Lue keskustelun säännöt.
Pahoitinko mieleni aiheesta?
22.11.2019 |
Olen 31-vuotias nainen, jolla oli eilen synttärit. Vanhempani olivat sopineet suvun kesken, että kävisimme sukulaisten kannssa yhdessä ravintolassa syömässä synttärieni kunniaksi. Tämä tapahtuma oli muuten mukava, mutta yksi sukulaiseni tilitti lähes koko syömisen ajan omia työasioitaan esim. kuinka joku työkaveri on ollut häntä kohtaan ilkeä. Ymmärrän sen, että jokainen ehkä tarvitsee jonkun ihmisen ja tilanteen jossa purkaa omia mieltä painavia asioitaan, mutta jotenkin jäi vaivaamaan se, että toisen ihmisen synttäreihin liittyvä tapaaminen olisi välttämättä oikea paikka sellaisten asioiden purkamiseen. Erityisen ärsyttäväksi koin sen että tämä samaista sukulaista, ei tuntunut kiinnostavan ollenkaan se jos itse kerroin omista esim, työhön liittyvistä asioista. Pohdin oliko syy se, että itselläni ei ollut tarvetta arvostella ketään työkaveriani, vaan olen pitänyt heitä kaikkia mukavina.
Miten te näkisitte asian? Pahoitinko mieleni aiheesta, kun joku käytti synttäreideni liittyvää sukutapaamista tilaisuutena tilittää omia työmurheitaan, mutta omat asiani jäivät aika lailla taka-alalle?
Kommentit (18)
Onko hänellä tapana keskittää itsensä aina huomion keskipisteeksi? Silloin kyllä. Jos ei ole tapana, antaisin itse olla, ehkä menossa huono hetki elämässä ja hän vaan purkautui huonona hetkenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulainen käyttäytyi huonosti, mutta älä silti pahoita omaa mieltäsi, ajattele vain että hän on syyntakeeton, vähän kuin pikkulapsi jolta ei voi vielä vaatia kohteliasta käytöstä. Ei hän tilittänyt työasioitaan loukatakseen sinua.
Törppö pulisija, mutta törppöjä myös muut vieraat, jotka eivät tukkineet sen suuta ja muistuttaneet, millaisessa tilaisuudessa olivat. Minä olisin saattanut jopa jättää syönnin kesken ja poistua paikalta. Jos joku olisi kysynyt, olisin sanonut, että puhukoon tuo yksi törppö omiaan, mutta minä en niitä halua kuunnella. Good bye!
Jos hän tilitti koko ruokailun ajan ja oli kovaääninen ja jyräävä, niin olihan se ajattelematonta. On ihan ymmärrettävää, että pahoittaa mielensä tuollaisesta.
Suhtautuminen tällaisiin tilanteisiin on yksilöllistä. Esim. itse en ole pahoittanut mieltäni vastaavan tyyppisissä tilanteissa, vaikka tosiaan pidän sitä ymmärrettävänä, jos joku toinen pahoittaa. Lähden siitä, että lähes kaikissa isomman porukan sosiaalisissa tilanteissa joku tulee aina olemaan kovaääninen ja hallitsemaan keskustelua, joku tilittää loputtomasti omia asioitaan, joku on negatiivinen tms. Ajattelen, että sellaista elämä vain on.
Eri asia olisi, jos joku porukassa yrittäisi tahallaan pilata juhlat, olisi ilkeä tms. Siitä pahoittaisin mieleni.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä siellä sitten olisi pitänyt puhua?
Suomalaiset ovat melkoisia tuppisuita, jos kukaan ei puhunut paljon mitään, hyvähän se vain on, että edes tämä sukulainen oli äänessä.
Jos hän oli mies, hän halusi vain tärkeillä, jos nainen, halusi kaataa kaikki huolensa kuultavaksi muillekin, naisten tapaan. Harvemmin naiset osaavat olla täysi suu kiinni missään tilaisuudessa.
Ja montako teitä oli paikalla, olisihan osa voinut aloittaa uuden keskustelun, tai jutella vierustoverilleen. Niinkuin suuremissa pöytäseurueissa usein tehdään.
Turhaa mielenpahoitusta, juhla-aterioita menee ja tulee...
Mielestäni pahoitit aiheettomasti mielesi, koska suku nyt on sukua oli sit juhlapäivä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä tapana keskittää itsensä aina huomion keskipisteeksi? Silloin kyllä. Jos ei ole tapana, antaisin itse olla, ehkä menossa huono hetki elämässä ja hän vaan purkautui huonona hetkenä.
