Tuntuu oudolta olla parisuhteessa enkä meinaa tottua ajatukseen, onko tämä normaalia?

Olen ollut suhteessa "jo" puolivuotta ja aika itsenäisesti elänyt ennen sitä. Tietysti ihastumisia tullut mutta ne eivät ole kauaksi kantaneet ja ensimmäisen vakavan suhteen jälkeen olen muuttanut elämääni hyvin radikaalisti.
Se suhde oli aivan hirveä ja olin tyhmä nuori nainen, jota alistettiin ja kumppani petti jatkuvasti sekä hän oli väkivaltainen lähinnä henkisesti. En koskaan kestäisi samaa enää, se oli traumaattista ja olin liian sinisilmäinen.

Nyt sitten olen parisuhteessa vakavasti vuosien jälkeen ja tuntuu jotenkin tosi absurdilta. Olenko minä muka suhteessa ja onko tuo nyt oikeasti tosissaan? Vaikka oikeasti ei kukaan mies varmaan voisi paremmin ilmaista olevansa sitoutunut.
Hän on valmis jakamaan elämänsä kanssani ja olemme suunnitelleet pitkälle jo tulevaa hyvin sitoutuneina.

Olen myöskin mustasukkainen ja yritän peitellä sitä toisinaan huonoin tuloksin, jotenkin kaikki vanha muistuu mieleen vaikka kyseessä ei ole sama ihminen mutta jotkin piirteet ovat samankaltaisia kun ensimmäisessä suhteessa.
Yritän rauhoitella itseäni ja rakastaa, olla rakastettu mutta tuntuu samaan aikaan epävarmalta sekä tuskaisalta kun taas vielä enemmän tahdon olla miehen kanssa ja luoda hyvän sekä tasapainoisen suhteen. Yritän kovasti ja mies kertoo rakastavansa minua päivittäin.
Kuitenkin tuntuu vaan kuin olisin jossain kuplassa ja poissa tolaltani vaikka oikeasti pyrin keskittymään nykyhetkeen ja hyviin asioihin.
En tiedä onko kaikki vika päässäni vai onko minulla syytä oikeasti varoa, tämä sitoutuneisuus on itselleni kova haaste koska pelkään kai järkytystä sekä luottamukseni rikkoutumista.