Lue keskustelun säännöt.
Millaista on elämä perheessä missä lapsilla ei ole älypuhelimia?
27.12.2019 |
Jos vaikka miettii miten kova rangaistus se normaalisti on lapselle olla ilman älypuhelintaan, niin entä sitten jos älypuhelinta ei ole koskaan lapsella? Onko se kuin elää jatkuvassa arestissa, missä lapselta kielletään asiat jotka ovat muille arkipäivää ja jossa hän myös on irrallaan sosiaalisista kuvioista, koska lasten sosiaaliset kuviot toimivat älypuhelimen kautta?
Tai ihan konkreettisesti, miten toimitaan arjessa? Onko lapsella sitten joku vanha näppäinpuhelin jolla häneen saa yhteyttä? Tai kenties vaan kotiintuloaika ja rannekello, jolloin toivotaan, että on kotona ajoissa ja pelätään jos ei ole?
Kommentit (18)
Eipä lapselle tarvitse määrätä kotiintuloaikoja tai soitella, kun se ei koskaan ole missään varsinkaan myöhäisiltaisin... Kirjastossa saattaa käydä koulun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näppäinpuhelin on, hienosti on riittänyt toistaiseksi.
Lapsilla on älypuhelimet, mutta eivät käytä niitä juurikaan kotona. Tekevät keskenään kaikenlaista. Pelaavat lautapelejä, leipovat, piirtävät... Syytä en tiedä, eivät vaan ole kiinnostuneita.
Lapsellani on yksi älypuhelimeton ja välillä täysin puhelimeton kaveri. Soittelevat puheluita asioista sopimiseksi, ja jos puhelin ei ole ollenkaan käytössä, minä soitan äidille ja sovimme.
On sovitut ajat, rannekello ja vanhemmilla toistensa yhteystiedot. Käsittääkseni tällä kaverilla on varsin vilkas sosiaalinen elämä. Ainoa mihin ei osallistu on "Pokemon-lenkkeily".
Ei se mitenkään kamalaa ollut silloin ennen, kun oli vaan ne kotiintuloajat ja muut sovitut ajat eikä kännyköitä kenelläkään. Ihan hyvin pärjättiin, piti vain vähän eri lailla suunnitella. Eikä ollut kännykkäriippuvaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan rauhallista ja normaalia ja luonnollista. Lapset kuuluu luontoon ja sisällä ollessa leikkivät leluilla ja lukevat kirjoja tai sarjakuvia. Älypuhelin on 99% roskaa koska ei sitä edes aikuiset käytä mihinkään älyllisesti kehittävän juuri koskaan.
Ihan normaalia on elämä. Näin lyhyesti vastattuna otsikon kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisissa perheissä osataan pronominit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mummopuhelimesta" joutuu kiusatuksi.
tyhmät ostaa lapselle älynpuhelin
normali puhelin on ihan hyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mummopuhelimesta" joutuu kiusatuksi.
Kiusaajia käydään nostamassa hiuksista ilmaan ja kuristetaan kunnes kauhu täyttää kiusaajan silmät. Loppuu se kiusaaminen siihen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
"Mummopuhelimesta" joutuu kiusatuksi.
No ei ota puhelinta kouluun mukaan. Mitä helvettiä sillä siellä edes tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mietin joskus, kun näen eduskunnan istuntoja missä porukka vaan kyttää älypuhelimiaan, eikä edes keskity kuuntelemaan puhujaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mummopuhelimesta" joutuu kiusatuksi.
No ei ota puhelinta kouluun mukaan. Mitä helvettiä sillä siellä edes tekee?
- Viestittelee mm. whatsapissa
- Pelaa
- Katsoo netistä asioita
- Pitää yhteyttä vanhempiin jos menee koulun jälkeen johonkin ja koulumatkoilla jos tarvitsee
- Näkee kellonajan
Vierailija kirjoitti:
tyhmät ostaa lapselle älynpuhelin
normali puhelin on ihan hyvä
Tyhmät = 99% ihmisistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mummopuhelimesta" joutuu kiusatuksi.
No ei ota puhelinta kouluun mukaan. Mitä helvettiä sillä siellä edes tekee?
- Viestittelee mm. whatsapissa
- Pelaa
- Katsoo netistä asioita
- Pitää yhteyttä vanhempiin jos menee koulun jälkeen johonkin ja koulumatkoilla jos tarvitsee
- Näkee kellonajan
Siis ei mitään pakollista tai sellaista mitä ei voisi hoitaa jotenkin muuten.
Mä olen myös miettinyt näitä juttuja, eikä mulla ole edes lapsia. Mulla ei ollut älypuhelinta lapsena. Me vain mentiin kaverin ovelle kysymään, "voiko se olla".
Nykyään ei voi enää mennä kaverin ovelle kysymään "voitko olla", enkä tiedä, miten sosiaaliset kuviot enää menevät. Vaikeasti kai. Pidän itseäni suht onnekkaana, koska nykypäivänä olisin ehdottomasti joutunut nettikiusaamisen uhriksi ja kuvani olisi levinneet netissä.
Aikanaanhan muhun ei saanut yhteyttä, koska olin kirjaimellisesti metsässä. Mulla oli rannekello, jonka mukaan tulin kotiin. Jos se unohtui, niin katsoin kellonajan auringosta noin suurinpiirtein.