Suurin yllätys ensimmäisessä esimiestyössäsi?

Alkoi tulemaan toosaa ovista ja ikkunoista, no ei se yllättänyt.

Osa tiimin jäsenistä suhtautuu esikueheen kuin isään/äitin, joka selvittää kaikenlaisia pikku riitoja.. toi aloitti tyyliin.

Oli yllätys.

No mut oikeastaan yllätti se, miten se ”toosa” lakkasi tulemasta ovista ja ikkunoista. Ja miten yksinäiseksi siinä jäi. Meillä siis hyvin hierarkinen kulttuuri, jossa esimiehet eristettiin muusta yhteisöstä tehokkaasti. Niille ei edes valiteta.

- Joidenkin ihmisten suhtautuminen muuttuu kummalliseksi; jotkut jotenkin vierastaa esimiestä, vaikka ennen oltaisiin oltu "hyviä työkavereita". Eikä sitä tietty sitten enää voikaan olla erityisesti joidenkin kaveri, kun pitää olla tasapuolinen

- Tullaan avautumaan sairauksista ym. henkkoht asioista. Ja totta kai tulevat, kun se vaikuttaa töihin, mutta oli se yllättävää ensimmäisillä kerroilla

- Kun joku tulee huoneen ovesta, sieltä voi tulla ihan mitä vain: irtisanoutuminen, itku keskenmenosta, kertominen vakavan syövän löytymisestä jne.

- Jotkut luulevat, että yhtäkkiä saa jotain ihan uusia (ei aiemminkaan oman työn osana olleita) substanssiosaamisalueita vain siksi, että on edennyt esimieheksi

- Kuormitus yllätti kovuudellaan, kun oli johdon ja työntekijöiden välissä viemään vaikeaa muutosta eteenpäin. Painetta tuli molemmista suunnista

- No, olihan sekin yllätys, miten hyvin kaikki sitten meni ja sain aikaan sitä mitä pitikin ja opin hirveästi :)

Suurin yllätys oli 90- luvun alussa, kun piti antaa potkut 80 %:lle työväestä. Tuli siinä hommassa vatsa kipeäksi.

Yllätti, kuinka tumpeloita jotkut muut esimiehet ovat. Kun pääsin esimiespiireihin ts. yhteisiin kokouksiin, olin ihmeissäni kuinka suorastaan tyhmiä osa porukasta on ja heikkoja esimistaidoissaan. Ei heti ekana vuonna viitsinyt kauheasti neuvoa muita. Jotkut faktat toki korjasin.