Vuorotyöstä päivätyöhön - hyvät ja huonot puolet?
Kaipaisin mielipiteitä ihmisiltä, jotka ovat vaihtaneet vuorotyön säännölliseen päivätyöhön. Miten olette sopeutuneet?
Olen tehnyt lähes 20 vuotta vuorotyötä, en koskaan säännöllistä päivätyötä. Nyt olisi tarjolla hyvä työpaikka 9-17 -työajoilla ilman liukumaa. En ymmärrä, miten tulen toimeen ilman arkivapaita, pitkiä vapaita, vuoronvaihtomahdollisuutta ja yleisesti elämän järjestelyn joustavuutta. Lasta näkisi pari tuntia päivässä. Onko mahdollista sopeutua?
Kommentit (19)
Vaikeaa olisi säännölliseen päivätyöhön palaaminen, todella vaikeaa. Jo pelkkä ajatus, että joka aamu pitäisi herätyskellon soittoon herätä ja siitä suoriutua töihin, huhhuh.
Mulla on ainakin sellainen rytmi, että kun olen töissä, se on sellainen putki, jolloin olen paljon töissä, ja ajatuksetkin ovat siinä. Sitten taas on pitkä vapaa ja olen täydellisesti läsnä. Punnitse tarkkaan, mitä sinä haluat ja jos on lapsia, miten perhe siihen suhtautuu.
Oon tosi tyytyväinen näin vaikka tietty huonojakin puolia löytyy.
Plussat:
-Ollaan molemmat vanhemmat illat ja viikonloput kotona, mun mielestä helpompaa kun on kaksi aikuista tekemässä kaikki hommat.
-Ihana odottaa viikonloppua ja tehdä silloin perheen kanssa kaikkea (ennen olin lähes joka viikonloppu töissä)
-Rytmi säilyy elämässä (mulla meni vuorotyössä unirytmikin aivan sekaisin)
-Voi suunnitella kyläilyjä, reissuja ym. Pääsee juhlille mukaan.
-Saan nukkua aamulla kauempaan kuin aamuvuorolaisena, illalla jaksan valvoa myöhempään kuin yhdeksään.
-Voin seurata tv-sarjoja!
Miinuksia:
-Lasten kanssa oon vähemmän kuin ennen, mutta voin sanoa että oon virkeämpi ja enemmän läsnä tilanteessa kuin ennen.
-Arkipäivisin ei oo vapaata, jolloin voisi hoitaa asioita kaupungilla.
-Palkkaan ei tule lisiä (mulla on uudessa työssä kylläkin parempi palkka).
-Päivähoitomäärät lisääntyvät ja hoitomaksut suurenee.
Joka tapauksessa minä oon tyytyväisempi kuin ennen elämääni, en vaihtais takaisin vuorotyöhön. Meillä ei oltu kovin joustavia vaihtojen suhteen edellisessä työssä, joten sekin vaikuttaa.
kokeilla päivätyötä. Ei ole kyllä mun juttu; kaipaan arkivapaita ja lisiä. Lapsen hoitopäivät on nykyisellään tosi pitkiä :(
Toivottavasti pääsen pian palaamaan takas vanhalle osastolle...
Meillä mies teki 3 vuorotyötä ja vaihtoi vuosi sitten päivätyöhön. On kyllä ollut ihan paras ratkaisu meille, kun on pieniä lapsia. Silloin kun lapsia ei ollut niin ei ollut mitään ongelmaa luonnollisesti.
Nyt, kun lasten harrastuksia alkaa olla ja ne tahtoo olla aina iltasin niin pystyy hoitamaan ne paremmin. Ei jää joka kolmas viikko välistä, kuten ennen.
Mies itsekin sanoo olevansa virkeämpi, kun ei joka viikko vaihdu rytmi ja kun se nukkuminen on vähän mitä on, kun kotosalla lasten kanssa vielä ollaan.
Mitään asioita ei ehdi hoitamaan ja arki on samaa monotonista paskaa. Joka ikinen arkiaamu herätys klo 6.30 - olen tosi aamu-uninen ja voi kun saisi joskus arkisinkin vetää hirsiä esim. kymmeneen...
Suunnittelen työn vaihtoa, tosin, omalla "alallani" se on hankalaa, sillä useimmat toimihenkilöt työskentelevät virka-ajan puitteissa. Kaipa se on kouluttauduttava ihan muihin hommiin, kun en yksinkertaisesti voi sietää näitä työaikoja.
mulla ei noin pitkää kokemusta, mutta olen tehnyt sekä päivätyötä että 3-vuorotyötä. Tämä lienee yksilöllistä, mutta musta kolmivuorotyö on todella rasittavaa - etenkin peräkkäiset ilta-aamut ja aikaiset aamuvuorot...lisäksi viikonloppumenojen sopiminen on hankalaa, samoin mikään säännöllinen harrastaminen...
Et musta 3-vuorotyö ei ole mitenkään perheen kannalta parempi ratkaisu.
