Isoja vauvoja synnyttäneet ja/tai painoa keränneet

Minulla on neljä lasta ja vauvojen syntymäpaino on kasvanut joka kerta noin 200g. Ensimmäinen lapsi painoi syntyessään 3660g. Paitsi poikkeus oli meidän kuopus, josta olisi tullut reilusti yli viisi kiloinen, mutta hänet otettiin aikaisemmin pois, viikolla 37 ja jotain. Hän painoi syntyessään 4400g. Minulle tehtiin sokerirasituskokeet ja niissä kävi ilmi, että elimistöni ei polta sokeria niin nopeasti kuin pitäisi, joten vauva sai siitä suuren osan.

Minulla oli dieetti jota noudatin, kun halusin. Myös painoni on noussut joka raskaudessa aika tavalla.

Meidän esikoinen painoi syntyessään 4670g! Eikä mulle tehty edes synnytystapa-arviota, neuvolan mukaan " ei se nyt niin iso ole..." Myönsivät kyllä virheensä synnytyksen jälkeen. No, onneksi kaikki meni hyvin ja tyttö syntyi normaalisti alakautta, solisluu tosin murtui. Mutta se parani äkkiä. Myös istukka oli suuri ja napanuora tosi paksu, eli tyttö oli saanut hyvin sapuskaa ;)



Sokerirasitus mulle tehtiin raskauden aikana, kaikki arvot olivat tosi hyviä. Painoni nousi 18kg, mutta mulla oli massiiviset turvotukset. Kilot lähti parissa viikossa synnytyksen jälkeen :) Läskistä siis ei ollut kyse. Syytä siis suureen vauvaan ei kukaan tiedä, tai ei ainakaan ole mulle kertonut. Perintötekijöillä kai on osuutta asiaan, myös oma äitini on saanut melko isoja vauvoja. Kieltämättä seuraava raskaus hieman pelottaa, jos esim. synnytys ei sujukaan yhtä hyvin...

Vielä laitoksella arvelivat, että sellainen kolme ja puolikiloinen on tulossa.



Synnytys kesti noin vuorokauden ja oli todella kivulias ilman mitään puudutuksia. Lopussa autettiin imukupilla. Vauvani isoon kokoon luultavasti muutamia syitä:



1. perintötekijät, vanhempien koko+ myös isovanhemmat isokokoisia.

2. yliaikaisuus lienee kasvattanut painoa jotain 300g



Muita syitä ei tiedossa.



Kunhan vauva on syntynyt, on isosta koosta pelkästään hyötyä. Syö paremmin ja nukkuu paremmin ja on helpompi käsitellä.

että meidän tyttö syntyi rv 39+4, joten yliaikaisuudesta ei ollut kyse. Ja tosiaan, ei isosta koosta syntymän jälkeen ole ollut mitään haittaa. Tyttö on ollut hyvä syömään ja nukkumaan, eikä mitään vaivaa ole ollut. Täysimetyksellä pärjättiin ekat 4kk, jonka jälkeen aloitettiin maistelemaan kiinteitä ja syöminen alkoikin heti sujua. 3,5kk iässä oppi kääntymään ja kierimään. Nyt 6kk iässä osaa istua ja konttausta harjoittelee, joten ei ole mitenkään kömpelö tai hitaasti kehittyvä. Ja kasvu tasoittui muutenkin syntymän jälkeen, hän ei ole enää missään yläkäyrillä :)

Moi!



Yksi lapsistani oli syntyessään reilusti isokokoinen (yli 5kg). Hänen kohdallaan epäiltiin syyksi piilevää raskausdiabetestä. Silloin kuitenkin sokerirasitukset yms. meni hienosti. Vauva oli syntyessään selvästi ns. " sokerivauva" eli oli kohdussa tottunut korkeisiin verensokereihin ja sen takia vauvan oma elimistö ei pystynyt pitämään verensokereita hyvinä. Ekan viikon hän tarvitsikin tarkkaa verensokeriseurantaa ja kellon mukaan annettua lisämaitoa kunnes oma maito nousi. Sen jälkeen ei sitten olekaan ollut mitään havaittavaa ongelmaa. Normaalisti kehittyvä ja kasvava lapsi. synnytksessä vaurioiksi jäi murtunut solisluu, vaikka olkapunoksen venähtymääkin epäiltiin.



