Anoppi on vaikea

Aiemmin olimme elämäntilanteen vuoksi riippuvaisia anopin tarjoamasta avusta eli lähinnä rahanlainaamisesta. Rahanlainaaminen edellytti anopin toiveiden mukaista käytöstä eli häneltä piti kysyä mielipide asiaan kuin asiaan. Hän määritteli vuosia elämäämme eri tavoilla. No nyt meillä on lapset jo isoja ja toinen asuu omillaankin jo. Enää emme ole riippuvaisia anopin avusta ja se selkeästi harmittaa häntä. Esimerkiksi ei hyväksynyt että esikoisemme lähti toiseen kaupunkiin alaikäisenä opiskelemaan. Näin ollen ainoa apu mitä on tarjonnut itsenäistyneelle nuorelle, on se että osti roskapusseja ja antoi muutaman kympin kerran josta olisi pitänyt pokkuroida. Vaikuttaa siltä suorastaan että odottaa että nuorella menisi joku pieleen.Esikoinen ihmettelee mumminsa asennetta eikä pahemmin enää halua olla tekemisissä hänen kanssaan. Koska ei menty anopin toiveiden mukaan eli esikoisen olisi pitänyt jättää koulupaikka ottamatta ja jäädä kotiin, niin hän osoittaa mieltä sillä ettei auta lainkaan opiskelevaa nuorta. Autamme toki itse mutta kyllähän tuo käytös ihmetyttää. Lisättäköön vielä anopin sairaalloinen kontrollointi poikiensa asioihin. Esim heille päivittäinen soittelu, utelee minun työtilannetta ja palkkoja, utelee missä minä menen ja mitä minun vanhemmilleni kuuluu. Minun vanhempani "irtisanoutuivat" tästä ihmisestä jo kymmenen vuotta sitten. Viimeisin hämmästys oli muutama viikko sitten kun olin uusinut asuntoon sisustusta omilla rahoillani niin anoppi kyseli kun mieheni ei ollut paikalla, että antaako mies minun ostaa tavaroita🤔Tienaan siis huomattavasti enemmän kuin hänen poikansa🙄Ja tavaroiden hinnan kysyy eurolleen aina. Nyt uutena on tullut että on alkanut "raihnauseksi" saadakseen aikuisten poikien huomion. Mikä tällä anopilla on! Onko tuo joku sairaus? Lisättäköön että olen ollut asialllinen hänelle.