Millaisista lastenkirjoista pidit lapsena?

Mulla oli kirja jossa oli kaksi söpöö jyrsijää. Hiiri ja hamsteri. Hamsun nimi oli Pimpinella.

Kuvitus oli upea.

Lempikirjani oli jossain vaiheessa Angervoinen ja Ingervoinen (vai toisinpäin). Muistan kyllä lukeneeni sitä itsekin, joten saatoin olla jo koulussa. Myöhemmin Onneli ja Anneli, ja Tiina-kirjat. 9-vuotiaana luultavasti myös jo lasten dekkareita, kuten SOS. Tosin en ole varma, missä iässä niitä aloin lukea.

Grimmin saduista.

Alle kouluikäisenä: Puppe-kirjat, satukirjat joissa oli kivoja kuvia, eläinaiheiset lastenkirjat

7-vuotiaana lyhyet ja helppolukuiset lastenkirjat, en muista niiden kirjojen nimiä enää

8-9 -vuotiaana n. 100-sivuiset lasten ja nuorten kirjat, mm. Neiti Etsivät, R.L.Stinen kauhukirjat, Replica-sarja, Risto Räppääjä

Kaarina Helakisan ja Kaari Utrion Suuri prinsessakirja, Muumi-tarinat, Tiina-kirjat, Viisikot, Richard Scarryn jokin lääkäri-kirja, pari isoa satukirjaa, jossa toisessa oli esimerkiksi Lumikuningatar ja toisessa takaosassa runo, jonka lausuin aina iltaisin.

Alle kouluiläisenä luin Aku Ankkaa ja jotain satukokoelmaa, ei ollut paljon kirjoja.

Pekka Töpöhäntää luki äiti iltasatuna.

Ekaluokkalaisena lueskelin lasten tietokirjoja.

Koululla oli pieni kirjasto, 50- luvulla painettuja seikkailukirjoja luin, inkkarikirjoja(Nopsajalka jne), ja muuta seikkailua, Jules Verne varmaan jo 9v kuului lukemistoon.

Klassikkosadut, erityisesti Grimmin. Varsinkin sadut, joissa oli prinsessojen lisäksi noitia, lumouksia sekä hyvän ja pahan välistä taistelua, kiinnostivat. Tykkäsin myös esim. arabialaisista ja intialaisista opettavaisista kansansaduista, niitä satukirjoja lainattiin usein.

Koululaisena luin jännitys- ja kummituskertomuksia, myös SOS ja Neiti Etsivä. Viimeksi mainituistakin tykkäsin tarinoista, joissa oli jokin kummitteluaihe.

En lapsena törmännyt muumeihin, ilmeisesti 50-70 luvuilla kartutettu kyläkoulumme kirjasto ei pitänyt Muumeja sopivana.

Nuorten toivekirjaston tavaraa, Neiti Etsivää, Viisikkoa, 3 etsivää, Jousi-kirjaa jne.

Mauri Kunnaksen kirjat, Pupu Tupuna, eläinkirjat, Rasmus-nalle, Peppi, Melukylän lapset...

En muista tarkalleen missä iässä aloin lukea SOS, Viisikko, Tiina, Merja Jalon hevostyttökirjoja, Babysitters Clubia ja esim. Hullu luokka - kirjoja. Ehkäpä +10 vuotiaana

Keräyspaperi laatikoissa oli vielä todella laaja kattaus erilaisia pornolehtiä tarjolla 80-luvun alussa.

Pekka Töpöhäntä ja Vaahteramäen Eemelit. Osasin lukea aika hyvin alle kouluikäisenä ja näitä luin itse. Eka luokkaan  mennessä olin lukenut kaikki Eemelit, paitsi eläköön Eemeli -kirjaa en koskaan saanut käsiini, kun joku oli vienyt sen pikkupaikkakunnan kirjastosta. 

Meillä oli paksu Suomen kansan satuja ja tarinoita -kirja, jossa oli eläinsatuja ja hölmöläistarinoita. Kuvituskin oli hauska. Meillä oli myös Tuhannen ja yhden yön sadut, mutta useimmat niistä tuntuivat minusta kovin pelottavilta. Pekka Töpöhäntääkin luin. Sen sijaan muumeja ei meillä näkynyt. Aika varhain aloin jo lukea kirjastosta tyttökirjoja: Tiina-kirjat, Tirlittan jne.

4-vuotiaana Puppe ja Kotitonttu (Rydberg & Wiberg)

9-vuotiaana luinkin Hobittia, sitten TSH, sitten Silmarillion, sitten aloinkin kirjoittamaan omia fantasiatarinoitani ja vielä jatkuu. 

Lukemisesta ja siitä karttuvasta mielikuvituksen kehittymisestä on aivan valtavasti hyötyä kaikessa kirjoitustyössä, niin kouluesseissäkin kuin omaehtoisessa turinoinnissa.

Replica-kirjasarja sekä Harry Potter

Satuja kaikista maista. Aku Ankka. ( Olivat 1950-luvulla jotain eri nimisiä. Osa Kalle Anka), Tiina kirjat. Noin kaksitoistavuotiaana aloin kiinnostua Zorro lehdestä ja hieman myöhemmin Jerry Gottoneista. Ikäiseni kikattivat ikuiselle rakkaudelle lukemalla "lääkärikertomuksia" tai muuta vaaleanpunaista. Heistä taisi tulla keskikoulun jälkeen myyjiä, kunnan toimistorottia, huoltoasemien vastaanottotyöntekijäitä tai pelkästään viiden lapsen perheenäitejä. Yksi vm osti r-kioskilla itselleen kaksi höpökirjasta, kun satuimme kassalle yhtä aikaa. Surullista hänen puolestaan.