Lue keskustelun säännöt.
8v tyttö alkanut itkemään ruokapöydässä
02.02.2020 |
Tyttäremme on nyt 8,5v eli tokaluokkalainen, ja alkoi joskus muutama kuukausi sitten itkeskelemään säännöllisesti ruokapöydässä. Mistä ihmeestä tämä voi johtua?
Aluksi toki ajattelin lapsen olevan väsynyt, sitten ajattelin että ohimenevä vaihe, mutta nyt tätä on jatkunut jo aika pitkään. Hän ei itke jokaisena ruokailuhetkenä, mutta noin 1-4 kertaa viikossa. Tilanne alkaa siitä, että tyttö hermostuu jostain pienehköstä asiasta, joka ei ole koskaan aiemmin häirinnyt häntä, ja ihan miten tahansa reagoinkin, niin tilanne päättyy tytön itkuun ja mökötykseen. Itkettäviä asioita ovat mm. se, että suklaamurot ovat loppu, muroja ei saa lounaaksi, ruoka on liian kuumaa/kylmää, joutui odottamaan puheenvuoroa jne. Onko kellään muulla kokemusta tai arvausta mikä tähän on syynä?
Joskus samanlaisia yllättäviä itkukohtauksia (ja omaan huoneeseen ryntäämisiä) voi esiintyä muissakin kodin tilanteissa, mutta selvästi tämä ruokahetki on se missä tapahtuu eniten.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysele, pidä rajoista kiinni, anna lapsen puhua loppuun, älä oleta vaan kuuntele. Voi olla kiusaamista tai kokee ettei hänen ääntään kuulla kotona.
Onko ruokailu päivän ainoa hetki, jolloin olette kaikki saman pöydän ääressä? Vaikuttaa huomionhakuisuudelta. Tuon ikäinen tajuaa jo, että tällä saa teidät höösäämään ympärillään.
Ette ole huomaavinaan tytön temppuja. Kehutte kyllä sitten, kun tuokiot menevät hyvin. Jos hakee vain turhaa huomiota, lopettaa kyllä kun hoksaa sen turhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä häntä kiusataan koulussa!
Kyllä, koulun vikahan tämänkin täytyy olla!!!
Itkekää yhdessä. Minä tee joskus niin ja lapsi sanoo, älä itke syödään vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi pientä. Luulen, että jokin häntä harmittaa mutta hänestä tuntuu, ettei hän se ole sallittua: jos hän yrittää puhua siitä, hänet jyrätään. Tulee liikaa torumista, käskyjä, kysymyksiä - ja häntä ei oikeasti kuunnella. Hänellä todennäköisesti liittyya siaan jotain syyllisyyttä, jonka vuoksi aihe on arka... mutta ilman kuuntelua kukaan ei voi ymmärtää asian todellista luonnetta. Vaikka joku kuuntelisi hetken, hän sitten kuitenkin jyräisi. Voi myös olla, että kertomiseen liittyy menettämisen pelko. Oli miten tahansa, ainoa neuvoni on, että yritätte olla hänelle lempeämpiä; hän sitten avautuu, jos haluaa. Ja ainakin hän saa tukea kestää murheensa vaikka yksinkin, kun kotona on kuitenkin rakasta ilmapiiri.
Vierailija kirjoitti:
Itkekää yhdessä. Minä tee joskus niin ja lapsi sanoo, älä itke syödään vain.
Eikö se ole toisen tunteiden pilkaamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ruokailu päivän ainoa hetki, jolloin olette kaikki saman pöydän ääressä? Vaikuttaa huomionhakuisuudelta. Tuon ikäinen tajuaa jo, että tällä saa teidät höösäämään ympärillään.
Ette ole huomaavinaan tytön temppuja. Kehutte kyllä sitten, kun tuokiot menevät hyvin. Jos hakee vain turhaa huomiota, lopettaa kyllä kun hoksaa sen turhaksi.
Mitä ihmettä? Jos lapsi käyttäytyy huomionhakuisesti, sinun lääkkeesi on, että ei anneta huomiota? Siis sitä mitä lapsi itse haluaa ja kokee tarvitsevansa, ja sinä osaat sen tulkintakiista, mutta juuri sitä et sitten anna? Ihan järkyttävää! Jos lapsi kaipaa huomiota, siihen toimii lähinnä se, että huomiota hän sitten saa. Ei välttämättä tietenkään hössäämällä jonkun muroannoksen kanssa, mutta muuten. Omaa aikaa aikuisen kanssa. Silloin ne kielenkannat alkavat sopivalla hetkellä löystyä ja lapsi kertoo huolistaan kun on valmis.
Vaikea auttaa jos toinen ei puhu. Omatkin lapset joskus purskahtavat itkuun ja sanon, etten voi auttaa jos et kerro.