Nykyisessä raskaudessa jäin " kiinni" sokerirasituksessa ja olen noudatanut raskausdiabetes-dieettiä. Viimeisimmän painoarvion mukaan vauva ei ole liian iso ja oma painonikin on laskenut dieetin myötä, samoin muutenkin oma olo on parempi.



Jos sua huolettaa vauvan kasvu, niin neuvolasta voi pyytää noita diabetesohjeita. Tuskin niistä on haittaa kenellekään, tähtäimenä on terveellinen ruokavalio.

Meillä on 2 poikaa



Esikoinen: painoni nousi 22kg ja olin valtava. Koko raskauden epäiltiin diabetestä, joka puhkesi sitten viikolla 36. Pelkällä ruokavaliolla sinniteltiin ja poika syntyi käynnistyksellä 41+1. Painoa 4350g ja pituus 55cm, vaikka sokerit pysyi hyvinä (varmasti loppuajan tiukan dietin vuoksi) niin sokeri vauvahan herra oli.



Pikku2: tiesin jo ennen raskautta, että varmasti diabetes tulee ja söin varovasti. Kuitenkin jo viikolla 22 aloitettiin insuliinit. Painoni nousi koko aikana 2kg. Poika syntyi 38+6 ja painoi 3340g/49cm. Pari päivää aiemmin arvoitiin, että 2,8kg. Istukka oli kuitenkin 720g eli olisi sillä 5kg kasvatettu, jos ruokaa vain olisi ollut tarjolla. Olen sillä tavalla harvinainen tapaus, että liikuin todella paljon (niin paljon kuin vain ikinä jaksoin) ja söin hyvin kurinalisesti. Insuliinit sain jättää pois 5 päivää ennen synnytystä ja ilman sokeritippaa/lisämaitoa selvittiin.



Minusta äiti voi tahtoessaan vaikuttaa melko paljon niin omaan painoon, kun vauvan painoon jos vaan ottaa homman tosissaan!



Vompatti sekä isomus ja pikkumus

meidän poika syntyi rv 40+2 ja oli tuolloin 54 cm ja painoi 4915 g eli lähes viisikiloinen mötkäle! vielä rv 40+2 kävin kokoa arvioituttamassa kun se pelotti, ja arvio oli silloin noin 4 kg. hiukan olikin sitten suurempi :)



mitään syytä ei suureen kokoon osattu sanoa. vauva ei ollut ns. sokerivauva, vaan jäntevä ja kaikki arvot kohdallaan. oli siis vain kookas. myös istukka oli suuri.



perintötekijöillä lienee jotain osuutta asiaan, itse olen ollut 4300g ja sisarukseni myös isoja vauvoja, jopa minua isompia. painoa mulle kertyi raskauden aikana 20 kg, turvotusta oli paljon. täytyy myöntää että makea maistui kyllä aika hyvin viimeisinä odotusaikoina, olisikohan sillä kuitenkin ollut vähän osuutta asiaan myös..?



loppujen lopuksi alakautta tuo poika kuitenkin maailmaan tuli, ja suuresta koosta ei ole ollut mitään haittaa. Helppo on ollut käsitellä alusta saakka kun on iso ja jäntevä vauva. päätäänkin on kannatellut oikeastaan syntymästään saakka. mitään lisäruokiakaan ei koon vuoksi tarvittu, vaan äidinmaidolla ihan pärjättiin ja kasvettiin hienosti. nyt toki syödään jo muutakin, vauva 7 kk.



gerda

Siis normaalitapauksessa tuo vauvan koko varmaan riippuu ennen kaikkea perintötekijöistä, ja silloinhan siitä ei varmasti ole mitään haittaa.



