Lue keskustelun säännöt.
Voiko miniä olla sittenkin oikeasti mukava?
Anoppi
27.09.2019 |
Poikani toi 5 vuotta sitten uuden tyttöystävänsä näytille ensi kertaa. Tuo tyttö oli vähän erilainen kun edeltäneet tyttöystävät, ei oikein tullut heti mielipidettä onko tarpeeksi hyvä meidän pojalle. Tosin edellisistä tuli heti kättelyssä ilmi ettei ole meille mieluisa, tästä ei tullut sitä tunnetta.
Tytön ja poikani juttu syveni, muuttivat yhteen, ostivat talon, remontoivat. Menivät naimisiin, synnyttivät minulle ihanan pojantyttären ja nyt toinen lapsi on tulossa.
Heidän suhteensa kehittymisen aikana tutustuin enemmän tyttöystävään. Joka käynnillä aloin vaan pitämään hänestä enemmän, paljastui että tyttö on ahkera, kiltti mutta määrätietoinen ja maanläheinen. Juttelee minunkin kanssa ja kysyy miten minulla menee ja on pari kertaa käynyt kahvilla ilman poikaanikin. Olenkin tässä vuosien aikana ollut tyytyväinen poikani valintaan ja poikakin vaikuttaa tyytyväiseltä.
Tämä palsta on antanut ymmärtää että miniät on pahasta, mutta omani ei vaikuta siltä. Olenko saanut helmen vai osaako esittää vaan mukavaa minulle?
Kommentit (9)
Oletko itse joskus ollut tuore miniä? Olitko ns. from hell? Kannattaisi käyttää ihan vaan niitä omia, eikä palsta-aivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse joskus ollut tuore miniä? Olitko ns. from hell? Kannattaisi käyttää ihan vaan niitä omia, eikä palsta-aivoja.
Harva jaksaa esittää 5 vuotta, varsinkaan jos ollaan naimisissa ja on lapsia. Saattaa antaa vähän siloitellumman kuvan, mutta tuskin ihab läpimätä on.
No miniä kai sinäkin olet, oletko kauhea ihminen?
Voi - ja onkin. Meistä on tullut toistemme parhaat ystävät. Yhteys syntyi heti ensitapaamisella. Ystävyyteen sisältyy myös toisen vahva kunnioittaminen.
Miniämme on viisas, älykäs, hyvä ja rakastava äiti sekä pojallemme paras ajateltavissa oleva vaimo, jo toistakymmentä vuotta. Hän on myös työyhteisössään hyvin pidetty ja arvostettu, hieno ihminen siis kaikille.
Olemmepa onnekkaita!
Myös suhteeni oman anoppini kanssa oli samanlainen.
Minulla on kaksi miniää, toisen kanssa ollaan todella hyvät ystävät, vietetään aikaa yhdessä ja tehdään sellaisia asioita, mistä miehet eivät välitä. Toinen on mukava, ollaan hyvissä väleissä ja tykkään hänestä, mutta ei olla niin läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa sinäkin ihana anoppi, kun puhut miniästäsi ihan tuntemattomille noin kauniisti. Hänhän on lastenlastesi äiti ja poikasi elämänkumppani, on hienoa että arvostat häntä näissä rooleissa. Varmasti moni nainen toivoisi itselleen sinun kaltaista anoppia.
Jotenkin särähti korvaan "heti kättelyssä" tuo onko tarpeeksi hyvä meidän pojalle. Jos tuo on ollut lähtökohta, ei ihmekkään että yllätyt siitä että miniä onkin hyvä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin särähti korvaan "heti kättelyssä" tuo onko tarpeeksi hyvä meidän pojalle. Jos tuo on ollut lähtökohta, ei ihmekkään että yllätyt siitä että miniä onkin hyvä ihminen.
Poikani on nyt vähän yli 30-vuotias, ehti kahden edellisen kanssa seurustella pari vuotta, toisen kanssa menivät kihloihin. Koitin heidän seurassaan olla neutraalisti/mukava, mutta 1 vaikutti muutaman tapaamisen (ja pojan juttujen) petusteella lokilta joka elää poikani kanssa että saa jonkun kämpän kun luottotiedot oli menneet.
Toinen halusi suunnitella työkseen käsilaukkuja. Ommella ei vaan osannut ja ei tuntenut materiaaleja, eikä osannut piirtääkään. Ei kuulemman tarvinnutkaan kun hän pystyi kertomaan visiostaan jollekin ompelijalle. Teki kuitenkin siivoushommia ja haaveili omasta yrityksestä, sitä arvostin hänessä vaikkei hänen haaveilema yritys kuulostanut realistiselta.
Näihin verrattuna nykyinen on paras.
Ap
Onko tämä miniä-anoppi- viha vaan suomalainen keksintö?
Minulla on 2 aivan ihanaa miniää täällä ulkomailla (länsimaalaista). Ja luultavasti hekin pitävät minusta, sillä omasta aloitteestaan haluavat tavata minua ja viettää myös lomia kanssani. Meillä on oikein mukavaa yhdessä ja poikani ovat ilmiselvästi rakastuneita.