Lue keskustelun säännöt.
En tiedä pitäisikö erota
09.10.2019 |
Tässä hieman pohjustusta olemme siis molemmat parikymppisiä ja olleet pari vuotta yhdessä, mutta nyt olen alkanut miettimään, että pitäisikö erota vai mitä tehdä. En ole oikeastaan ikinä sen kummemmin haaveillut parisuhteesta ja viihdyn oikein hyvin yksin. Poikaystäväni taas on aina halunnut parisuhteen ja roikkuu minussa kokoajan. Jotain läheisriippuvaisen piirteitä olen hänessä huomannut. Olen nuori ja haluaisin tehdä mitä haluan, mennä baareissa ja elää täysiä ilman, että täytyy miettiä mitä poikaystävä siitä ajattelee. Tämä ei tarkoita mitään joka viikonloppuisia yhden illan juttuja, mutta jotenkin tuntuu kahlitsevalta välillä olla parisuhteessa. Johtuu luultavasti siitä kun niin paljon tykkään olla yksin ja joudun olemaan hänen kanssaan melkein 24/7. Meidän suhteen alku oli myös hieman outo, tapasimme netissä ja yhtäkkiä olimme jo yhdessä. Meillä ei ollut mitään normaalia hiljattain tutustumista toiseen oikeastaan. Hän ei myöskään vastannut miesihanteitani. Hän oli liian naisellinen minun makuuni, sellainen tossukka. Hänen arvonsa ja tulevaisuudensuunnitelmat olivat myös aika erit omastani. Kuitenkin meillä alkoi jotenkin synkkaamaan huumorintaju ja oli meillä hauskaa ja paljon unohtumattomia hetkiä. Olen kuitenkin alkanut miettimään onko tämä todella se oikea, nimittäin nyt ei tunnu siltä. Mistä sen edes tietää?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina pitää erota, kun se on vähänkään mahdollista. Elämä ei odota!
Viestistäsi saa vaikutelman, ettei naiseuttasi arvostettu kotona. Siksi se mikä sinusta tuntuu selvältä, tarvitsee vielä luvankin.
---
Ajauduit suhteeseen... nuorena helposti käy niin. Sitä ollaan yhdessä tottumuksesta, säälistä, mukavuudenhalusta - mutta tämä tuskin riittää syyksi loppuelämää ajatellen?
Nyt on kyse miehestä - ei kaverista, jonka kanssa on välillä ihan kivaa. Ei kaverin kanssa tarvii p a n n a ja olla bestis (24/7) vain siksi että on mies, ja näin tahtoo. Elämänkumppanin täytyy merkitä enemmän.
Mitä vielä teet ihmisen kanssa, jolla on erilaiset arvot kuin sinulla? Hän p a n e e sinua halvalla. Kiltti..mies manipuloi sinua. Rakastaa ehkä, samapa tuo - mitä nyt jokainen mies naisesta haluaa, oli sitten mulqqu tai tossu. Mutta kyse on sinun elämästäsi.
Sopiva elämänkumppani on paljon arvokkaampaa, kuin se että että saat muutaman kuukauden tai peräti vuoden rillua meluisissa, pölyisissä räkälöissä (ja maksaa siitä paitsi maltaita, myös hyvät yöunet) mutta ellet arvosta ja todella kunnioita tätä miestä... se on siinä!
Voit tehdä erosta pitkän ja piinallisen, tai lyhyen ja piinallisen. Kumman valitset? Tee päätöksesi, äläkä anna hänen manipu1oida sinua. Sinun ei tarvitse perustella sydämen asiaa!
Vierailija kirjoitti:
Viestistäsi saa vaikutelman, ettei naiseuttasi arvostettu kotona. Siksi se mikä sinusta tuntuu selvältä, tarvitsee vielä luvankin.
WTF... pimpelipompeli..
(ei ap)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viestistäsi saa vaikutelman, ettei naiseuttasi arvostettu kotona. Siksi se mikä sinusta tuntuu selvältä, tarvitsee vielä luvankin.
---
Ajauduit suhteeseen... nuorena helposti käy niin. Sitä ollaan yhdessä tottumuksesta, säälistä, mukavuudenhalusta - mutta tämä tuskin riittää syyksi loppuelämää ajatellen?
Nyt on kyse miehestä - ei kaverista, jonka kanssa on välillä ihan kivaa. Ei kaverin kanssa tarvii p a n n a ja olla bestis (24/7) vain siksi että on mies, ja näin tahtoo. Elämänkumppanin täytyy merkitä enemmän.
Mitä vielä teet ihmisen kanssa, jolla on erilaiset arvot kuin sinulla? Hän p a n e e sinua halvalla. Kiltti..mies manipuloi sinua. Rakastaa ehkä, samapa tuo - mitä nyt jokainen mies naisesta haluaa, oli sitten mulqqu tai tossu. Mutta kyse on sinun elämästäsi.
Sopiva elämänkumppani on paljon arvokkaampaa, kuin se että että saat muutaman kuukauden tai peräti vuoden rillua meluisissa, pölyisissä räkälöissä (ja maksaa siitä paitsi maltaita, myös hyvät yöunet) mutta ellet arvosta ja todella kunnioita tätä miestä... se on siinä!
Voit tehdä erosta pitkän ja piinallisen, tai lyhyen ja piinallisen. Kumman valitset? Tee päätöksesi, äläkä anna hänen manipu1oida sinua. Sinun ei tarvitse perustella sydämen asiaa!
Mitä helvettiä? :D
Tässä hieman pohjustusta olemme siis molemmat parikymppisiä ja olleet pari vuotta yhdessä, mutta nyt olen alkanut miettimään, että pitäisikö erota vai mitä tehdä. En ole oikeastaan ikinä sen kummemmin haaveillut parisuhteesta ja viihdyn oikein hyvin yksin. Poikaystäväni taas on aina halunnut parisuhteen ja roikkuu minussa kokoajan. Jotain läheisriippuvaisen piirteitä olen hänessä huomannut. Olen nuori ja haluaisin tehdä mitä haluan, mennä baareissa ja elää täysiä ilman, että täytyy miettiä mitä poikaystävä siitä ajattelee. Tämä ei tarkoita mitään joka viikonloppuisia yhden illan juttuja, mutta jotenkin tuntuu kahlitsevalta välillä olla parisuhteessa. Johtuu luultavasti siitä kun niin paljon tykkään olla yksin ja joudun olemaan hänen kanssaan melkein 24/7. Meidän suhteen alku oli myös hieman outo, tapasimme netissä ja yhtäkkiä olimme jo yhdessä. Meillä ei ollut mitään normaalia hiljattain tutustumista toiseen oikeastaan. Hän ei myöskään vastannut miesihanteitani. Hän oli liian naisellinen minun makuuni, sellainen tossukka. Hänen arvonsa ja tulevaisuudensuunnitelmat olivat myös aika erit omastani. Kuitenkin meillä alkoi jotenkin synkkaamaan huumorintaju ja oli meillä hauskaa ja paljon unohtumattomia hetkiä. Olen kuitenkin alkanut miettimään onko tämä todella se oikea, nimittäin nyt ei tunnu siltä. Mistä sen edes tietää?
---
Boldatuista kohdista sen tietää. Olette nuoria ja olette kokeilleet yhdessä olemista ja haluatte suhteelta eri asioita. Nyt tunnette molemmat itseänne paremmin ja on hyvä aika jatkaa eteenpäin elämässä erillään. Se tekee kipeää, mutta vielä kipeämpää tekisi sitoutua suhteeseen entistä vahvemmin ja sitten vasta erota.