Lue keskustelun säännöt.
Mulla on ihan hyvä itsetunto, mutta kuukautisten alussa koen itseni maailman
07.10.2019 |
rumimmaksi, epäonnistuneimmaksi ja mitättömimmäksi naiseksi. Putoan johonkin syvään kuoppaan muutamaksi päiväksi. Tekisi mieli lopettaa työt, häipyä kauas ihmisten ilmoilta. Ihmettelen myös, että miten olen voinut viikko sitten olla ihan tyytyväinen itseeni, vaikka oikeasti olenkin ihan hirveä.
Kommentit (9)
Samanlaisia kokemuksia täällä. Itsetuntoni menee pohjamutiin juuri ennen kuukautisia ja välillä olen ollut jopa lähes itsetuhoinen. En edes tajunnut tämän liittyvän kuukautiskiertoon, ennen kuin nykyinen mieheni kysyi minulta, että heitteleekö minun mielialani hormonien mukaan, kun olen välillä kuin eri ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on PMDD ja siihen voi varmaankin saada jotain kivoja pillereitä. En ole kokeillut pyytää mutta luulisi onnistuvan.
Olen ihan tavallinen, kotimainen persjalkainen keski-ikäinen harmaavarpunen. Edeltävänä päivänä olen vähintään Venus, ja työteho on 500%. Seuraavan viikon minkä vuoto kestää, elämä on yhtä helvettiä. Hankala hengittää, koko vartalo kipeä, kuin jyrän alle olisi jäänyt, ja koko ajan pitää tietää lähimmän wc:n sijainti koska vuodan kuin niagara.
Sama juttu. Nämä oireet pahentuneet raskauden, ehkä myös iän (35), myötä. Pari päivää ennen kuukautisia menee itkiessä ja valot katoavat elämästä. Ihan kuin joku heittäisi mustan viitan elämäni ylle. Joskus olo ei ole niin paha ja toisinaan se on ihan hirveä. Nyt olen toipumassa jälkimmäisestä. Kolmena päivänä itkeskelin ja ahdistui kouri mahasta. ...Ainoa hyvä puoli on siinä, että saa jonkinlaisen tuntuman siitä, miltä masennus-sairaus voi tuntua ja kuinka se ei tosiaan ole itsestä tai omasta asenteesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Nämä oireet pahentuneet raskauden, ehkä myös iän (35), myötä. Pari päivää ennen kuukautisia menee itkiessä ja valot katoavat elämästä. Ihan kuin joku heittäisi mustan viitan elämäni ylle. Joskus olo ei ole niin paha ja toisinaan se on ihan hirveä. Nyt olen toipumassa jälkimmäisestä. Kolmena päivänä itkeskelin ja ahdistui kouri mahasta. ...Ainoa hyvä puoli on siinä, että saa jonkinlaisen tuntuman siitä, miltä masennus-sairaus voi tuntua ja kuinka se ei tosiaan ole itsestä tai omasta asenteesta kiinni.
Niin siis olin raskaana viisi vuotta sitten ja synnytyksen jälkeen nämä oireet ovat pahentuneet.
Minä ihan oikeasti meinaan erota hyvästä parisuhteestani joka kuukausi, kun kuukautiset alkaa. Tunnen itseni aivan kauhean rumaksi ja lihavaksi, miehen epäilen vähintään katselevan muita naisia ja varmasti myös pettävän. Haluan hänestä eroon, jottei hän pääsisi jättämään minua ensin, koska olen niin kamala ihminen.
Näiden synkkyyden syöveripäivien ulkopuolella olen hyväntuulinen, pidän itsestäni tällaisena, rakastan miestäni ja haluan tehdä kaikkeni, että suhteemme olisi onnellinen.
Se on tunnetila, jolle ei voi mitään. Vaikka miten koettaisin tolkuttaa itselleni, niin ei auta. Mielestäni tämä on pahentunut sen jälkeen, kun täytin 30v. Toki elämässä on tapahtunut paljon viimevuosina, joten voihan ne olla sisäiset ahdistuksetkin, jotka vapautuvat muutamana päivänä kuussa tällaisena kammotuksena.
Tiedän, etten ole tuon ajan ulkopuolella oikeasti kamala, sillä mies on aina ollut valtavan helpottunut, kun pääsemme tämän vaiheen yli ja palaamme normaaliin, onnelliseen arkeemme. Hän ei anna minun erota, vaikka miten vaatisin... Hän on minulle hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, pitäisikö syödä enemmän estrogeeniä sisältäviä ruokia tai jotain ravintolisää.
Tunnistan tuon tunteen osittain. Samat vaatteet päällä menkkojen aikaan peilistä katsoo järkyttävä läskimöykky, vaikka viikko aiemmin peilissä näkyi normaalikoinen, viehättävä nainen.