En rakasta miestäni. Jäänkö suhteeseen?

Mitä lapset hyötyy, jos jäät?

Minkä ikäiset lapset?

No ehkä kannattaa miettiä miksi et rakasta. Mitkä asiat miehessä ärsyttää? Mitä ärsyttäville asioille olisi tehtävissä? Mikä ihan pieni asia saisi tilanteen edes vähän paremmaksi, kai jotain ihan pientä keksit? Ei kannata ainakaan hätiköidä kun on pienet lapset.

Rakkaus on päätös ei tunne.

Vierailija kirjoitti:

No ehkä kannattaa miettiä miksi et rakasta. Mitkä asiat miehessä ärsyttää? Mitä ärsyttäville asioille olisi tehtävissä?

Tämäkin on vähän riskialtis leikki. Kuinka paljon toisen ärsyttävyyksistä voi huomautella ilman, että se menee ihmisen muokkaamiseksi oman maun mukaiseksi? Tai nalkuttamiseksi? Kuinka paljon toisella on lopulta velvollisuutta muuttua "vähemmän ärsyttäväksi", eikö se vaadi aika aktiivista itsensä muuttamista, jos tietyt itselle luontaiset toimintatavat aina vaan ärsyttävät toista?

Mä olen jäänyt vaikka meillä mies ei ilmeisesti rakasta minua. Ei ole hellyyttä, ei oikeaan seksiä, ei mitään. Tuskin kukaan muukaan minut huolisi.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on päätös ei tunne.

Jos ajattelet tosiaan rakkauden olevan suuri tunne ja ihastuminen, niin se on yleensä suhteen alussa sitä.  Jos miehesi on kuitenkin ihan kohtuullinen, ei loukkaa sinua sanoin eikä fyysisesti ja hoitaa lähes kaikki asiat hyvin ja kunnioittaa sinua, niin älä ota eroa.  

Ihmisen sisäinen tarve on löytää yhteys luojaansa ja saada sitä kautta täyttymyksen elämälleen ja tarkoituksen sille.  Muussa tapauksessa ihminen aina kokee jotain puuttuvan, ei puoliso voi täyttää suhdetta joka saadaan vain yhteydessä Jumalan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jäänyt vaikka meillä mies ei ilmeisesti rakasta minua. Ei ole hellyyttä, ei oikeaan seksiä, ei mitään. Tuskin kukaan muukaan minut huolisi.

Miten olisi vaihtoehto olla vaan ilman miestä kuin huonossa suhteessa? Pelkäät ilmeisesti yksinoloa, kun mietit tuollaisia ettei kukaan muukaan huolisi sinua? 

Noin iso päätös kannattaa kyllä tehdä ihan itse, eikä sysätä vastuuta avioliittosi jatkosta av-mammoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jäänyt vaikka meillä mies ei ilmeisesti rakasta minua. Ei ole hellyyttä, ei oikeaan seksiä, ei mitään. Tuskin kukaan muukaan minut huolisi.

Miten olisi vaihtoehto olla vaan ilman miestä kuin huonossa suhteessa? Pelkäät ilmeisesti yksinoloa, kun mietit tuollaisia ettei kukaan muukaan huolisi sinua? 

En mä yksinoloa pelkää. Mä pelkään erittäin vaikeaa taloudellista tilannetta.

Olen jäänyt. Sen jälkeen oli parin vuoden kuherruskuukausi ja nyt on menossa taas nihkeämpi kausi. Tiedän että tilanne taas jossain vaiheessa muuttuu. Yhdessä ollaan oltu 12 vuotta.

Ajattelin silloin lapsia kun eroa mietin enkä voisi rikkoa lasten perhettä vain omien mielihalujeni takia. Avioliitto ja suhde ylipäänsä perustuu halulle olla yhdessä. Sen päätöksen olen tehnyt että tässä ollaan ja pysytään vaikka jossain saattaakin olla minulle paremmin sopiva tyyppi.

Jos ap arkenne on muuten hyvää ja tasaista niin sanoisin että älä eroa. Se hyvä, tasainen ja tylsä arki ilman suurempia intohimoja on oikeasti kaikkein parasta.

Eri asia jos on jatkuvaa riitelyä, pettämistä, pahaa päihdeongelmaa tms niin sitten kannattaa lasten takia erota.

Tehdään kaikki päätökset niin että ne lapset on etusijalla. He ovat lapsia niin lyhyen hetken.

En rakasta, mutten saisi uutta enkä jaksaisi mitenkään jäädä sinkuksi, kun menettäisin liian paljon omaa rahaa. Työttömän on syytä tarkoin harkita erohalujaan. Tyydyttävä, ajoittain hyvä suhde hyvä taloudellinen tilanne vs totaalinen yksinäisyys ja varattomuus. Vain hölmö eroaa tietäessään tilin menevän tyhjiin halutessaan jotain, mitä ei tule saamaan/ole olemassa ( työ, unelmien mies).

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on päätös ei tunne.

Rakkaus on todellakin tunne. Päätös on kylmää harkintaa ilman tunteita. Päätös rakastamisesta on valhetta mikäli rakkauden tunnetta ei ole.