Lue keskustelun säännöt.
Ystävän käytös läheisen menettämiseni jälkeen
03.05.2020 |
Mitä mieltä arvon av- raati olette seuraavanlaisesta ystäväni käytöksestä: vanhempani kuoli hiljattain ja olin surun murtama. Ystäväni oli kahden kesken jutellessamme vanhempani kuoleman jälkeen osaaottava ja ymmärtävä ja empaattinenkin, mutta silti samoihin aikoihin hehkutti somessa sitä, kuinka hienosti hänellä menee, on elänyt viime aikoina ihan parasta aikaansa.
Se tuntui jollakin tapaa minusta pahalta, vaikka toisaalta olin onnellinenkin, että hänellä menee hyvin. Oliko ystävän käytös mielestänne ok? Olenko minä liian herkkänahkainen? On vain jäänyt mietityttämään.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ystäväsi pitäisi surra omassa elämässään sinun vanhempasi poismenoa? Olisin itse vain iloinen, jos muilla ei olisi surua, vaikka minulla olisikin.
Kiitos sinulle paljon vastauksesta ykkösvastaaja. Näinhän se asia on kuten kirjoitat. Ja sinulle kakkosvastaaja en todellakaan provoile, miksi sellaista tekisin?
Otan osaa suureen suruusi.
Ystäväni äkillisen kuoleman jälkeen olin vihainen jopa linnuille, jotka lauloivat puissa.
Sinä menetit läheisesi ja hän lohdutti sinua. Hän suri tilannettasi, mutta eivät kuolemat koskettaneet häntä.
Elämä onneksi jatkuu kammottavista tapahtumista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten hänen olisi sitten pitänyt elää, että olisi ollut sinun mieleen?
Olette kaksi eri henkilöä, ystäviä, ette sisaruksia. Ystäväsi elää omaa elämänsä, sinä omaasi. Ei kuulu hänen pysäyttää elämänsä jos sinun vanhempasi kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on sinun vanhempasi, ei hänen. Ne on sinulle tärkeitä. Ei hänelle.
Mun mielestä on ihan ok. Sanoithan, että oli osaaottava ja empaattinen sua kohtaan. Mutta hänen elämänsä jatkuu entisenlaisena, ei hän ole ketään läheistään menettänyt. Miksei saisi hehkuttaa elävänsä parasta aikaa elämässään, jos näin kerran on?
Surun läpi on ehkä vaikea ajatella, että muiden ihmisten elämä jatkaa samaa rataa kun aina ennenkin. Se tuntuu ehkä epäreilultakin, kun itse on murheissaan. Otan osaa menetykseesi, itsekin läheiseni menettäneenä tiedän kuinka vaikeaa voi olla. Mutta elämä jatkuu ja vielä tulee päivä, jolloin murhe ei enää ole niin suuri. Kaipaus jää.
Kaikkea hyvää sulle.