MITEN nykylapselle kerrotaan KUOLEMASTA??????

Näytin arkun kuvat lapselleni uutissivustolta ja sanoin että tätä se matkailu teettää :(

Kyllä ne tietää.

Counter Strike auki, niin ovat aivan haltioissaan.

Ihan samalla tavalla kerrot kuolemasta kuin jos miehesi saa infarktin. Ei lasta kiinnosta se, oliko korona vai tubi.

Hei, oletko ajatellut soittaa maanantaina mielenterveystoimistoon? 

Olen kertonut 5 vuotiaalle niin kuin asia on. Synnytään, eletään ja kuollaan. Kun kuollaan niin ruumiille käy niin ja sielulle näin ja eri ihmiset voi uskoa eri tavoin kuoleman jälkeisestä ajasta. Hautajaisista olen kertonut myös jo aiemmin, koska niissä on käyty ja puhuttu jo silloin.

Olen myös puhunut viruksesta ja sairastamisesta. Vastaillut kysymyksiin ja yrittänyt kertoa pelottelemasta, kauniilla sanoilla ja rehellisesti. Lapsissa on eroja, mutta ainakin meillä on ollut hyviä keskusteluita eikä pelkoa ole lietsottu eikä syntynyt.

Kävimme muuten vaan hautausmaalla, kun lapsi oli pieni. Hän alkoi ihastella, miten kaunis puisto, miten kauniita kukkia, mikä tämä paikka on? Kerroin, että kun ihmiset tulevat vanhoiksi tai sairaiksi, he kuolevat. Silloin keho ei enää toimi, vaan alkaa hajota. Siksi se laitetaan hautaan. Mutta se ihminen, joka siinä kehossa on asunut, muuttaa taivaaseen, missä kaikki on hyvin. Lapsi tyytyi tähän. Mutta jos ei itse usko tuonpuoleiseen missään muodossa, kai silloin pitää sanoa, että ihminen katoaa tms. Ainakin niin, että uskot mitä sanot.

Miten niin joka suku menettää läheisiään? Samalla tavalla kyllä peloteltiin vuosikymmen sitten sikainfluenssan osalta, mutta lopullinen kuolleiden määrä jäi Suomessa muutamaan kymmeneen. Jokainen toki liikaa siinäkin luvussa.

Minä kerroin just tänään aiheesta omalle (6-v), joka näitä koronauutisia sattui kuulemaan ja kysyi kuolemasta. Selitin jokseenkin näin:

Joskus, jos ihminen on tosi pahasti sairas se voi kuolla, koska lääkärit ei osaa parantaa kaikkia sairauksia. Kuolema tarkoittaa sitä, että sydän ei enää jaksa lyödä. (Lapselle on kerrottu mitä sydän tekee eli hän tietää sen merkityksen) Sitten vain ei enää ole. Vähän kuin nukahtaisi, mutta ei enää herää eikä ajattele mitään. Silloin ei satu enää eikä ole myöskään ikävä ketään. Silloin on vain tosi hyvä olla. Kuolemaa ei tarvi pelätä, mutta sitä saa surra ja hautajaiset, joissa se kuollut lasketaan maan sisälle arkussa on tilaisuus, jossa kaikki saa vielä viimeisen kerran sanoa heipan ja hyvästellä. Se ihminen siellä arkussa ei tunne sitä eikä sitä pelota.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin joka suku menettää läheisiään? Samalla tavalla kyllä peloteltiin vuosikymmen sitten sikainfluenssan osalta, mutta lopullinen kuolleiden määrä jäi Suomessa muutamaan kymmeneen. Jokainen toki liikaa siinäkin luvussa.

https://en.wikipedia.org/wiki/2009_flu_pandemic_in_Europe

Suomessa oli raportoituja ja vahvistettuja sikainfluenssatapauksia 6122 ja raportoituja kuolemia 36.

Sikainfluenssapandemia oli Suomessa Pohjoismaista kaikkein pahin, jos katsoo puhtaasti sen aiheuttamia kuolemia. Tartuntojen määrässä Norjassa ja Islannissa oli selvästi enemmän tartuntoja (yli 12000 ja yli 8000) mutta Ruotsissa ja Tanskassa paljon vähemmän (Ruotsissa reilut 2000 ja Tanskassa vain 651). Sen sijaan nyt koronaviruksen osalta ollaan Pohjoismaista ainakin tällä hetkellä toiseksi "parhaimmassa" tilanteessa Islannin jälkeen.

Pienestä pitäen ollaan lapsille puhuttu että ruumis haudataan ja sielu menee taivaaseen

CAPS LOCK??????????

Omille lapsilleni olen kertonut totuuden (4- ja 6-vuotiaat). Eli sairauksiin, vanhuuteen, parvekkeelta putoamiseen voi kuolla ja jokainen kuolee kun on tarpeeksi vanha, yleensä viimeistään 100-vuotiaana. Kuollessa ihminen lakkaa olemasta. Hautausmaan tietävät myös. Olemme olleet hautajaisissa, joten siksi on pitänyt selittää hyvin tarkkaan ja kysymyksiäkin on paljon tullut. Kerron lapsille asiat aina niin kuin ne todellisuudessa ovat. Silloin ei niin paljon järkytä, kun ymmärretään näiden olevan normaalia luonnon kiertokulkua.

Kirjat avuksi jos ei itse osaa: Tuleeko vaari vielä takaisin, Hirveää parkaisi hirviö, Muistan sinua rakkaudella. Ja niin, kannattaisi siis puhua siitä kuolemasta yleisesti hyvissä ajoin, ennen koronaa ja ennen naapurin Penan menehtymistä.

Italiassa lähes jokainen on jo menettänyt ainakin yhden läheisen. Joistakin perheistä on kuollut jo useampikin. Sanomalehtien kuolinilmoituksia on kymmeniä sivuja.

Kyllä siinä on aika vaikea välttää puhumista kuolemasta.