Lähinnä mietityttää tuo " sokerivauva-syndrooma" , mutta raskausdiabetestä ei varmaan ole, jos kerran pissa on puhdas? ja tuota mietin, että jos vauva tottuu jo kohdussa heittelehtiviin/korkeisiin verensokeriarvoihin, miten sitten syntymän jälkeen ja vaikuttaako jotenkin.



Helpointa tai ainakin yksinkertaisinta on varmasti vähentää sokerin ja rasvan määrää, ja se on varmaan terveellinen ratkaisu joka tapauksessa.

Mulla 3 lasta, ekan kanssa paino nousi 25 kg eikä lähtenyt, toisien kanssa vähemmän, mutta on siis ylipainoa, sokeriarvot olleet aina koholla ja syömisessä ei dieettejä tullut pahemmin noudatettua - kaiken järjen mukaan siis pitäisi olla super isoja lapsia, kun vielä molemmilla vanhemmilla pituuttakin kivasti (174/176) - lapset olleet 3400, 3700 ja 3500. Ainakaan meillä syöminen jne ei ole vaikuttaneet ollenkaan - ja tutulla, joka syö kuin hiiri ja on laiha kuin mikä molemmat lapset olleet reilusti yli nelikilosia.

-Sokerirasituksessa jäin kiinni

-ensin ruokavalio hoito, joka oli sitä sun tätä, lopulta insuliinit

-Uskon oman ruokailun vaikuttaneen paljon pojan kokoon



Pojalla oli alussa hankaluuksia. Kahden tunnin ikäisenä lähti Lastenklinikalle, sydämestä kuului sivuääni. Lopulta Lastenklinikalla ultrassa selvisi kyseessä olevan sulkeutumaton suoni. Suoni on keuhkojen ja sydämen " yhteinen" . Hapetus oli tästä syystä huono, melkein viikon poju viihtyi kaapissa.

Kyseinen ongelma on kuulema yleinen isoilla vauvoilla. En muista miksi.

Sokeriarvot olivat myös pikkuisella huonot monta päivää.

Ensimmäistä kertaa pääsi äipyn syliin neljäntenä päivänä.



Nykyisin täysin terve 7kk ikäinen pojan köllikkä.

(niin ja poju syntyi rv 41+3 ja arvio oli koneella 4.2kg ja kätilön kopelomitta 4.5kg. Halusi käsin vielä tunnustella koska oli varma että iso on tulossa, eikä uskonut laitteeseen)

Ketsup, olit siinä luulossa, että raskausdiabetesta ei voisi olla, kun pissa on puhdas. Minulla itselläni oli ensimmäisessä raskaudessa raskausdiabetes eli kaksi arvoa koholla sokerirasitustestissä (testiin joutui ihan rutiinisti, kun oli painoindeksi raskauden alussa himpun yli normaalipainon rajan) ja silti koko raskausajan pissatestit olivat puhtaat. Eli näillä kahdella asialla ei ainakaan minun tapauksessani ollut mitään yhteyttä.



Sokerirasitustestin tulokset saatuani aloin noudattaa saamiani ruokavalio-ohjeita pilkuntarkasti ja tulos oli se, että painoni alkoi laskea, mutta vauva vaan jatkoi kasvuaan omilla korkeilla käyrillään. Kotona jouduin mittaamaan verensokeria 2 kertaa / päivä ja arvot olivat koko ajan normaalit. Oma oloni oli ruokavalion ansiosta raskausaikana varmaankin parempi kuin jos olisin herkutellut loppuun saakka ja jo laitokselta kotiutuessani oli painoni alempi kuin raskauden alussa (toisarvoinen seikka siinä vaiheessa, tosin).



