Miten suhtautua välinpitämättömästi ihmiseen joka ei muutu?
Kyseessähän voisi olla puoliso tai ystävä tai joku muu "väkisin" elämääsi kuuluva.
Miten minä, joka ensimmäisenä huolehdin muiden hyvinvoinnista/jaksamisesta, voin muuttaa itsessäni sen, että kun toinen ei muutu kerta kaikkiaan ja oma jaksamiseni alkaa olla äärirajoilla niin olemalla vain välinpitämätön? Miten pystyisin psyykkaamaan ja muuttamaan ajattelutapani että mikään mitä yritän ihmisessä saada ajattelemaan, ettei hänen elämäntyylinsä ja tavat ole hyväksi hänelle ja lähiomaisille?
Miten tunnollisesta, kaikkia miellyttävästä ihmisestä saa kylmän&välinpitämättömän? Energiani alkaa olla lopuillaan ja olen väsynyt.
Kommentit (3)
Sun tehtävä on päättää mitä siedät, asettaa rajat ja sanktiot. Ei vain olla välinpitämätön.
Kehottaisin kyseenalaistamaan sen, onko sen ihmisen kanssa pakko olla (juurikaan) tekemisissä. Yleensä ei ole. Kollega/pomo on oikeastaan ainoa, ellei voi vaihtaa työtä.
Esimerkki: isäni on kauniisti sanottuna itsekeskeinen k*sipää. Vähensin hänen tapaamistaan koska se oli minulle henkisesti raskasta. Aluksi tunsin syyllisyyttä. Isä alkoi myös passiivis-aggressiivisesti syyllistää minua siitä, että tapaamme harvoin. Tajusin, että olen todella vihainen hänelle ja tarvitsen kunnon tauon, että vihani laantuu. En ollut missään yhteydessä häneen 4 kuukauteen. Ei hänkään soittanut minulle kuin kerran. Vihani laantui ja pystyin tapaamaan häntä rajatusti: vain harvoin, julkisella paikalla tai hänen kotonaan. Kotiini en häntä enää kutsu (pitkä juttu miksi). Hän ei pidä tästä mutta arvaa mitä: se ei ole hänen päätettävissään. Mä olen sovussa sen kanssa, että en saanut normaalia isää, ja tapaan häntä siten, että oma ja lasteni hyvinvointi ei kärsi. On täysi sinun asiasi, ketä tapaat jvapaa-ajallasi, ja milloin ja miten.
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mulla on nykyään tuollainen suhde vanhempiini. Ovat jo vanhoja eivätkä muutu. Kuuntelen äitini juttuja tyyliin jaa, niinkö, vai niin, sepä ikävää. En kerro omasta elämästä oikein mitään muuta kuin pintaa, eikä sitä edes kiinnosta kuin omat jutut joten ei tartte edes valehdella. Asiallinen suhde eikä muuta ja aika vähän tekemisissä. Sisimmäsäni säälin heitä kun ei ole tuon lämpimämpiä välejä lapsiin mutta eivät he ehkä edes tajua mitä ovat menettäneet.