Lue keskustelun säännöt.
Löysin vanhan päiväkirjani ja luin
11.01.2020 |
Kirjoitin 12-vuotiaana vanhempien erosta, että "äiti ei enää kestä että isä hakkaa meitä lapsia".
En muista että olisi hakannut, hermostuessa jotain luunappia ja tukistamista kyllä. Siskoni ja äitini ovat kyllä välillä puhuneet isän väkivallasta.
Olenko vain blokannut hakkausmuistot, vai normalisoinko toiminnan häneltä? Jos oma mieheni tukistelisi lapsia, saisin kilarin varmasti.
Isäni on jo kuollut, ja aikuisena ollut minulle valtavan tärkeä ja rakas.
Kommentit (2)
Itse asiassa nyt muistin että ero kävi niin, että yksi päivä isä ilmoitti perheelle muuttavansa pois. Ei ollut sitä edes äidille kertonut tuota ennen. Eli kun päiväkirja antaa ymmärtää että äiti päätti eron, niin isä se kyllä loppupeleissä oli. Toki heillä oli jo hyvin vaikea olla samassa tilassa ja välit kylmät/vihaiset. Eli tavallaan ehkä isä koki että muuta ratkaisua ei ollut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat solidaarisia vanhempiaan kohtaan ja saattavat matkia heidän puheitaan, joten ihan hyvin voit olla oikeassa ettei isäsi ollut niin väkivaltainen kuin äitisi sanoi. Asiaa kuitenkin kannattaa selvitellä muiden perheenjäsentenne kanssa.
Niin minäkin itkin yhdeksän vuotiaana päiväkirjaan, miten lihava olen ja äiti käskee laihduttamaan. Nyt kun katson sen aikaisia kuvia olen pikkaisen pyöreä ja saman kokoinen kuin suurin osa sen ikäisistä tytöistä. Äidilläni oli syömishäiriö ja hän purki sen minuun.