Vauvan suuren koon (lääkärit olivat sitä mieltä, että nimenomaan sokerivauvoille tyypillisesti keskivartalo oli erittäin pyöreä eli vauva olisi ollut lihava) vuoksi ¿kypsyttely¿ aloitettiin rv 39 ja vauva syntyi rv 39+2. Loppujen lopuksi vauva oli erittäin sopusuhtainen (ei tietoakaan ¿pallomahasta¿) eli oli vaan perinyt ison kokonsa (pituus 52 cm ja painoa 3.8 kg) isältään. Verensokereita pikkuiselta mitattiin aluksi ihan osastolla, mutta ne olivat koko ajan ihan kunnossa. Täysimetyksellä pärjättiin puolivuotiaaksi asti ja vauva kasvoi tosi hyvin. Edelleen (on jo taapero) huomaa, että on perinyt ruumiinrakenteensa isältään.



Vaikka minun tapauksessani tiukkaan noudatettu ruokavalio ei vauvan kasvua hillinnytkään (koska johtui muista tekijöistä), voin silti suositella raskausdiabetes ¿ruokavaliota kaikille raskaana oleville! Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että herkuttelu ja makeansyönti loppuu siihen paikkaan ¿kaikkea saa syödä, kunhan vaan pitää kiinni suositelluista hiilihydraattimääristä per ateria ja syö runsaasti kuituja.



Nonnaliini

Lihoin raskausaikana 20 kg. Vauva painoi n. 4,4 kg ja syntyi viikolla 41 melkeen kaksi viikkoa myöhässä. Söin raskausaikana kuin hevonen. Jos vielä tulen raskaaksi, niin varmasti olen dieetillä. Vauvan pää oli iso, 37 cm muistelisin, ja teki varmaan painosta osansa. Varsinkin miehellä ja sen isällä on tosi isot päät. Minullakin on ihan suht iso pää. Vauvalle tulikin iso pahka päähän.

Ärsytti, kun painoarviota tehdessä väittivät vauvan painavan n. 3700-3800 kg, vaikka mittauksien mukaan painoi 3900 kg ja vähän yli. Eli lopulta syntyessään oli jo paljon isompi kuin arvioivat.

Istukkakin oli 1kg. Kivulla ja ilokaasun auttamana painoivat sen ulos puoli väkisin.

Synnytys meni kyllä kai ihan ok. Eppari tehtiin ja vähän repesi. Onneksi olin ottanut epiduraalin ja huilannut ennen ponnistuksia. Nopeasti se lopulta taisi tulla. Oli kyllä hiukka kiire, kun napanuora painoi kaulaa. Syntyessään sininen, mutta hengitti sentään.

Jos ensi kerralla olisi vielä isompi vauva, niin kuin yleensä, voisin varmuudeksi olla dieetillä koko raskauden ajan.

grammat ja kilot sekasin, niinkuin mulla helposti aina.

Esikoinen oli 4,7kg syntyessään. Itse olen ei-raskaana hoikka, pituutta 168cm. Raskausaikana painoni nousi 16-17kg (lähtöpaino vähän epäselvä). Turvotusta oli paljon ja kaikki kilot oli poissa 2kk synnytyksestä, kun viimeisetkin turvotukset laski.



Sokerirasitusta ei tehty, sillä pissat oli aina puhtaat, eikä tuo painokaan sillä tapaa hälyyttävästi noussut, että sen takia olisi rasitukseen joutunut.



Synnärillä minulta otettiin pari päivää synnytyksestä paastosokeri, se oli normaali. Samoin vauvan sokereita seurattiin pari päivää, ne oli normaalit. Joten olettaisin, että mulla ei ollut raskausdiabetesta.



Nyt odotan toista ja rasitukseen joudun esikoisen koon takia rv 26-28, silloin selviää tämän raskauden osalta tilanne. Paino on nytkin noussut samaa vauhtia kuin esikoisesta, sf-mitta menee yläkäyrillä ja maha ISO. Rakenneultrassa vauva vastasi suurin piirtein viikkoja, vähän oli isompi.



