Mies ylittää itsensä lahjojen suhteen joka äitien- ja syntymäpäivinä sekä jouluisin

Olen melko turhamainen siinä mielessä, että lahjojen saaminen ja antaminen on minulle hyvin tärkeää. Kasvoin perheessä, jossa harvoin sain muita lahjoja, kuin sukkia ja pompuloita tms. Siihen tottui, aikuisena vanhemmat eivät ole antaneet lahjoja lainkaan.

Jostain syystä lahjat ovat kuitenkin minun ”rakkauden kieleni” ja vaikka olen muuta ajattelutapaa yrittänyt opetella, pidän lahoja merkkinä syvemmästä välittämisestä ja toisen arvostamisesta.

valitettavasti mieheni ajattelee päin vastoin ja olen lukemattomia kertoja yrittänyt selittää hänelle, että lahjat ovat minulle tärkeitä tai niiden avulla voi minulle osoittaa myös rakkautta. Olen joskus myös toivonut häneltä tiettyjä lahjoja tai ehdottanut, että ostan ne mieluummin itse itselleni pahan mielen välttämiseksi.

Hän ei halua lopettaa lahjojen ostamista, mutta ostaa aina todella jopa loukkaavalta tuntuvia lahjoja. Tänä jouluna toivoin Finlandia-voittaja Bollaa. Mies oli ostanut minulle Torista 15 laadutonta roskakirjaa, joita En varmasti lue, koska en lue roskaa (Harlquin-tyyppistä/huonoja dekkareita).

Hän on vuosien mittaan saanut minulle lukemattomia kertoja aikaan Todella pahan mielen, vaikka yritän kasvaa asian kanssa. Usein ostan merkkipäivien jälkeen itselleni lahjan, mutta asia tekee minut hirveän surulliseksi.

Se, ettei toinen kuuntele toiveita ja sillä tavalla osoita arvostusta, vaikka olen kovasti yrittänyt selittää omaa näkökulmaa.

Ostan itse kalliita Ja mielestäni kivoja lahjoja (mm. isänpäivänä 400€ urheilukellon ja nyt joululahjaksi 200€ lumikengät). Yritän opetella, etten itse ostaisi lahjoja koska saan niin ikäviä itse (esim. sukkia.)

Nyt päätin palauttaa lumikengät ja antaa hänelle kalsaripaketin sen tilalle.