Kuka lohduttaisi nyytiä?
Kommentit (4)
Itketti, välillä edes siihen en pystynyt. Ahdistus oli järkyttävää, kokonaisvaltaista piinaa. Nukahdin ahdistuneena, heräsin ahdistuneena. Välillä sydän jyskytti tuhatta ja sataa, tuli paniikkikohtauksia. Sitten tuli vielä pakko-oireita, joilla kroppani/psyykeeni yritti taistella ahdistusta vastaan (pakkoajatuksia [jos en tee tätä, joku läheinen kuolee], pakkoliikkeitä [oli pakko esim painella sormia ja varpaita yhteen tasapainon säilyttämiseksi] jne). Ihan hullulta kuulostaa nyt nuo silloin arkipäivää olleet asiat.
Kaikkea en muista, koska tästä on jo 5 vuotta.
Toivottavasti haet apua ahdistukseesi, siitä voi meinaan päästä eroon. Koko elämä menee hukkaan tuollaisissa olotiloissa!
Pääsin hoitoon ja sain lääkkeet. Rauhoittavia söin 6 kk, masennuslääkkeitä 1,5 vuotta. Terapiassa kävin 2 vuotta.
Helppoa ei aina ollut, mutta taistelin itseni terveeksi. Varsinkin masennuslääkkeiden lopettamisen jälkeen oli puolisen vuotta todella vaikeaa, mutta päätin, että periksi en anna.
not, että tilanne on akuutti.
Asutko isolla paikkakunnalla, jos, niin jonot mielenterveyspuolelle ovat pitkät. Onko sinulla mahdollisuutta mennä yksityiselle?
Heillä on hyviä lääkkeitä myös ahdistuksen hoitoon. Itse olin 24/7 ahdistunut, niin, että halusin jo kuolla. Diapamilla (joka ei tosin mikään parantava lääke, mutta oiva apu) ahdistus hävisi 45 minuutissa.
Sitten kun ahdistus oli saatu kontrolliin oli helpompi alkaa käydä asioita läpi.
T: Nyt terve