Kenellä paska äitisuhde tai ei äitisuhdetta ollenkaan?

Äitini teki lähes kaiken päin h...ttiä: löi, pelotteli, laittoi hirveitä pelkoja lapsen mieleen, toi vieraita miehiä kotiin ja ajoi mut lapsena ulos, ajatteli vain itseään.



Nykyään ollaan ihan hyvissä väleissä kun nähdään tarpeeksi harvoin ja vähän aikaa ja jutellaan vaan mukavia. Parempi näin mulle.

Äitisuhteessa ei ole sinänsä mitään vikaa, kaikki on mulla ja äidilläni sinänsä mennyt hyvin.

Mutta: Mummi ei ole tippaakaan kiinnostunut lapsenlapsistaan, saati että tuhlaisi heihin aikaansa, tai itseasiassa enää minuunkaan, kun tietää, että tulen tietenkin lasten kanssa joista on ilman muuta vaivaa. Kauhea ikävä kuulemma silti on ja kuvia pitää lähettää, sitten kun mennään, onkin aina jotain muuta.

En ole saanut häneltä koskaan mitään tukea, ohjausta tai ymmärrystä. Saatika kehuja ja kannustusta. On helvetin tyhmä ihminen suoraan sanottuna. Samanlainen ollut lapsuudessani ja aikuisuuteni ajan.



Väänsi kolme lasta vaikkei halunnut heitä kasvattaa. Olisi tehnyt vaan yhden lapsen ja kasvattanut sen niin hyvin kuin osaa. Meillä oli myös melko köyhää materiaalisessa mielessä.



Ei voi ymmärtää valintojani nyt aikuisena. Kun olin lapsen kanssa kotona, pelotteli etten enää saa töitä. Kun menin töihin, sanoi että lapseni tulee kärsimään koska on päiväkodissa.



Aina jos elämässäni on jokin pulma, hän etsii syytä aina automaattisesti ensin minusta! Oli se pulma sitten lapsenhoidossa tai jossain ihmissuhteessa.



Ei osaa iloita kanssani siitä että minulla menee hyvin. On OMALLE LAPSELLEEN KATEELLINEN. On minulle kateellinen koulutuksesta, materiaalisista seikoista ja ehkä myös siitä että meillä on vain yksi lapsi. Hänelle on ollut todella kova pala se, että en halua enempää kuin yhden lapsen (johon panostan minkä vaan osaan ja kykenen eli lapsellani on todella hyvät oltavat verrattuna omaan lapsuuteeni).



Häntä ei myöskään ole koskaan kiinnostanut minun asiani tai kuulumiseni. On todella kova pälpättämään omia asioitaan, sellaisia mitkä eivät voisi minua vähempää kiinnostaa, tai paremmin sanottuna oikeastaan juoruaa toisten ihmisten asioita.



Enpä viitsi pahemmin kertoa asioitani sille juntti-idiootille. Olen ollut viime aikoina välillä jo unohtanut menneet ja koittanut olla normaalin ystävällinen ja olla jossain kontaktissa, mutta aina vain hänellä sama käyttäytymismalli toistuu.

Hakkasi minua pienenä Jehovan nimeen ja erotessani kultista 14-vuotiaana äitini hylkäsi minut kokonaan. Muutin samantien pois kotoa, enkä ole takaisin mennyt.