Uusioperheelliset

on kyse tai huomionkipeydestä. Minun aikani lasten kanssa kun on pois meidän yhteisestä ajastamme. Olimme enne yhteisen lapsemme syntymää hyvin paljon yhdessä ja nautimme toistemme seurasta. Toki isommat lapseni ovat tuntuneet koko ajan jonkin tason ' pakkopullalta' hänen suhteensa. En vain jaksa ymmärtää miksi niin on.

tilanteesta ei ole oikeastaan mahdollista päästä eteenpäin kuin sillä, että keskustelette asioista ja kuuntelette toisianne. Kumpikaan teistä ei varmaan ole yksinomaan oikeassa tai yksinomaan väärässä.



Sinä ehkä odotat, että puolisosi osaisi olla kivempi ja huomaavaisempi, toisaalta puolisosi saattaa odottaa samaa sinulta.



Itselläni on uusperheessä asuvia kavereita ja heillä on keskenään hyvin erilaiset toimintatavat. Esim joku uusperheen äiti on kuin toinen äiti miehen lapsille - kun taas toinen haluaa olla vähän sivussa.



Yleensähän ns äitipuolen rooliksi jää huolehtia, huolehtia ja kantaa vastuuta. Kuitenkaan sitten kiitosta ei heru ja usein lapsetkin voivat olla suorastaan vihamielisiä. Puhumattakaan lasten isästä, joka odottaa kaiken sujuvan automaattisesti vain siksi, että toisella pitäisi olla sukupuolen antamat " naisen vaistot ja taidot" toimia automaattisesti emona vaikka koko universumille.

Meillä uusperheessä kaksi lasta mun aiemmasta liitosta, yksi miehen aiemmasta ja kaksi yhteistä. Kaikki lapset asuu luonamme ja mies näyttää rakastavan kaikkia lapsiaan yhtä paljon. Myös minä rakastan. En sitten tiedä miten se vaikuttaa, että meidän tavatessa mun lapset olivat 1kk ja 1v5kk vanhoja, miehen lapsi taas 2kk vanha.

Kun miehen muksut tulee meille, mies vaan puuhastelee niiden kanssa, tuskin puhuu mulle tai huomioi mitenkään. On etukäteen jo mulle vihainen, etten osallistu tarpeeksi heidän juttuihinsa ja mua ahdistaa, kun tiedän, että mies on taas vihainen ja mäkättää jälkikäteen. On tosi vaikeaa sitten taas mennä mukaan mihinkään, kun miehen lapset selvästi haluaa olla vain isänsä kanssa ja suhtautuu torjuvasti tai miltei ilkeästi kaikkeen mitä teen tai sanon.



Minkähän takia sinun miehesi mököttää? Miltä lasten teillä oleminen hänestä tuntuu? Kuinka lapsesi tulevat toimeen hänen kanssaan? Huomioitko sinä myös miestäsi?

Minkä ikäinen teidän yhteinen lapsenne on?

Osallistutko teidän yhteisen perheen arkeen, kun isommat lapset ovat poissa? Onko puolisollasi riittävästi omaa aikaa?

Ethän jätä vastuuta puolisollesi isommista lapsista, kun he ovat teillä?

Oletteko samoilla linjoilla kasvatuksen kanssa?



Itse olen siis eronnut ja minä huomasin jossain vaiheessa, että vetäydyin porukasta kun isommat olivat meillä. Johtui siitä, että omat lapsemme (kaksoset) imivät minusta kaiken ja sitten joka toinen vkl tuli kaksi lasta siihen lisää. Omaa aikaa minulla ei juuri ollut...

Meillä oli eri näkemykset kasvatuksesta ja kun olin saanut isommille iskostettua jotain päähän, niin exäni tuli ja mitätöi kaiken. Meille ei ikin ä tullut yhteisiä sääntöjä, koska exäni veti maton joka kerta altani.



Tsemppiä!

Yhteinen lapsi 5v. Kotitöistä minä teen vähintäänkin oman osani oli isommat meillä tai ei. Koskaan en ole estänyt puolisoni halutessa omaa aikaansa. Itse kyllä olen monta kertaa jättänyt muita menoja väliin - siinä olen ehkä tehnyt väärin. Kasvatuksen suhteen meillä ei suuria erimielisyyksiä ole, kun kyseessä on yhteinen lapsemme. Kun puhutaan vanhemmista lapsista, hän yleensä esittää näkemyksensä vaatimuksina ja vielä kiukkuisena, joten helposti asia jää käsittelemättä, minä kun taas en kestä tuollaisten asioiden käsittelyä riitelemällä. Takki alkaa olla tyhjä.

kotonanne, eikä noin että puolsio näyttää pitkää naamaa kun lapset tulevat.

Saattaa olla, että hän ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole sisäistänyt mitä tarkoittaa, että toisella on lapsia edellisestä liitosta ja nyt oirehtii sitä.