Riippuu varmaan työstäkin mutta ei minusta ollut päivätöihin. ikinä en ymmärtänyt että missä välissä ne omat asiat ehtii hoitamaan. itse pidän aamu- ja iltavuoroista. ne tuovat vaihtelua työhöni ja joka ikinen arkiaamu ei tarvitse kelloon herätä. Lapsille on mukava tarjota välillä lyhyempiä hoitoviikkoja kun on arkivapaita. Ainoa miinus on sosiaalisen elämän järjestäminen. Meillä suurin osa ystävistä tekevät 8-16 töitä joten heidän on vaikea muistaa ettemme ole aina viikonloppuisin vapaalla. minulla muuten palkkakin tippuisi jos lopettaisin vuorotyön, ainakin tällä alalla.
missä välissä ne omat asiat ehtii hoitamaan. itse pidän aamu- ja iltavuoroista. ne tuovat vaihtelua työhöni ja joka ikinen arkiaamu ei tarvitse kelloon herätä. Lapsille on mukava tarjota välillä lyhyempiä hoitoviikkoja kun on arkivapaita. Ainoa miinus on sosiaalisen elämän järjestäminen. Meillä suurin osa ystävistä tekevät 8-16 töitä joten heidän on vaikea muistaa ettemme ole aina viikonloppuisin vapaalla. minulla muuten palkkakin tippuisi jos lopettaisin vuorotyön, ainakin tällä alalla.
Minä en tällä hetkellä pysty näkemään mitään hyvää puolta päivätyössä, muuta kuin se itse työ, mikä olisi kiinnostavaa ja tarjoaisi mahdollisuuden oppia uutta.
Voi tää on vaikeata.
Ap
Vanha ketju, mutta itselleni ajankohtainen aihe, ja kokemuksia kaipailisin. Harkinnassa siis vaihtaa vuorotyö päivätyöhön. Yövalvomiset alkaa rasittaa, kun ikääkin jo 40+. Mietityttää kuitenkin tuo päivätyöhön sopeutuminen ja palkkakin muutaman satasen tippuisi.
Nukun ja palaudun paljon paremmin.
Aikaa koululaisille
Voi ottaa viikottaisen harrastuksen iltaan.
Nautin viikonlopuista, asioita voi sopia ja ennakoida ennen listojen tuloa. Tämä on antanut älyttömästi perheelle.
Nyt 3 vuotta päivätyössä ja ikinä en oalas vuorotöihin.
Päivätyössä parasta on ennustettavuus. Tiedän että joulun 2024 oon vapaalla, samoin juhannus pääsiäinen jne.
Vaihdoin hoitoalalta toisen alan päivätöihin ja paljon pohdin samaa. Oli paras ratkaisu ikinä! Ei enää ykkösvapaita yksi siellä ja toinen täällä, tiedän, ettei itsenäisyyspäivänä tai jouluaattona ole töitä eikä kamalaa säätämistä lasten päivähoitoaikojen takia. Nyt lapset ovat sen verran isoja, että voisin palata kaksivuorotyöhön, mutta ei kiitos. Nykyään voin sopia vaikka kolmen kuukauden päähän jonkun menon eikä tarvitse jännittää, että onnistuuko se vai ei. Vuorotyössä elämä oli pelkkää käymistilaa eikä mitään säännöllistä harrastusta voinut ottaa. En aikaisemmin tajunnut miten kuormittavaa perhe-elämän ja vuorotyön yhdistäminen oli, kun ei ollut lähellä tukiverkkojakaan. Nykyisen työni etuna on myös työaikaliukuma, mahdollisuus saldovapaisiin ja etätöihin. En kaipaa vuorotyötä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin hoitoalalta toisen alan päivätöihin ja paljon pohdin samaa. Oli paras ratkaisu ikinä! Ei enää ykkösvapaita yksi siellä ja toinen täällä, tiedän, ettei itsenäisyyspäivänä tai jouluaattona ole töitä eikä kamalaa säätämistä lasten päivähoitoaikojen takia. Nyt lapset ovat sen verran isoja, että voisin palata kaksivuorotyöhön, mutta ei kiitos. Nykyään voin sopia vaikka kolmen kuukauden päähän jonkun menon eikä tarvitse jännittää, että onnistuuko se vai ei. Vuorotyössä elämä oli pelkkää käymistilaa eikä mitään säännöllistä harrastusta voinut ottaa. En aikaisemmin tajunnut miten kuormittavaa perhe-elämän ja vuorotyön yhdistäminen oli, kun ei ollut lähellä tukiverkkojakaan. Nykyisen työni etuna on myös työaikaliukuma, mahdollisuus saldovapaisiin ja etätöihin. En kaipaa vuorotyötä ollenkaan.
Ai niin, mietin myös etukäteen, että miten omia asioita ehtii hoitamaan päivätyössä. Ei niitä hoidettavia asioita nyt niin usein ole, että hirveästi joutuisi säätämään. Toki jos on tosi erityistarpeinen lapsi tms niin sitten ehkä, mutta ei muuten.
Hoitoalalla on siksi niin huonot työolot, koska on naisvaltainen ala ja esihenkilötkin enimmäkseen naisia. Vanha sanonta "nainen on naiselle susi" pitää siis hyvin paikkansa erityisesti hoitoalalla..
Vuorotyöläisenä saa paremmin ajan kampaajalle.
" lasta näkisi pari tuntia päivässä". Missä se lapsi sitten muun ajan on?
Vierailija kirjoitti:
Vuorotyöläisenä saa paremmin ajan kampaajalle.
Eli AP:n ei kannata vaihtaa päivätyöhön. Tuo on kyllä hyvä peruste vuorotyölle.
Ap