Kummassa naapurit tulee yleensä tutummaksi rivarissa vai kerrostalossa?

Rivarissa tietenkin.

Kaikki asuvat samassa tasossa, ja on takapihat joissa oleskellaan.

On mahdoton välttää naapureita kokonaan.

Kerrostaloissa ei oleskella niin paljon ulkona, eikä törmäillä toisiin jatkuvasti, kun asutaan kerroksittain.

Oman kerroksen väkeä tapaa eniten, muista ei edes tiedä missä kerroksessa ja asunnoiss asuvat.

Aivan toisin on rivarissa, näkee aina mihin asuntoon itse kukin menee ja ketä vieraita on ja koska on vieraita ja juhlia jms.

Riippuu siitä, onko kyseessä kunnan/auringon omistama yhtiö vai yksityisten. Joka taloon voi sisältyä ikävä kyylä tai useampi, juoruakkoja ja ukkoja on ollut kautta aikojen. Itse he kutsuvat pahansuopaista panetteluaan ja asiatonta utelisisuuttaan virheellisesti 'sosiaalisuudeksi' eivätkä voi sieltä ihmisiä, jotka eivät tällaisesta seurasta välitä. Kumpaan joukkoon sinä itse kuulut, kyyläjuoruajiin vai yksityisyyttä arvostaviin? Jälkimmäisten on parasta asua omakotitaloissa.

Olen asunut 14 vuotta rivitalossa, jossa asunut lähinnä nuorempaa väkeä. Piha on iso ja avara ja autotallin edessä on tilaa vaikka rekalle. Ketään en ole koskaan oppinut tuntemaan ja väkikin vaihtunut aika nopeasti, kun ovat lisääntyneet niin vauhdilla. Aikanaan kerrostalossa asui etupäässä vanhuksia jotka sekaantuivat joka asiaan ja kyselivät vieraistanikin. Hississä aina pakosta törmäsi, ja jos käytti rappuja niin käskettiin käyttää hissiä, ettei tule rappusiin turhaa kolinaa. Jatkuvaa nillitystä jostain ja samat ihmiset asuvat siellä varmaan vieläkin, kun minnekkäs vanhat eläkeläiset muuttaisivat.

Rivarissa pihatyöt hoidetaan useammin talkoilla.

En ole asunut rivarissa, mutta meillä on pihallinen pienkerrostalo ja kaikkiin asukkaisiin on kyllä tutustunut. 

Rivitalossa on kauheaa meiningiä ja puutaloissa myöskin.

Kokemuksia vain rivarista, mutta riippuu asukkaista.

En ole yrittänyt tutustua keneenkään mutta kyllähän tässä toisiin törmää kun on ruohonleikkuuta ym pihan hoitoa.

Nyt on myös uusi taloyhtiön hallituksen pj joka jostain syystä haluaa hoitaa KAIKKI asiat kasvotusten ja tulee ovelle kertomaan asioita. Edellinen laittoi aina lapun postilaatikkoon jos tuli johonkin asiaan jotain muutoksia tms.

Mutta joo tämä missä asun on niin pieni piha että kyllä tässä törmää melkein päivittäin.

Meillä pieni piha jossa 6 asuntoa. Kaikki muut tuntee toisensa ja viettävät grillijuhlia ym. itse oon pysytellyt poissa silmistä, hoidan omat työni jotka minulle kuuluu mutten ole edes yrittänyt tutustua keneenkään. Onhan se välillä vähän hassua kun muut rupattelee tuossa pihalla ja minä vain asun täällä näiden "kaverusten" keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut 14 vuotta rivitalossa, jossa asunut lähinnä nuorempaa väkeä. Piha on iso ja avara ja autotallin edessä on tilaa vaikka rekalle. Ketään en ole koskaan oppinut tuntemaan ja väkikin vaihtunut aika nopeasti, kun ovat lisääntyneet niin vauhdilla. Aikanaan kerrostalossa asui etupäässä vanhuksia jotka sekaantuivat joka asiaan ja kyselivät vieraistanikin. Hississä aina pakosta törmäsi, ja jos käytti rappuja niin käskettiin käyttää hissiä, ettei tule rappusiin turhaa kolinaa. Jatkuvaa nillitystä jostain ja samat ihmiset asuvat siellä varmaan vieläkin, kun minnekkäs vanhat eläkeläiset muuttaisivat.

