Nautitteko muut perheet, kun ei ole mitään iltamenoja?
Viikko on eletty nyt niin, että ei ole harrastuksia eikä muita iltamenoja (yhdistysten ym. kokouksia). Alan nauttia tästä kovasti. Ei ole stressiä, kun ei tartte mennä minnekään. Lapset (teinejä) on leppoisia, ei ole aina kiire harrastuksiin. Laitellaan yhdessä ruokaa ja jutellaan. Pitäisköhän aina elää illat näin? Mulla on siis päivätyö.
Kommentit (12)
Nautitaan! Olen jopa tuntenut syyllisyyttä siitä, että nautin kun elämä muuttui hetkessä stressistä ja kiireestä ihanaksi kotikevääksi.
Nautin. Minulla oli aivan liikaa menoja, piti juosta palaverista toiseen ja lasten harrastuksista piti huolehtia. No, sitten loppu kiire, kun tuli tämä karanteeni. On aikaa metsäkävelylle. Ainoastaan lasten etäkoulu vie aikaa. Omat työt on tauolla. Tiedän, että tulen vielä kaipaamaan menoja, mutta juuri nyt olen vielä tyytyväinen.
Ihan hanurista tämä. Lapset 1- ja 3-vuotiaat ja olen kotiäitinä. Kaikki vähätkin harrastukset ja aktiviteetit peruttu. Lapset hyppii seinille, itseltä hajoaa pää. Mies ainakin toistaiseksi töissä, tekee iltavuoroa. Meille iski vielä flunssa eli ei olla hirveästi viitsitty edes leikkipuistoilla.
Kyllä! Lapset ja aikuiset on ihan erilaisia nyt. Läheisiin saa oikeasti yhteyden kun ei koko ajan säntäillä jonnekin.
Olen aina ollut introvertti kotikissa, mutta tottunut ajattelemaan että harrastuksia ja menoja kuuluu olla. Nyt kun ei ole, voin paljon paremmin enkä aio palata entiseen kun tämä on ohi.
Miksi olette tukkineet iltanne täyteen menoja aiemmin, jos se on aiheuttanut stressiä? Meillä lapsilla on 0-2 kodin ulkopuolelle vievää harrastusta viikossa, eikä itselläni ole yhtäkään säännöllisesti sitovaa menoa. Fiiliksen mukaan sitten ollaan tehty erilaisia asioita.
Vaikka nykyisin (ennen koronaa siis) onkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsilla (ja aikuisilla) pitää olla illat ohjelmoituna erilaisiin ohjattuihin harrastuksiin, siihen ei kukaan pakota - ellette itse päätä niin.
Kyllä. Olen ihmetellyt viime päivinä, että se ruuhkavuosien ruuhka ei näköjään olekaan välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tukkineet iltanne täyteen menoja aiemmin, jos se on aiheuttanut stressiä? Meillä lapsilla on 0-2 kodin ulkopuolelle vievää harrastusta viikossa, eikä itselläni ole yhtäkään säännöllisesti sitovaa menoa. Fiiliksen mukaan sitten ollaan tehty erilaisia asioita.
Vaikka nykyisin (ennen koronaa siis) onkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsilla (ja aikuisilla) pitää olla illat ohjelmoituna erilaisiin ohjattuihin harrastuksiin, siihen ei kukaan pakota - ellette itse päätä niin.
Hyvä kysymys ja tätä olen miettinyt. Syitä:
Uskon että lapselle tekee hyvää kun on harrastus. Lapsia on kaksi ja toisella on yksi, toisella kaksi harrastusta joista tykkäävät.
Minä istumatyöläisen tarvitsen liikuntaa ja siksi on itsellänikin parina iltana viikossa harrastus.
Miehelläkin on yksi harrastus.
Ystäviä on mukavaa ja tärkeää nähdä.
Asioita on pakko hoitaa.
Ja siitä se palapeli sitten rakentuu ja ruuhkaa riittää, vaikka kuinka tykkäisi rauhasta.
Miten niin ei ole? Tänään on kevään ekat grillibileet naapurien kanssa.
Sosiaalinen paine ajaa tekemään elämästä kiireistä, kun "pitää" tehdä kaikenlaista. On vaikeaa elää rauhallista elämää, sitä katsotaan kummeksuen ja säälien. Itselleni sopii rauhallinen oleminen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tukkineet iltanne täyteen menoja aiemmin, jos se on aiheuttanut stressiä? Meillä lapsilla on 0-2 kodin ulkopuolelle vievää harrastusta viikossa, eikä itselläni ole yhtäkään säännöllisesti sitovaa menoa. Fiiliksen mukaan sitten ollaan tehty erilaisia asioita.
Vaikka nykyisin (ennen koronaa siis) onkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsilla (ja aikuisilla) pitää olla illat ohjelmoituna erilaisiin ohjattuihin harrastuksiin, siihen ei kukaan pakota - ellette itse päätä niin.
Helpostihan sitä tulee kelloon katsottavaa jos vaikka molemmilla lapsilla on yksi iltameno ja itse käy kahdesti viikossa jumpalla (koska liikuntasuositukset), ei se vielä paljon ole mutta on kuitenkin. Sitten lisäksi kaupassa tuli käytyä useammin, kirjastossa jne. asioilla, nyt ei ole MITÄÄN. Meillä lapset ei hoito- ja koulupäivien jälkeen illalla oikein jaksaneet esim. sinne metsään ulkoilemaan, nyt ollaan menossa monta kertaa päivässä 😊
Kyllä, aivan sama kokemus. Nyt pakkopysähdys saa huomaamaan miten kuormittavaa arki tavallisesti on. Tuntuu että juuri näin kuuluisikin elää.