Voisitko alkaa sisaruksellesi/hyvälle ystävällesi sijaissynnyttäjäksi ?
Kommentit (19)
Raskauteni ovat aina olleet helppoja, nautin raskaana olosta. Myös synnytykset ovat olleet pelkästään hienoja kokemuksia. En kuitenkaan halua enempää omia lapsia, kaikki resurssit tulevat vastaan.. Mutta mielelläni kokisin raskauden ja synnytyksen vielä kerran, vauvan antaisinkin sitten mielihyvin jollekin jonka tietäisin sitä sydämestään rakastavan ja hyvin kasvattavan. Eli vaikkapa sisarelleni :)
Minulla on monta lapsetonta ystävää. Siis ei omasta halustaa lapsettomia ja monesti olen miettinyt ja heille sanonutkin että jos minulla ei olisi diabetestä niin voisin heille lapsen tehdä. Ja saattaisin tehdä jollekkin tuntemattomallekkin.. Lapsi on suuri lahja ja toivoisin että kaikki jotka sitä todella haluaa niin sen saisi.
Minulla olisi henkistä kanttia ryhtyä sijaiskohduksi.
voisi antaa pois lasta jota olisin kantanut (mulla on vain yksi lapsi, mutta tunsin hänet voimakkaasti omakseni jo kohdussa)
En pysty kuvittelemaan tilannetta, että antaisin lapsen pois, jota olen odottanut 9kk. Tuskin pystyisin moiseen, vaikka kuinka olisi sovittu toisin.
Kaksi omaa lasta on, ja vaikka koko sydämestäni soisin myös läheisilleni saman onnen, en pystyisi käymään läpi raskausaikaa vain luopuakseni lapsesta, oli se biologisesti kenen hyvänsä. Raskauden aikana muodostuu (ainakin minulle) vahva side tulevaan lapseen, ja raskauden jälkeen olisi varmaan todella vaikeaa jatkaa elämää ilman vauvaa.
Mulla on olleet nuo raskausajat niin kamalia, ei tervettä päivää yhtään. Voisin sen sijaan ottaa vielä vauvan jos sen joku minulle tekisi.
Enkä voisi kuvitellakaan antavani lasta pois, jonka takia raskausaikana joutuu nin paljon kaikenlaista kremppaa kestämään.
Rahasta olisin valmis tuohon touhuun, en muuten. Onhan se aikamoinen ansionmenetys itselle, jos joutuu olemaan synnytyksen takia töistä pois. Lisäksi kroppa kärsii ja onhan raskaus ja synnytys aina riski. Siksi siitä pitäisi saada kunnon korvaus. Uusi lakiesityshän kieltää sijaissynnytykset, joten Suomesta ne loppuvat.
Soisin kyllä sellaisille lapsen jotka sitä oikeasti haluavat ja jotka sen hyvin hoitaisivat.
Ensinnäkin, en pystyisi luultavasti luopumaan lapsesta ja toisekseen, synnyttäminen ei ole mua varten. Yksi kerta sitä puuhaa saa riittää mulle!
En toki toivo kenellekään läheiselleni lapsettomuutta, mutta jos niin käy, olisi ihanaa, jos voisin auttaa. Voisin alkaa sijaissynnyttäjäksi jollekin tuntemattomallekin, mutta sitten vaatisin jo tuntuvampia korvauksiakin.
Haluaisin olla vielä raskaana (ja synnyttääkin :D), vaikka omat lapset on jo tehty.
Minä uskon, että en kokisi minkäänlaista luopumisen tuskaa, kun tulisi aika luovuttaa vauva oikeille vanhemmilleen. Ehkä olen enemmän rationaalinen kuin emotionaalinen ihminen? Ajatteletteko näin, te muut jotka voisitte sijaissynnyttämiseen ryhtyä?
ap
jos minun sijaisraskauteni olisi omalle siskolleni todellakin ainoa mahdollisuus saada biologinen lapsi jota olisi kaivannut jo pitkään niin sitten voisin harkita.
raskausaikani eivät ole olleet helppoja enkä pidä raskaanaolemisesta joten kenellekään vieraalle en lähtisi sijaiskohduksi, en edes isosta rahasta. vauvasta luopuminen olisi myös hankalaa mutta jos hän menisi siskoni perheeseen niin minun ei tarvitsisi luopua vauvasta kokonaan. luultavasti tuntisin itseni jossain määrin tämän vauvan äidiksi ja siskoni pitäisi sitten hyväksyä tämä asia.
En voi. Uudet raskaudet on minulta kielletty :(. Jos olisi mahdollista tulla raskaaksi, niin silti en ehkä pystyisi luopumaan lapsesta synnytyksen jälkeen...
Ja siis toki niin, ettei lapsi olisi biologisesti lainkaan minun.
En voisi kuitenkaan ystävilleni tai tuntemattomille.
sukulaiselle tai läheiselle ystävälle!
mutta mun raskaudet on ollu ihan hirveitä,
siksi en itsellenikään halua lisää kun en kestäisis sitä raskautta!
synnytykset taas oli helpot...
eli vastaus olisi kuitenkin ei!
jos tarkoitat että mun kohtuuni laitettas valmiiksi hedelmöitetty alkio, niin voisin omalle perheenjäsenelleni tai hyvälle ystävälle sen tehdä. raskaudet ja synnytykset on ollu mulla aina helppoja. vaikka en kyllä osaa kuvitella et joku mun sisarus tai ystävä pyytäs...;)
Vaikka olen omiin lapsiini (tai mielikuviin heistä) kiintynyt jo raskausaikana, samanlaista sidettä tuskin syntyisi lapseen, jonka tietäisin jo alusta asti kuuluvan muille. Samaa kyllä sanon kuin joku edellinenkin, että niin epäitsekäs en ole, että ryhtyisin puuhaan täysin korvauksetta. Vaikka omat raskauteni ja synnytykseni ovat olleet helppoja, raskaus on aina riski ja rasittaa terveyttä.
Minä myöskin muista poiketen ajattelen, että olisi helpompaa toimia sijaissynnyttäjänä täysin tuntemattomalle ihmiselle kuin sisarukselle tai ystävälle. Läheisten ihmisten kanssa olisi se vaara, että sijaiskohtuna toimiminen jäisi kaihertamaan välejä. Esim. lapsen äiti tuntisikin mustasukkaisuutta siitä, että olen saanut kantaa ja synnyttää hänen lapsensa, tai vastaavaa. Ihmismieli on kummallinen. Mieluummin toivottaisin tuntemattomat tervemenneiksi omaan elämäänsä lapsineen.
Olin juuri tarjoutumassa ystäväni perheelle, kun monen vuoden lapsettomuuden jälkeen ystäväni tulikin raskaaksi.