kattoitteko eilen se pikkujulmurit vai mikä sen ohjelman nimi olikaan??
kun se 8v tyttö potki ja hakkas äitiänsä ihan miten lystää... äiti vaan juoksi pakoon ja itki...
jos mun oma lapsi nuin hyökkis päälle olkoon vaik 12 vee ni kyllähän mä ottasin niskaperse otteen... oma lapsihan ei tuollain hyppis mun silmille...
(siis en ite löis enkä potkis, mut jämäkät otteet...)
kyllähän nyt ton ikäsen saa kuriin, 16-17 ikänen vois olla jo vaikeempi homma..
Kommentit (5)
Vierailija:
että kyllähän se äiti tavallaan hyväksyi tyttärensä käytöksen kun tuolla lailla antoi itseään kohdella.
En voi kuvitella miten lohdutonta on katsoa omien lasten suurta surua. Ja vielä pitäisi oma surutyö tehdä sekä siirtyä perheenpään paikalle. Äiti sai voimia lastenhoitajan avustuksella nousta jämäkäksi vanhemmaksi.
menettämässä äitinsäkin tässä samalla. Ei ollut oikein vanhemmuus hallinnassa. Onneksi asiat järjestyivät.
Minäkin itkin ihan täysillä lopussa, kun oli niin surullista ajatella lasten ja vaimon tuskaa isän/miehen kuoleman jälkeen. Ja tietysti aina nuo aiheet aktivoivat omat muistot pintaan. Itsekin menetin lapsena isäni, joten aina se mieleen palautuu, kun jossain aihetta käsitellään.
Onneksi äiti sai perhe-elämän haltuun.
Olihan se käytös järkkyä, kyllä olisin omani laittanut kuriin. Mutta itku minulta pääsi myötätunnosta, miten pieni tyttö kaipasi isäänsä :´( Mietin jopa sitä, että kyllähän se äiti tavallaan hyväksyi tyttärensä käytöksen kun tuolla lailla antoi itseään kohdella.