Lue keskustelun säännöt.
Miten omaksua erilainen asenne elämään?
09.06.2020 |
Huonoja kokemuksia, pettymyksiä, epävarmuus syö. Kaikki on minun syytä, olen huono, vääränlainen, vaivaannuttava, en ole hauska, en mielenkiintoinen, kukaan ei pidä minusta, pieninkin ja mitätön moka syö minua sisältä. Välttelen uusia ihmisiä, paikkoja ja uusia tilanteita. Olen tietoinen omasta huonoudestani.
Haluaisin päästä tästä negatiivisesti kierteestä eroon. Tämä on todella kuluttavaa. Tämä liittyy vahvasti toisiin ihmisiin suhteessa minuun. Pelkään kokoajan tuottavani jollain tavalla pettymyksen muille omalla olemuksellani. Tai aiheuttavani negatiivisia tunteita.
Tahdon omaksua hälläväliä -asenteen. Joku ei pidä minusta? - mitä väliä, häneltä se on pois. Jokin oleellinen asia jäi tekemättä? - no teen sen myöhemmin. Töissä kysytään lomatoiveet muilta paitsi minulta? - ei ole minun moka, vaan toisen, en ota itseeni vaan otan asian puheeksi.
Ymmärrätte pointin. Onko käytännön vinkkejä?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile etsiä oivalluksia kirjoista, on ilmaista. Esim. Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan.
Aina negatiivisen ajatuksen tullen pitäisi saada itsensä siitä kiinni ja kääntää jotenkin toisin päin tai huumoriksi: "tämä nyt oli vaan näitä väsyneen ajatuksia" tai "hetkinen, ei pidä paikkaansa" tms. En kyllä onnistu tuossa itsekään, mutta yrittää pitäisi.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kokeile etsiä oivalluksia kirjoista, on ilmaista. Esim. Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan.
Aina negatiivisen ajatuksen tullen pitäisi saada itsensä siitä kiinni ja kääntää jotenkin toisin päin tai huumoriksi: "tämä nyt oli vaan näitä väsyneen ajatuksia" tai "hetkinen, ei pidä paikkaansa" tms. En kyllä onnistu tuossa itsekään, mutta yrittää pitäisi.
Tsemppiä!
Täytyykin ostaa tuo kirja kun se täällä heti ensimmäisenä mainitaan. Olen tuota katsellutkin mutta miettinyt onko rahan arvoinen juttu. Nimittäin nämä "mindfullnes positiiviset ajatukset höpönpöpöt" eivät ole ainakaan toimineet.
Jännä miten ennen kuin aivot ovat menneet näin kieroon niin sitä on ollut ihminen, joka on ottanu mokat huumorilla "haha ettepä arvaakaan miten eilen mokasin töissä :DDD mut näitä sattuu", nykyään sitä vaan ahdistuu ja ajattelee miten huono on, ei osannut tehdä tuotakaan asiaa oikein ja on varmasti taakka työkaverille ja työyhteisölle.
Ap
Tuo kirja on hyvä. Mutta se kyllä liippaa lähelta niitä höpöhöpö -juttuja.
Yksi vaihtoehto on joka mokan jälkeen suhteuttaa asia. Kuka muistaa tämän vuoden kuluttua? Kuinka tärkeää tämä on minulle, kun olen 80 v? Mikä olisi vielä pahempi asia?
Lainaisin tuon kirjan kirjastosta ja ostaisin vain jos tuntuu että siihen haluaa uudelleen palata.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo kirja on hyvä. Mutta se kyllä liippaa lähelta niitä höpöhöpö -juttuja.
Yksi vaihtoehto on joka mokan jälkeen suhteuttaa asia. Kuka muistaa tämän vuoden kuluttua? Kuinka tärkeää tämä on minulle, kun olen 80 v? Mikä olisi vielä pahempi asia?
Olen yrittänyt suhteuttaa asioita. "Onko tällä mitään väliä viiden vuoden päästä?", no ei ole, mutta valitettavasti sen hetkiseen ahdistukseen asia ei auta. Olen myös yrittänyt suhteuttaa ajatuksella jos joku muu mokaisi kuten minä, kiinnostaisiko minua? No ei kiinnostaisi :D
Tuo ajatus saattaa hieman auttaa, mutta syvältä sisimmästä silti se ääni kuuluu.
Ap
Ja ei ole varaa terapiaan. Olen miettinyt mahdollista lääkitystä, mutta tämä ole ikuinen ratkaisu. Lisäksi oikean lääkkeen ja sen annostuksen löytymiseen menee pitkä aika, joka ei nyt auta.
Ap
Tahtoisin löytää apua ilman lääkkeitä.