Ollaan asuttu nyt 2 vuotta vanhusten täyttämässä kerrostalossa ja ei täällä vaan kukaan ole tunkenut nokkaansa asioihimme.

Lievätkö liian vanhoja käyttämään energiaansa kyyläilyyn vai mikä on, en ole kertaakaan kuullut valittavaa sanaa tai oikeastaan muutakaan.

Asuttiin miehen aikana opiskelija-asunto kerrostalossa, jossa samassa kerroksessa asui kaksi kiinalaispariskuntaa omissa asunnoissaan. Koskaan eivät vastannee tervehtimiseen, suomalaiset kyllä vastasivat.

Rivarissa pitäisi tulla mutta riippuu niin talosta. Jos on sellainen kunnan ongelmarivari mitä esim. maalla on niin toivot etteivät tule tutuiksi.

Olen asunut 3 vuotta rivitalossa. Juttelen vain kahden naapurin kanssa.

Ei kahvittelua, eikä muutakaan lähentymistä, koska en halua.

Those are not my people.

Ennen tätä asuin 18 vuotta kerrostalossa, enkä tuntenut ketään. Yhdelle naiselle annoin naistenlehdet luettuani.pudotin postiluukusta. Hänen nimensä taisi olla Eila.

Rivarissa. Ei saanut koskaan olla ulkona rauhassa. Kerrostalossa ei ole niitä ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Rivarissa pihatyöt hoidetaan useammin talkoilla.

Asun rivarissa, asunut 17 vuotta, nuorena eka koti oli myös rivari, n. 35 vuotta sitten, kummassakaan ei ole tehty talkoita, kaiken hoitaa huoltoyhtiö. Ei anuitakaan talkookaljoja ole saanut. Sama kavereilla, jotka rivarissa asuvat.

Vierailija kirjoitti:

Rivitalossa on kauheaa meiningiä ja puutaloissa myöskin.

Asun 8 asunnon rivarissa, etupihalla joskus näen naapurin, moikataan, voidaan myös vaihtaa muutama sana, takapihalle ei muitten pihat näy, koska asunnot porrastettu, minulla on päätyasunto, joten iso piha.

Mikä on meiningi?

Rivarissa, ellet sitten muuta ns. Pihlajakadulle.

Rivarissa tutustuu paremmin.

T. Molemmista kokemusta

Rivarissa joutuu olemaan paljon enemmän tekemisissä naapurien kanssa. Kerrostalossa voi mennä viikkoja niin ettei vaihda kenenkään kanssa kuin lyhyet tervehdykset. Mutta annas olla kun olet rivarin pihalla niin puolet asukkaista piipahtaa siinä höpöttelemässä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, onko kyseessä kunnan/auringon omistama yhtiö vai yksityisten. Joka taloon voi sisältyä ikävä kyylä tai useampi, juoruakkoja ja ukkoja on ollut kautta aikojen. Itse he kutsuvat pahansuopaista panetteluaan ja asiatonta utelisisuuttaan virheellisesti 'sosiaalisuudeksi' eivätkä voi sieltä ihmisiä, jotka eivät tällaisesta seurasta välitä. Kumpaan joukkoon sinä itse kuulut, kyyläjuoruajiin vai yksityisyyttä arvostaviin? Jälkimmäisten on parasta asua omakotitaloissa.

Miten aurinko voi jotain omistaa?

Asun 5 kerroksiessa kerrostalossa enkä melkein koskaan näe ketään muita asukkaita. Välillä mietin onko 90% asunnoista tyhjiä.