Kokemuksia ilkeistä opettajista, valmentajista, ohjaajista.

Viimeaikaisten valmentajakohujen myötä muistui mieleen omasta lapsuuden ja nuoruuden harrastuksesta ikäviä kokemuksia. En halua nimetä ketään valmentajaa enkä opettajaa, mutta ajattelin kertoa yhden oman nöyryyttävän ja ikävän muiston (niitä on valitettavasti enemmänkin). Muutkin kertokaa jos sellaisia on.

Harrastin lapsena rytmistä voimistelua. Olin 12-vuotias ja teimme harjoituksissa jotain liikettä, oliskohan ollut joku hyppysarja. Valmentaja pyysi minua näyttämään koko ryhmälle oman suoritukseni. Oletin, että olin kerrankin osannut niin hyvin, että sain näyttää malli suorituksen. No näytin ja valmentaja pyysi muita tyttöjä sanomaan mikä suorituksessani oli hyvää. Kaikki yrittivät keksiä jotain hyvää ja valmentaja sanoi lopulta "kaikki väärin, tässä ei ollut mutään oikein, tämä oli nimittäin erittäin hyvä esimerkki todella surkeasta suorituksesta" ja sitten hän luetteli kaikki mahdolliset virheet jotka olin tehnyt. Tuli todella paha mieli silloin ja muistan purreeni hammasta, etten ala itkemään.