Lue keskustelun säännöt.
Vakavasti masentuneet/ heidän lähipiiriläiset; voiko masentunut vain nukkua vuosikaudet?
29.03.2020 |
Potilas on omasta mielestään on fyysisesti sairas (ja pitkäaikaissairauksiakin löytyy) mutta yhtenä diagnoosina on masennus, jonka kieltää. Käytännössä nukkuu suurimman osan aikaa, 10-16h kerrallaan eikä mitään päivärytmiä ole. Voi käydä kaupassa kerran viikossa ja syö mitenkuten joskus jotakin, reseptit uusitaan tarvittaessa jne. pystyy tiettyyn tasoon hoitamaan asiansa. Voi kuitenkin koko ajan huonommin jo ennen koronaa ja nyt on eristäytynyt lopullisesti - on kaksi viikkoa putkeen sisätiloissa ja syö varastoistaan, ei vie roskia tms. - Pysyy hengissä ja on hoitovastainen, missä vaiheessa alkaa tulla pakkohoito kysymykseen jos ei ole itsetuhoinen? Voiko näin jatkua vuosikymmeniä?
Kommentit (6)
Eiköhän se masennus monella ilmene juuri noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene googleen ja laita hakusanaksi pakkohoidon kriteerit.
Emme tee sitä puolestasi.
Kuulostaa todella paljon samalta mitä itsellä oli pahimpina masennusjaksoina. Silloin ainakin itsellä diagnoosina vakava masennus/psykoottinen masennus, lääkäri ei osannut määrittää kumpi se oli loppupeleissä. Nukuin tai makasin kaiket päivät, söin mahdollisimman helppoa "ruokaa" joka koostui yugurteista, patongista ja kekseistä pääosin. Vein kyllä roskat ulos, mutta tiskit olivat parhaimmillaan pesemättä yli kuukauden tai kaksi, en enää muista. Ja kämppä oli sotkuinen, mutta ei törkyinen kuten näissä "kauhuvuokralaisten" jutuissa. Suiskussa kävin kerran viikossa. Onneksi lääkitys nykyisin kohdillaan ja hoitokontaktit myös.
Masentuneet ihmiset nukkuu poikkeuksellisen paljon. Se on yksi masennuksen oireista.
Kuka tän diagnoosin on potilaalle antanut, kun itse kieltää sen?
Hypersomnia on yleinen oire ns. epätyypillisessä masennuksessa. Oman vuosikymmenien mittaisen masennuskokemuksen perusteella väitän, että masennuksen oirekuva liittyy todella vahvasti muuhun terveyteen ja olosuhteisiin. Olin enemmän epätyypillisesti masentunut kun olin aneeminen ja kasvuiässä, söin ja nukuin liikaa koska olin aliravittu ja jatkuvasti väsynyt muista kuin masennukseen liittyvistä syistä. Kestävyysurheilua harrastavana aikuisena musta taas tuli melankolikko. Kun aivot, hermosto ja verenkiertoelimistö olivat huippukunnossaan luonnoton väsymykseni katosi kokonaan mutta mulle alkoi tulla enemmän ahdistusta ja myös pakkomielteiseen treenaukseen ja ylikuntoon liittyviä oireita kuten aamu-unettomuutta ja anoreksiaa.
Jos masentunut on kovin hoitovastainen, niin ehkä häntä on parasta auttaa niiden fyysisten oireiden hoidon kautta, joihin hän suostu vastaanottamaan apua.
Anyone?