Melkein hävettää sanoa, mutta...

Nyt kun palsta pursuaa kaiken maailman lapsivihamielistä aloitusta ja ihmiset ovat helisemässä etäkoulun ja sosiaalisen eristäytymisen kanssa, minua melkein jo hävettää myöntää, että tämä on alkujärkytyksen jälkeen ollut perheellemme mitä parhainta aikaa!

Minullakin on toki kova huoli vanhemmistamme (myös appi-) ja rahatilannekaan ei miehen lomautuksen johdosta näytä kovin valoisalta. MUTTA, meillä on ollut kotona miehen ja lasten (5 ja 6) kanssa niin ihanaa ja rattoisaa. Lapset, jotka normaalisti ärsyttävät toisiaan, ovat leikkineet yhdessä enemmän ja mielikuvituksellisemmin kuin koskaan. Miehen kanssa on tosi mukavaa ja minusta ihan aidosti tuntuu, että perhe-elämämme sujuu paremmin kuin pitkään aikaan.

Tiedostan, että jos molemmat lapset kävisivät koulua ja itse pitäisi siihen päälle työskennellä kotona, tilanne voisi olla aivan toinen. Mutta siksi olenkin onnellinen tästä arjesta, jota juuri nyt saamme kriisin keskellä elää. (Toivon silti, että korona hellittää ja päästään taas lähemmäs normaalia elämää.)