omaisuuteen yritettiin päsätä käsiksi niin, että äitini sanoi tämän sukulaisen luvanneen aikoinaan maatilan traktorin heille, joten minun pitäisi nyt korvata heille 100 000€ tästä traktorista. 

Itse en tosiaankaan elä toisten rahoilla, enkä enää lainaa yhtään kenellekään millään nyyhkytarinalla. Tulemme mieheni kanssa tosi hyvin toimeen, mutta tästä en huutele ulospäin(netistä minua ei tunnista). Emme ole mitään suurituloisia, mutta meillä on omaisuutta ja sijoituksia. 

Vanhemmillasi oli varmaan hyvä syy toiminnalleen.

Veikkaan että tuo sisaruksesi on tilan ja vanhempiesi työn jatkaja. Vanhempasi tajusivat, että hän ei pysty mitenkään lunastaman tilaa sinulta itselleen vanhempiesi kuoltua. Niinpä he halusivat tasoittaa teidän omaisuuksianne, kun huomasivat sinun tienaavan aivan ok, mutta tilanjatkaja on vaikeuksissa.