Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kanssa pärjääminen yksin & iltapainotteinen työ
Ellis
24.05.2020 |
Täytin vähän aikaa sitten 39v ja olen pitkään vuosien ajan miettinyt lapsen ”hankkimista” (itsellisesti/yksin, kun sopivaa miestä ei ole löytynyt). Olen aika tarkka taloudenpitäjä ja säästöjäkin on, joten rahallisesti pärjääminen lapsen kanssa ei huoleta. Olen tasapainoinen ja kaverini luonnehtivat ”äiti-tyypiksi” ja koen että olisi paljon rakkautta annettavana.
Sitten se ongelma... olen kutsumusammatissani johon olen lisäksi opiskellut tolkuttoman pitkään, joten alanvaihto ei tule kyseeseen. Olen opettajana lasten ja nuorten harrastustoiminnassa, työpäiväni on tyypillisesti n. 11-18.30, kotona olen yleensä 19.30 (pitkä työmatka, tällä hetkellä ei autoa. Jos olisi auto, kotona 45min aiemmin eli ei kovin merkittävää eroa ) Työaikoihin en oikein pysty vaikuttamaan, eikä esim.työpaikan vaihto muuttaisi tilannetta, työn luonne sanelee...
Eli ongelmani on se, miten lapsi viettää arki-illat siinä vaiheessa kun koulu alkaa. (niin kauan kun lapsi on päiväkoti-ikäinen ei ongelmaa ole, koska lapsi voi olla vuoropäiväkodissa)
Ekalla ja tokalla lapsi voi olla iltapäiväkerhossa kaupungissamme n.16.30 asti. Mahdollisesti itsekin voisi tehdä lyhennettyä työaikaa tuolloin, luultavasti fiksuin olisi pitää yksi päivä vapaana keskellä viikkoa. Kuitenkin monena iltana lapsi joutuisi olemaan varmaan muutaman tunnin yksin. Jotain kerhotoimintaa (seurakunnalla ainakin tässä lähellä olisi kokkikerhoa, pelikerhoa yms) tms voisi lapselle miettiä useimmiksi arki-illoiksi. Tukiverkot on vähän huonot. Jotain voisi ehkä neuvotella parin mukavan naapurin kanssa. Maksullista lastenhoitoapua nyt välillä voisi käyttää. Kun lapsi kasvaa, ei iltapäiväkerhoakaan enää ole apuna eli yksin vietetty aika pitenee entisestään...
Vastapainona toki opettajana minulla on pitkät lomat jolloin lapsen kanssa ehtii viettää runsaasti aikaa.
Olisi kiva kuulla miten muut suunnilleen vastaavassa tilanteessa olevat ovat saaneet asiat järjestymään? Sydäntä raastaa kun mietin olenko lapsitoiveeni kanssa vain tosi itsekäs, jos/kun lapsi joutuisi kouluikäisenä viettämään paljon arki-iltoja yksin. Itse olin lapsena omatoiminen ja pärjäävä, varhaiskypsä ja järkevä, mutta oma lapsi voi olla luonteeltaan hyvinkin erilainen.
Kuten näkyy, minulla on tapana miettiä ja suunnitella asiat hyvissä ajoin etukäteen...
Kommentit (13)
Älä jätä lasta tekemättä töiden takia.
Haastavaahan tuosta tulee, mutta olet jo itsekin ajatellut, että pikkukoululaisen kanssa voit pitää lyhennettyä työaikaa.
Palkkaat lukiolaisen/opiskelijan yms. peri kertaa viikossa hakemaan iltiksestä. Kun aloitat säästämisen nyt, niin ei tee sitten edes tiukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että meni :D sattuman kauppaahan lapsen saaminen aina on, ihan iästäkin riippumatta. Julkisella puolella hoitoja saa 40-vuotiaaksi asti ja yksityisellä paljon pidempään.
Et ilmeisesti seurannut Lapsi tuntemattoman kanssa-ohjelmaa? Hanna on hyvä esimerkki että vielä saattaa ehtiä.
Kakkonen on yh, joten kokemusta löytyy tuosta sumplimisesta.
Miten työvuotesi? Pystytkö hakemaan vuorotteluvapaata jonain vuonna?
Entä voisitko muuttaa lähemmäs työpaikkaa?
Tajuathan että sulla on tuo tilanne vasta 8-10 vuoden päästä edessä, kun et ole raskaanakaan. Mielipide voi muuttua, lapsen myötä kuvasi ihannetyöstäsikin voi muuttua. En stressaisi tuollaisia.
Miks mietit vasta ny? Olis ollu 20v aikaa. Kyllähän sitä voi tulla raskaaks luonnollisestiki vielä melkein viiskymppisenä, mutta kannattaako vanhana enää? Lähinnä vanhemman ja lapsen ikäero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän asiat järjesty. Lapset on sopeutuvaisia. Tukiverkkotilannekin voi muuttua seitsemässä vuodessa aika paljon. Ehkä löydät puolison joka haluaa olla lapsesi kanssa? Tai sitten palkkaat apua.
No tuleepa tipoitellen:
Monella on haastavaa se, että pikkukoululainen on aamulla yksin ennen koulua. Voit tehdä vaihtokaupan: katson lastasi aamulla, jos sinä katsot iltapäivällä/illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämää voi suunnitella. Kaikki voi romuttua yhdessä sekunnissa. Asiat voi muuttua äkisti hyvään tai huonoon suuntaan.
Säästä rahaa ja tee lyhennettyä työviikkoa kun lapsi on ekalla ja tokalla. Kelasta saa osoittaista hoitorahaa. Vai olisiko se mahdotonta järjestää työn luonteen vuoksi?
Toinen vaihtoehto on joku palkattu opiskelija tai muu joka toimisi lapsen läksykaverina iltapäivisin, ja onhan koululaisilla kavereitakin jo.
Eikä lasten kanssa muutenkaan mikään mene kuten on ajatellut, joten siinä mielessä tuommoisia on turha etukäteen pohtia liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iän puolesta menisin kiireellä selvittämään hoitoja tai olet varmasti jo selvittänyt niitä valmiiksi. Niinkuin jotkut muutkin ovat jo ehtineet kommentoida samaa niin tilanteet muuttuu ja tuohon on niin pitkä aika(7-8v) että sitä on turha vielä miettiä. Apua saa ja Suomessa varsinkin on helppo saada tukia ja turvaa lapsen kasvattamiseen ja ketään ei jätetä yksin lojumaan. Ilta-ja jopa yötyöt on lisääntynyt paljon ja varmasti löydätte sopivan vaihtoehdon kun tulee sen aika. Tsemppiä lapsen hankintaan!
Voisitko muuttaa työpaikan lähelle viimeistään sitten, kun lapsi on eskari-/kouluikäinen? Näin yksinoloaikaa olisi lapsella vain pari tuntia iltapäiväkerhon jälkeen. Toki kolmannesta luokasta eteenpäin tuntimäärä kasvaa, mutta sen ikäinen pystyy jo paremmin olemaan itsekseen ja käy itsenäisesti harrastuksissa ja kavereilla koulun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveri päivät loppuivat usein vasta 21-22. Apuna olivat isovanhemmat, yksi täti, setä, ja lisäksi 4-5 henkilöä vuoroin lapsenvahtina(maksettuja).. oli aikamoinen ruljanssi vuosikausia, mutta toimi.
Alue: Aihe vapaa
Tossa iässä sun junas meni jo.