Ulkopuolisuuden tunne

Suunnilleen koko ikäni olen ollut ulkopuolinen. En oikein tiedä miksi mutta niin siinä on aina käynyt. Joka paikassa koulussa, myöhemmin töissä ym. niin aina tuntuu olevan kaksi ryhmää, minä ja muut. Tuntuu myös aina kun on julkisella paikalla että kaikki jotenkin kyylää. Nuorempana se oli hankalampaa mutta ei enää niin paljon. Siihen tosin vaikutti paljon että sain burnoutin töissä ja olin hetken psykiatrisessa hoidossa jossa sain hyvän lääkityksen. Lääkityksen ansiosta en enää välitä ja tämä Koronakin tuntuu jotenkin tapahtuvan vain jossain muualla. Elän omaa elämääni ja muut elää omaansa.

Koko elämäni. Tuntuu kuin ihmiset eläisivät jonkin suuren kuplan sisällä ja minä olen jäänyt sen ulkopuolelle. Kuplan sisällä olevilla on täysin erilainen kuva maailmasta ja tapahtumista kuin minulla. Lähes asiassa kuin asiassa tuntuu olevan eri mieltä tai mielestäni kummallinen kanta tai näkemys. En ymmärrä ihmisiä ja välillä se turhauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen koko ikäni olen ollut ulkopuolinen. En oikein tiedä miksi mutta niin siinä on aina käynyt. Joka paikassa koulussa, myöhemmin töissä ym. niin aina tuntuu olevan kaksi ryhmää, minä ja muut. Tuntuu myös aina kun on julkisella paikalla että kaikki jotenkin kyylää. Nuorempana se oli hankalampaa mutta ei enää niin paljon. Siihen tosin vaikutti paljon että sain burnoutin töissä ja olin hetken psykiatrisessa hoidossa jossa sain hyvän lääkityksen. Lääkityksen ansiosta en enää välitä ja tämä Koronakin tuntuu jotenkin tapahtuvan vain jossain muualla. Elän omaa elämääni ja muut elää omaansa.

paljon yhteneväisyyksiä omaan elämääni. 

<3

ap