Työhönpaluu pelottaa. :(

Olen päiväkodista hoitovapaalla ja palaamassa töihin ensi syksynä. Kuulin että joudun avustajaksi erityisryhmään jossa on lapsia joilla on erittäin vaikeita käytöshäiriöitä; lapset lyövät, purevat ja raapivat hoitajia, saavat aivan silmittömiä raivareita, silmälasit saavat kyytiä (jotkut ovat joutuneet siirtymään piilolaseihin). En oikein tiedä miten näiden lasten kanssa tulisi toimia. Toisaalta ne lapset jotka ennen äitiyslomalle jäämistäni olivat tässä ryhmässä olivat tosi ihania kun katsoi lasta noiden käytöshäiriöiden takana.



Suurin huolenaiheeni on se että itselläni on erityislapsi jonka kanssa on ollut monenmoista huolta ja olen ollut välillä aika loppu, nyt on onneksi taas helpompi kausi menossa. Mutta MITEN JAKSAN vielä illalla huolehtia lapseni erityistarpeista kun olen viettänyt päiväni erittäin vaikeiden lasten kanssa? Perheessämme on myös muita lapsia. Tiedän että jos/kun alan väsyä niin omat lapset siinä ensin kärsivät, töissä jaksan pinnistellä mutta kotona en sitten enää kun on takki jo valmiiksi tyhjä. :/ Koin sen jo ennen äitiyslomalle jäämistäni, silloin mulla alkoi esim. hiukset lähteä stressin takia.



Pyysin nyk. pomoltani etten joutuisi tuohon kaikista vaikeimpaan ryhmään juuri sen takia että olen ollut oman lapseni takia niin kovilla, mutta...



Töihin paluun päivämäärä tuntuu suurelta mustalta aukolta jota pelkään.



Pitäisi kai vaihtaa alaa, mutta työpaikan vaihto ei ole niin helppoa, vakituisesta työpaikasta ei niin vain voi luopua kun on asuntolaina maksettavana ja lapset elätettävänä.



Kai se on vain sinniteltävä...