Koska älykkyys on tänä päivänä tärkeää, kumman valitsisit?

Ajattelisin lasta ja hänen mahdollisuuksiaan. Miehellä ei oli s merkitystä, sama suomimies monta vuotta,kuka jaksaa...

Tavisduunarin. Älykkyyttä ei voi varmuudella hankkia jälkeläisilleen, se tulee ominaisuutena esiin mitä erilaisimpien vanhempien lapsissa. Itsellänikin on multitalentti koodaripoika ja miehen kanssa olemme ihan keskivertoja tallukoita älyllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin lasta ja hänen mahdollisuuksiaan. Miehellä ei oli s merkitystä, sama suomimies monta vuotta,kuka jaksaa...

Et sä lapsen etua ajattele.

Tavisduunarin valitsisin. Kahdesta syystä.  Ensinnäkin ei ole mitenkään varmaa että se älykkyys periytyisi mieheltä. Toiseksi, itselläni on korkea älykkyysosamäärä ja olen kokenut sen elämässä lähinnä taakaksi, joten en edes toivoisi että lapsi olisi poikkeuksellisen älykäs. 

Jos se pitkä ja tylsä liitto olisi kuitenkin turvallinen ja ihan siedettävä niin tietenkin siihen. Jos taas ei, niin helpompi se lapselle olisi kasvaa jo alusta asti erillään asuvien vanhempien kanssa kuin joutua kokemaan vanhempien ero jossain vaiheessa.

Ei pelkällä alykkyydellä mitään tee, eikä se takaa elämää kaikilla herkuilla. Pidemmälle pääsee ja tyytyväisempi on, jos saa olla lapsena rakastettu. Jos se tavisduunari on kunnollinen ja jaksaa olla lapsen kanssa niin valitsisin ilman muuta sen.

Tavisduunari, älykkäällä poissaolevalla isällä ei ole mitään merkitystä.

Eroperheestä olevana voin sanoa että ero voi vaurioittaa lasta vakavasti. Varsinkin kun sen seurauksena sinut revitään pois lapsuuden kodistasi toiselle puolelle maata eroon ystävistäsi.

Mieheni ei ole lapsen isä, hänellä on perinnöllinen sairaus joten siittäjäksi päätyi eräs älykäs taitelija. En aio koskaan kertoa totuutta, enkä kadu tekoani

En ymmärrä väitettäsi älykkyyden tärkeydestä nykyaikana saati siitä, että älykkyys toisi ihmiselle nyky-yhteiskunnassa jotain erityistä etua. Tietääkseni älykkyys periytyy äidiltä. Vastaan evvk.

Valitsisin taviksen, koska haluan lapselle molemmat vanhemmat ja ehjän perheen.

Miksi älykkyys olisi niin erityisen tärkeää? Itse tuntemani poikkeuksellisen älykkäät ihmiset on aika onnettomia ihmisiä, yksinäisiä ja monet masentuneita. 

Itsestäni tuntuu että ns. menestykseen tärkeämpiä ominaisuuksia kuin älykkyys olisi esim. ekstroverttiys ja valtava energisyys. Toki jos sellaiseen yhdistyisi korkea älykkyys niin se voisi olla aika voittaja yhdistelmä, mutta nuo itse tuntemani huippuälykkäät on hyvin introvertteja, jotkut asperger piirteisiä, ja usein aika pessimistejä kun "ajattelevat liikaa".  

Älykkyys ei mahdollista juuri mitään, terve pää mahdollistaa. Terve älykäs pää tietysti enemmän.

Sen turvallise tavisduunarin, enkä edes miettisi kahdesti. Jotain tutkimuksiakin on nyt jo tullut, että älykkyys perriytyy enemmän äidiltä kuin isältä. Ja joka tapauksessa luotettavuus, hoiva ja hyvyys noin yleisesti ottaen ovat parempia ominaisuuksia miehessä kuin älykkyys. Ja ylipäänsä se, että mies on läsnä lapsen kasvatuksessa ja mukana siinä on miljoona kertaa tärkeämpää kuin se, minkälaiset ålykkyysgeenit on.

Pelkällä älykkyydellä ei paljon tee, jos ei ole tasapainoinen ja hyvän isän kanssa kasvaa tasapainoisempia lapsia kuin ilman sitä isää (tai vaihtoehtoisesti toista äitiä, olennaista on kaksi vanhempaa vs yksi vanhempi).

Olen itsekin älykäs ja hurmaava, joten vaihtoehdot ovat

1) Älykäs ja hurmaava rikkinäisen perheen lapsi

2) Vähän keskivertoa älykkäämpi ehjän perheen lapsi

Jos en saisi kasvatettua ykköstä, hän voisi mennä todella kieroon. Hänestä voisi toki tulla vaikka presidentti, mutta hänestä voisi myös tulla rappiotaiteilija joka juo itsensä katuojaan. Jos häntä ei saisi kouluun hyvälle alueelle, kuten en pienivaraisena yh:na saisi, hänelle tulisi tavalla tai toisella sosiaaliset traumat ja minulle kaatuisi vielä lisää vastuuta, koska hänellä ei olisi yhtään älyllisiä vertaisia ympärillään. Esim. peruskoulun opettajat saattaisivat olla häntä tyhmempiä ja jos hän huomaisi sen liian aikaisin niin hupsista.

Kakkosella olisi mahdollisuudet kasvaa tasapainoiseksi, sosiaaliseksi ja tunnolliseksi missä ympäristössä tahansa. Menestys isolla m:llä voisi olla vähemmän todennäköistä, mutta tyytyväisyys elämään olisi hänellä luultavasti parempi.

eikö tavisdunnari voi olla älykäs?