Miten motivoisin lasta lähtemään hyvillä mielin etävanhemman luo?
Lapsi parkunut koko aamun, että haluaa olla kotona, kun on joulu. Mutta nyt pitäisi lähteä etävanhemman kanssa hänen sukulaisia kiertämään loppuviikoksi.
Olen yrittänyt ties mitä positiivista. Esim että siellä on hälle lahjoja - ei hän välitä, koska viime jouluna sai siellä kuulemma tyhmiä lahjoja ja oli paha mieli, kun serkut sai sellasia, mitä hän olisi halunnut.
Milläs nyt motivoisin, että ei kaikilla olisi joulumieli tiessään?
Kommentit (13)
Eli kun ex tulee, lykkään vaan vastaanhangoittelevan lapsen ovesta ulos ja seuraan, kun ex raahaa itkevää lasta autoon?
Olisi kiva keksiä jotain, jotta lapsella olisi hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen tulisi saada kertoa rauhassa miltä tuntuu, ei motivointia.
Tämäkin on totta. Mutta haluaisin silti, että hänellä olisi hyvä mieli. Mutta kaiken, mitä sanon hän kumoaa. Mene katsomaan, miten hieno joulukuusi erällä on - ei ollut kuulemma viime vuonnakaan kuusta. Sulla on siellä seuraa - viime vuonnakin oli kuulemma tylsää. Mitä ihmettä keksin?
Sano että ymmärrät ja pahoittele tilannetta, lohduta. Sitten kerrot, että etävanhempikin haluaa viettää joulua lapsen kanssa, koska lapsi on hänelle tärkeä.
Mitä jos sen lapsen antaisi olla kotona, jos lähteminen kerran tuntuu niin pahalta? Erolapsia aina riepotellaan paikasta toiseen miten sattuu aikuisille parhaiten sopimaan ja sitten vielä edellytetään, että lapsi sopeutuu siihen mahdollisimman säyseästi, ettei aikuisille olisi turhaa vaivaa.
Jos on tärkeää, että lapsi on yhteydessä siihen etävanhempaan, niin miksei se etävanhempi tule lapsen luo, miksi lapsi on aina se, jonka pitää siirtyä paikasta toiseen?
Sano exälle että lapsella on ripuli ja oksennus. Ei tarvitse lähteä. Jos naamiot sen niin että "otanyt vaan, minä olen lähdössä tyttöjen iltaan, laitat sille vaan vaipat" niin exä ei vit tuillessaankaan ota.
Vierailija kirjoitti:
Sano että ymmärrät ja pahoittele tilannetta, lohduta. Sitten kerrot, että etävanhempikin haluaa viettää joulua lapsen kanssa, koska lapsi on hänelle tärkeä.
Niin. Onko se lapsen tehtävä täyttää jotain aikuisen elämässä? Että sun täytyy nyt hoitaa velvollisuutesi, koska olet jonkun lapsi. Ei kuulosta siltä, että noin sanottaessa toimitaan lapsi edellä. "Vanhemmalle tulee paha mieli, jos et mene." Ei minusta näin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos sen lapsen antaisi olla kotona, jos lähteminen kerran tuntuu niin pahalta? Erolapsia aina riepotellaan paikasta toiseen miten sattuu aikuisille parhaiten sopimaan ja sitten vielä edellytetään, että lapsi sopeutuu siihen mahdollisimman säyseästi, ettei aikuisille olisi turhaa vaivaa.
Jos on tärkeää, että lapsi on yhteydessä siihen etävanhempaan, niin miksei se etävanhempi tule lapsen luo, miksi lapsi on aina se, jonka pitää siirtyä paikasta toiseen?
Koska etävanhempi ja hänen sukulaiset eivät halua olla kanssani tekemisissä. Eron jälkeen yritin kutsua joulun aikaan ja lapsen synttärinä kylään, tuli viestiä, että eivät halua olla minun kanssa tekemisissä.
Ja jos sanon, että ei lapsi nyt halua lähteä, niin sotahan siitä syntyy. Se vielä pahempi lapselle.
Lapsen pitää itse sanoa asiasta isälle. Vasta sitten ne ratkeavat.
Terv. Äiti ja äitipuoli.
Hän kumoaa motivoinnin, koska tarvitsee tilaa kertoa miltä todella tuntuu. Tarvitsee rauhassa saada kertoa kaikki tunteet. Sitten mietitte, mitä tehdään. Lähtisikö silti koska muut odottavat sitä, vai olisiko muita ratkaisumahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pitää itse sanoa asiasta isälle. Vasta sitten ne ratkeavat.
Terv. Äiti ja äitipuoli.
Ei 6v uskalla eikä henkisesti tuollaiseen vielä pysty.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pitää itse sanoa asiasta isälle. Vasta sitten ne ratkeavat.
Terv. Äiti ja äitipuoli.
Jatkan:
Siis olen katsonut sivusta neljän lapsen vastahakoista lähtemistä isälleen. Niin kauan kuin äiti on välittänyt viestiä, niin äitiä on sanottu vieraannuttajaksi. Vasta kun lapsi ilmaisee oman toiveensa, niin isä kuunnellut. Tämä koskee niin ex-aviomiestäni kuin nykyistä aviomiestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pitää itse sanoa asiasta isälle. Vasta sitten ne ratkeavat.
Terv. Äiti ja äitipuoli.
Ei 6v uskalla eikä henkisesti tuollaiseen vielä pysty.
Jos ei, niin sitten kärsii.
Ei se sinun motivointisi mitään auta. Ehkä jokin pelikone mukaan voi auttaa.
Lapsen tulisi saada kertoa rauhassa miltä tuntuu, ei motivointia.