lapseni on lesbo, miten pitäisi suhtautua?

Ei mitenkään.

Lapsesi seksuaalisuus ei kuulu sinulle mitenkään. Jotain on mennyt pahasti vikaan jos sinusta tuntuu että kuuluu.

Mitä hemmettiä olet edes mennyt kyselemään poikaystävistä?

Miksi ihmeessä kyselet 13 vuotiaalta poikaystävästä? Eikös nyt ole hieman liian aikaista kysellä. Ei ihme, että tuolla painostamisella lapsi on umpikujassa ja joutuu sanomaan olevansa lesbo että lakkaat kysymästä jatkuvasti. Onko teillä jokin lapsimorsian perinne vai miksi lähes alakouluikäistä yrität yliseksualisoida?

Vaihda tuossa kysymyksessä lesbo-sanan paikalle hetero, ja mieti kuinka suhtautuisit ja juttelisit. Ei sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihda tuossa kysymyksessä lesbo-sanan paikalle hetero, ja mieti kuinka suhtautuisit ja juttelisit. Ei sen kummempaa.

Eihän tuo lapsi voi kun äiti on väkisin painostamassa parisuhteeseen.

Vie lääkäriin tai hylkää. Eihän tuollainen ole normaalia.

Emma K. kirjoitti:

Vie lääkäriin tai hylkää. Eihän tuollainen ole normaalia.

Huolestuttavaa on, että joillakin ihmisillä on oikeasti tämä linja. Tosin lääkärin sijasta luotetaan saarnaajaan.

Tuo vaihe menee kyllä itsestään ohi. 13 vuotias on vielä lapsi ja nykypäivän sekopää ilmapiirissä ei ihme jos kokee että pitää olla jotain muuta kuin hetero.

Vierailija kirjoitti:

Tuo vaihe menee kyllä itsestään ohi. 13 vuotias on vielä lapsi ja nykypäivän sekopää ilmapiirissä ei ihme jos kokee että pitää olla jotain muuta kuin hetero.

Eipä mennyt minulla, eikä monella muullakaan.

Menee ohi kun kasvaa.

Tuo vaihe menee ohi. Tytöt on kokeilunhaluisia ja monet teinitytöt pussailee keskenään.

Kurjaa, että vanhempi tekee jo noin nuoresta väkisin heteroa ja painostaa seurustelemaan. Hyvä, jos osaat nyt kuunnella lastasi ja antaa hänelle tilaa kasvaa ilman painetta seurustelukumppaneista.

Jotkut tytötkin tunnistavat lesboutensa jo varhain ja ei, se ei välttämättä mene ohi :)

Ohimenevä vaihei eikä tarvitse olla huolissaan teiniraskaudesta 👍

Samalla tavalla kuin siihen jos lapsi olisi hetero.

Muuten tosta ohimenevästä vaiheesta, mun vaihe on kestänyt nyt 34 vuotta. Milloin se menee ohi?

Vierailija kirjoitti:

Tuo vaihe menee kyllä itsestään ohi. 13 vuotias on vielä lapsi ja nykypäivän sekopää ilmapiirissä ei ihme jos kokee että pitää olla jotain muuta kuin hetero.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään.

Lapsesi seksuaalisuus ei kuulu sinulle mitenkään. Jotain on mennyt pahasti vikaan jos sinusta tuntuu että kuuluu.

Mitä hemmettiä olet edes mennyt kyselemään poikaystävistä?

Mä olen ihan täysin eri mieltä tosta vikaan menemisestä. Jotain on mennyt tosi oikein, että tyttö uskaltaa noin nuorena korjata virhekäsityksen äidilleen.

Minusta paras lähestymistapa tässä on se, että jos tyttö on onnellinen, ap on onnellinen. Jos tuleva seurustelukumppani kohtelee tyttöä hyvin, sukupuolella ei ole väliä.

Täällä lesbo, joka uskalsi tulla kaapista vasta päälle 2-kymppisenä, juuri sen takia, että pelkäsi vähättelyä ja että välit äidin kanssa jotenkin muuttuu. Nyt tulee sydämestä neuvo: lapsesi tulee muistamaan tän seuraavan keskustelun varmasti aina ja jos haluat, että teidän välit pysyy niin luottamuksellisina, että lapsesi uskaltaa myös jatkossa kertoa mistä vain herkästä aiheesta, mieti sanat tarkkaan. Lesboudesta kertominen on yhä aivan todella pelottavaa ja satuttaa, jos läheisten reaktio on kammoksuva, vähättelevä, hyssyttelevä tai jopa hylkäävä. Se jättää jäljen. Avoimesti voi kertoa, että asia tuli yllätyksenä kun eletään niin heteronormatiivisessa maailmassa ja naisenkin seksuaalisuus paljolti nähdään miehen kautta, mutta kun rakastat lastasi aivan yhtä paljon kuin aiemmin ja haluat olla hänen tukenaan, asia on sulle kuitenkin ok vaikka olisikin ajatuksena totuttelemista. Itsestä olisi ollut ihana kuulla, että äiti olisi kiittänyt luottamuksesta ja sanonut, että jatkossakin asiasta voidaan puhua ja että on tukena, jos myöhemmin elämässä tulee pelottavia paikkoja, joissa lapsi voi tulla syrjityksi - ettei tarvitse yksin pelätä, vaan äidille voi kertoa. Nykyään on myös kaikkia mm. Setan nuorenryhmiä, joissa voi saada ikätovereilta tukea ja turvallista valistusta, niihinkin vieminen voi olla tapa osoittaa tukea :) Eikä asiasta tarvitse hössöttääkään, ei teinit sellasta kaipaa. Ja jatkossa kysyy sitten tyttöystävistä, jos tulee puheeksi. 

Ainahan on se pieni mahdollisuus, että kyseessä olisi ns. vaihe, mutta mitä väliä sillä olisi tai sillä, ettei se ole? Jos hänellä olisi poikaystävä, hän ei todennäköisesti menisi tämän kanssa naimisiin aikuisena, tuskin sanoisit hänelle siitä, että se olikin vain vaihe.

Jahas taas tää. Menikö jo pari viikkoa edellisestä? Viimeksi tytär oli seurakunnankerhossa tai jossai jossa ohjaajina joku tyttöpari....

Mun tytär jäi kiinni lesbopornolle runkkaamisesta. Miten saisi eheytettyä?