Syön ihan normaalisti, mutta kyllä herkuttelen myös (niin kuin tekisin myös ei-raskaana). Painon kanssa mulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa, joten en ole raskausaikanakaan jaksanut herkkuja vältellä. Itse en usko äidin syömisten lihottavan vauvaa, jos äidin sokeriarvot on normaalit (eli ei ole raskausdiabetesta). Jos sokerirasituksessa jää kiinni, niin sitten toki herkut pois, koska silloinhan äidin elimistö ei oikealla tavalla pysty käsittelemään ravintoa ja vauva saa liikaa energiaa ja lihoo siksi. Ja vauvan sokeriarvot on synnytyksen jälkeen sekaisin.



En myöskään usko, että vauvan isolla syntymäpainolla on mitään haittaa, jos siis kyse on perintötekijöiden aiheuttamasta kasvusta. Sokerivauvoilla toki voi olla ongelmia.



Minulle tehtiin esikoisen aikana painoarvio laskettuna päivänä ja se heitti kilon alakanttiin. Eli meille " piti" tulla 3,7kg normaalikoinen vauveli :) Joten silloin ei tosiaan yhtään arvailtu, mistä vauvan koko voisi johtua... kun siitä ei tiedetty. Itse toki tiesin, että vauva on isompi ja uskon sen johtuvan oman lapseni kohdalla puhtaasti peritötekijöistä. Olen itse ollut iso vauva, samoin sisarukseni ja siskoni ovat synnyttäneet yhteensä 5 isoa vauvaa. Joten mitään standardipakkausta en meillekään olettanut tulevan :)

onko suht pienille, kuitenkin ison vauvan synnyttäneille esim. painoarviota tehtäessä mitenkään arvailtu, miksi vauva on niin iso?

- onko kokemusta, miten paljon ruokavaliolla on osuutta asiaan? Arveletteko itse, että esim. runsas sokerin saanti on vaikuttanut vauvan kokoon?

- voiko vauvan koon kasvua mitenkään " ehkäistä" esim. syömällä kevyemmin?

- voiko isosta koosta olla vauvalle haittaa?



Mulla molemmissa raskauksissa aika myöhään todettu raskausdiabetes...



Esikoista odottaessa kiinnitettiin huomiota jo alkuvaiheessa reiluun sf- mittaan. Sf aina suurimpirtein sama kuin viikkojakin. Ihan muista syistä kävin n. rv 27 päivystyksessä jossa ultrassa todettiin sikiö suurikokoiseksi. Itse olen hieman ylipainoinen ja normaalisti tehdyssä sok.rasituksessa n. viikkoa aiemmin ei ollut mitään poikkeavaa. Sikiö kuitenkin kasvoi reippaasti ja joskus rv 33 tehtiin uusi rasitus jossa olikin sitten yksi poikkeava arvo. Loppu raskauden olin dietilla (1800 kaloria) ja vauva leikattiin rv. 38+6 suuren koon vuoksi ja painoi jonkin verran alle 5kg.



Toisessa raskaudessa 2,5 vuotta myöhemmin vatsa kasvoi taas hurjasti ja osattiin jo varautua raskausdiabetekseen. Raskaus sujui rasituksineen suurinpiirtein saman lailla kuin ensimmäinenkin. Ja synnytys käynnistettiin rv 38. Vauva arvioitiin 3,9kg kokoseksi ja toiveeni oli alatie synnytys jos vain vauvan koko antaa mahdollisuuden. Vauva syntyi lopulta rv38+4 alakautta täsmälleen saman kokoisena kuin esikoinenkin eli 4880g. Pissassa ei ollut kummassakaan raskaudessa kertaakaan sokerit plussalla...

ettei synnyttäjän pituus, eikä paino ole välttämättä este ison vauvan synnyttämiselle alakautta, vaan lantion tilavuus sen ratkaisee. Itselläni on sectossa mitattu lantio ja ihan normaali mitat on ja hyvin sieltä melkein 5kg mahtui tulla ja ponnistusvaihe kesti vain 13 min! Mähän olin kakkosta synnyttäessä ihan ensisynnyttäjän ominaisuudessa, koska esikko leikattiin...