Lue keskustelun säännöt.
Miten käsitellä suruja ja murheita, jos ei voi puhua niistä?
26.04.2020 |
Eli tilanne: Haluaisin puhua eräästä asiasta, mutta en ole onnistunut juttelemaan siitä ystävieni kanssa. He eivät kommentoi koko asiaa mitenkään enkä koe yksinpuhelun auttavan. Enkä viitsi pakottaa heitä keskustelemaan siitä. Kävin puhumassa psykologille, mutta en kokenut senkään auttavan, koska psykologi ei tiedä ko. asiasta ja siihen liittyvistä tapahtumista sen enempää kuin minä hänelle kerron, ja kaipaisin enemmänkin sellaista keskustelukumppania, joka itsekin tietää aiheesta jotain, ehkä sellaistakin mitä minä en tiedä.
Tunnen olevani nyt jumissa, kun omat ajatukseni vain kiertävät samaa kehää enkä saa tähän ulkopuolelta mitään lisää. Olisiko kenelläkään ehdotuksia, miten voisin käsitellä asioita?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillut kirjoittaa dialogia? Jos kokeilisit ulkoistaa itsesi vastaajan roolissa ja miettisit, miten vastaisit jollekin toiselle samassa tilanteessa. Kirjoittaminen tuo tietysti sekin esiin vain sinussa itsessäsi olevia asioita eli ei välttämättä auta jos on totaalisessa umpikujassa.
Itse olen tehnyt niin että olen fyysisesti mennyt eri paikkaan kirjoittamaan. Riippuen sijainnistasi tätä voisi ehkä jo toteuttaa menemällä ulos.
Yksi tapa voisi olla myös esimerkiksi kirjoittaa viikon ajan tietyn ajan mitä vain asiasta tulee itselle mieleen. Pitää joitakin päiviä taukoa ja kirjoittaa taas katsoen, ovatko ajatukset ja tunyemukset asiaan liittyen edelleen samoja. Sitten pitäisi pidemmän tauon, esim. kk ja katsoisi vielä uudemman kerran.
Oletko kokeillut katsoa elokuvia tai sarjoja tai kuunnella äänikirjoja tai podcasteja? Itsellä auttaa joskus se, että kuulen muiden puhuvan jostakin, joka hieman liippaa omaa tilannettani tai ongelmaani.