Tällä sukulaisellani on kyllä ollut tapana kossan mussakin sukutapaamissa tilittää noita asioitaan. Ymmärrän toki täysin sen, että hän tarvitsee jotain paikkoja, joissa purkaa asioitaan (hänellä on melko hankala työ täällä hetkellä joka varmasti aiheuttaa stressiä ja huolta) enkä sinänsä pane pahakseni jos hän noista asioista puhuu. Se mikä minulle tuosta eilisestä tapaamisesta jäi huono maku suuhun oli, se, että suurin osa koko tilaisuudesta meni hänen työasioidensa läpikäymiseen. Toki pidän hyvänä sitä, että hän noista asioista puhuu, mutta olisin halunnut itsekin kertoa omia juttujani Kuten myös varmasti moni muukin omia juttujaan. Siksi itselleni tuli jotenkin epäreilu tunne.
AP
Mistä saisi puhua. Vain syntymäpäiväsankarista?
Jos meitä on vaikka 10 päivällisellä, saa puhua vain sankarista. Melko hiljaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä saisi puhua. Vain syntymäpäiväsankarista?
Jos meitä on vaikka 10 päivällisellä, saa puhua vain sankarista. Melko hiljaista.
Esim. olla kiinnostunut toistekin asioista?
Juuri tästä syystä me ei vastaavissa tilanteissa puhuta mitään. Synttärisankari voi loukkaantua, kun keskustelu ei ole hänelle mieluisa. Onhan se aika koomista, kun tusinan verran väkeä istuu tuppisuuna ja ainoat sanat liittyvät ruoka- ja juomatilauksiin. Muuten tuijotetaan tiukasti lautasta ja ollaan hiljaa, koska muuten on taas herneet syvällä sieraimessa.
Miehen suvun kanssa on toisenlaista, siellä jutellaan ja nauretaan ja keskustellaan ja se töistä valittava sukulaissetä saa apua ja tukea. Ei ajatella niin, että kun Vilma nyt täyttää 31v, niin ei saa puhua muusta kuin hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytit 31 eli se, että suku kokoontuu sinua juhlimaan on aikamoista huomioimista. Kyllä silloin saa muutkin puhua huolistaan. Ylipäätään että juhlitaan 31v synttäreitä on aika harvinaista. Jos siellä ei edes saisi puhua muusta kuin sinusta olisi jo liioittelua. Eli ole iloinen suvusta, joka haluaa sinua juhlia äläkä loukkaannu turhasta.
Vierailija kirjoitti:
Täytit 31 eli se, että suku kokoontuu sinua juhlimaan on aikamoista huomioimista. Kyllä silloin saa muutkin puhua huolistaan. Ylipäätään että juhlitaan 31v synttäreitä on aika harvinaista. Jos siellä ei edes saisi puhua muusta kuin sinusta olisi jo liioittelua. Eli ole iloinen suvusta, joka haluaa sinua juhlia äläkä loukkaannu turhasta.
En toki odota sitä, että vain minun asioistani pitäisi puhua, mutta se mikä minua lähinnä jäi koko tapaaamisessa vaivaamaan, on se että itse (kuten ei moni muukaan) en saanut juurikaan suunvuoroa koko tapahtuman aikana. Näen näitä sukulaisia muutenkin melko harvoin (vain kerran tai pari vuodessa) etäisyyksistä johtuen, niin olisi kiva jos pääsisi joskus kertomaan myös omia asioita. Isäni on kertonut, että tämä aloituksessani mainittu sukulainen (nainen) kertoo varsinkin hänelle muutenkin noita omia juttujaan esim. puhelimessa. (mitä siis pidän toki ihan hyvänä asiana). Siksi koen kohtuuttomana sen että ne puhelut, eivät hänelle riitä, vaan hänen pitää vielä muissakin tapaamisissa noita asioitaan tilittää. Varsinkin, kun se johtaa siihen, että kukaan muu ei pääse kertomaan omia juttujaan.
Sitäkin pidän kohtuuttomana , että yksi ihminen kyllä kertoo omista asioistaan, mutta ei ole vastavuoroisesti kiinnostunut kuulemaan muiden asioita.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, kuulostaa tylsältä tyypiltä, joka on samanlainen aina. Miksi se pitäisi henkilökohtaisesti ottaa?
Törppö sukulainen. Ylipäätään huomion kääntäminen jatkuvasti itseensä toisen synttäri-illallisella, saatika että sen tekee tyhjänpäiväisistä asioista ruikuttaen.