Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Töissä hiljainen, kotona puhelias
Vierailija
04.10.2019 |
Palasin työelämään ja olen huomannut nyt vajaan vuoden työssä olemisen jälkeen että en jaksa juurikaan puhua töissä. Olen siis itse tyytyväinen että teen töitä, en puhua pälpätä niin kuin moni muu tekee.
Puhun tottakai kaikki työhön liittyvät pakolliset asiat ja tulen ihmisten kanssa toimeen kun työasioissa pitää jutella. Minulla ei vain yksinkertaisesti ole asiaa ja en tykkää jutella turhanpäiväisiä. Töissä on muutama, kenen kanssa juttelen selkeästi enemmän. Työpaikallamme ei ole kuin parikymmentä työntekijää, pieni porukka. Tykkään työstäni, mutta luulen että muille on ongelma että olen hiljainen. Tai sitten kuvittelen vain. Vapaa ajalla olen puhelias, tuntuu että liiankin. Saako työpaikalla olla hiljainen? Tunnistaako joku muu itseään tuollaiseksi?
Kommentit (5)
Minä sanon kyllä siis huomenta ja heipat kun lähden ja olen muutenkin töissä tosi kohtelias kaikille. Tuo "ylimääräisen" puhuminen tuntuu haastavalta kun haluaisin vain keskittyä työhöni... Ja korostuuhan se kun moni työkaveri on just sellainen että höpöttää vähän väliä jotain. Olen minäkin sosiaalinen ja puhelias, en vain töissä, kun siellä keskityn työhöni. Ja tauolla haluan huilata eli olla omien ajatuksieni kanssa enkä todellakaan höpötellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni jokainen saa olla sellainen kuin on. Ja kun kuitenkin puhut työasioista ja olet kohtelias, niin eihän siinä pitäisi olla mitään ongelmaa.
Itse olen samanlainen. Olen hiljainen ja ujomman puoleinen. Olen muutenkin vähän sellainen haaveilija. Töihin keskittyessä uppoudun omiin ajatuksiini tai enemmän ajattelua vaativassa hommassa päässäni raksuttaa vain se työ. Kahden kesken juttelen enemmän, mutta kahvipöydässä olen hiljainen, kun kaikki muut puhuvat yhteen ääneen. Haluaisin kertoa omista asioistani, mutta en saa sanottua.
Olen kyllä huomannut, että työyhteisökin vaikuttaa. Jossain paikoissa on ollut rennompi ja hyväksyvämpi ilmapiiri ja itsekin olen päässyt heti alusta asti paremmin mukaan porukkaan. Valittettavasti on kokemusta huonommistakin paikoista. Aina löytyy ihmisiä, joille jonkun hiljaisuus on ongelma.
Olen itse samanlainen, töissä hiljainen työkavereiden seurassa vaikka tuttujen kanssa olen puhelias. Toki puhun työssäni paljon asiakkaiden kanssa, joten kahvitauot haluan olla hiljaa. Ennen ajattelin tätä ongelmana ja syytin itseäni, kun en keksinyt mitään puhuttavaa. Nyt olen hyväksynyt itseni paremmin enkä väkisin puhu mitään, jos ei ole asiaa. Pääasia että hoitaa työnsä ja on perus kohtelias muille. Miksi puheliaisuus olisi parempi ominaisuus? Miksi pitäisi puhua vain puhumisen takia? Itselleni hiljaisuuteni ei ole ongelma enää ja se ei taas ole minun ongelmani jos jollekin se on.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen hiljainen joka paikassa. Ihminen saa olla sellainen kuin on, kunhan ne työasiat hoitaa. Eipä ole ikinä tullut mieleenkään, että olisi ongelma. Olen miesvaltaisella alalla jolla on paljonkin niitä, jotka ei edes sano koskaan huomenta, saati puhu mitään ylimääräistä.