Mikä on helpoin tapa tehdä gradu?

Kirjoittaa se.

Emt. Kysy Lauralta.

Kopioi jokin ulkomainen, mieluiten ei-englanninkielinen gradu kääntämällä se Googlen kääntäjällä suomeksi. Korjaat vain kielivirheet käännöksen jäljiltä, mieluiten ammattilaisen ostopalveluina.

Helppoa eikä voi jäädä kiinni plagiaattitarkistuksissa eikä edes sattumalta käytännössä mitenkään.

Valitse jokin keskinkertainen gradu, jota kukaan ei koskaan lue.

Gradu ei ole mikään ihmeellinen tekele. Jos muuten jaksaa opiskella, ei pitäisi kyllä valmistumisen olla gradusta kiinni.

Ei missään nimessä kannata gradupelon takia jättää väliin! Siitä selviää kyllä. Loppujen lopuksihan gradu on vain opinnäyte siitä, että osaa tuottaa tieteellistä tekstiä. Siinä ei tarvitse tutkia mitään uutta ja vaativaa eikä löytää tai keksiä mitään uutta. 

Lisäksi professoreilla, jotka ohjaavat graduja, on yleensä valmiina ehdottaa erilaisia tutkimusaiheita, joista gradun voisi tehdä, ja he myös auttavat lähdemateriaalin löytämisessä ja ideoinnissa. Itse tein graduni näin: professoria oli kiinnostanut kirjoittaa artikkeli eräästä ideastaan, mutta ei ollut aikaa kun oli niin paljon kaikkea. Hän kysyi olisinko kiinnostunut tekemään asiasta gradun, ja minähän olin. Sain professorin valmiiksi miettimän teorian ja ideoita miltä kannalta sitä kannattaa lähteä tutkimaan ja lähestymään. Minä siis käytännössä lähinnä etsin kirjallisuudesta ja lehdistä, että mitä asiasta löytyy ennestään ja peilasin gradussani proffani ideoita entisiä tietoja vasten. Sitten toteutin erään proffan täysin ideoiman projektin asian käytännön tutkimiseksi. Enpä paljoa joutuntu itse ajattelemaan graduani varten :)

Myös erilaiset kirjallisuuskatsaukset on tavallisia graduja, jotka ei vaadi kauheasti muuta kuin sitä työtä vaan että sitä kirjallisuutta pitää penkoa. 

Copy-Paste

Kopiokone!

Vierailija kirjoitti:

Kopiokone!

Muista vaihtaa oma nimesi, ettet sitä kopioi!

Et ota liikoja paineita. Keskitason gradu riittää, millä pääset läpi.

Kopioiminen ei kannata, teet valtavan työn, muttet saa siitä itselle mitään. Et kehity. Ymmärrätkö? Samalla vaivalla teet oman.

Olen tehnyt opinto-ohjaustyötä yliopistolla. Siltä pohjalta sanoisin, että gradu ei ole siinä mielessä pelottava haaste, ettäkö se olisi jotenkin muita opintoja älyllisesti vaativampi tai jotain: siitä selviää kykyjen puolesta kyllä, jos on selvinnyt opinnoista siihen astikin. 

Mutta on totta että on opiskelijoita, joilla jää gradu roikkumaan, varsinkin kun oma alani oli sellainen että jo kesken opintojen oli helppo päästä alan töihin. Tämä oli monelle vakava virhe: kun olit siellä kiireisessä ja paineisessa työelämässä, gradu jolla ei ole tiukkaa aikataulua helposti jää tekemättä, lykkääntyy "sitten joskus kun on aikaa". Sitten jos menee jo vuosia, moni toteaakin, että hmm, nyt minulla on jo alan työkokemusta sen verran, että lieneekö mokomilla maisterinpapereilla juuri edes väliä, että viitsii vaivautua gradua tekemään. Niillä kuiitenkin todennäköisesti on siinä vaiheessa väliä, jos jää työttömäksi ja pitää hakea uutta työtä, ja niinpä ei ole kovin epätavallisia nelikymppiset opiskelijat, joilta on jäänyt gradu roikkumaan ja nyt haluavat sen tehdä. 

Toinen juttu on, että gradu vaatii tavanomaisia opintoja enemmän oman toiminnan ohjauksen taitoja. Nykyään yliopistokin on aika koulumaista, on suoraan suositeltu mitä kursseja otetaan minäkin opintovuonna, missä aikataulussa ja järjestyksessä asiat suoritetaan. Mutta gradun kanssa ei ole muuta kuin graduseminaari ja tapaamisia graduohjaajan kanssa. Osalle ihmisistä tulee tässä kohtaa vastaan, että eivät saa oikein mitään aikaiseksi, kun ei ole sellaista pakon tunnetta, jonka määrätyt aikataulut aiheuttaa. He eivät vaan saa aikaiseksi tartuttua työhön vaan "prokrastinoivat" asian ympärillä. Suurin osa on kyllä tässä asiassa autettavissa, usein ihan yksinkertaisin keinoin kuten että kehottaa joka arkipäivä edes jotain kirjoittamaan graduun, vaikkei se olisi kuin otsikkohahmotelmia tai 1 rivi tekstiä. Olenpa jollekin, jolle gradusta oli tullut jo iso pelkomörkö, suositellut sitäkin, että menepä kuule Alkoon, osta pullo punaviiniä, että saat tuon liian perfektionismin ja itsekriittisyyden vähän pienemmälle, ja anna sen jälkeen tekstin lentää, ilman laatufilttereitä.

Maksamalla siitä , kuten minä tein 90-luvulla.

Hyvällä opiskelijalla oli rahat vähissä  ja tein tarjouksen, ja sain gradun.

Oli ihan kiva gradun-kijoitteluun varattu puolivuotinen,   aasiassa rälläsin monta kylää ja kaupunkia.

Helpoin tapa tehdä gradu on miettiä, mikä itseä kiinnostaa, ja etsiä siihen aiheeseen sitten näkökulma, josta ei ole aiemmin sitä asiaa tutkittu, ainakaan sillä metodilla kuin sinä valitset.

Ja kyllä, gradussa pitää olla jotakin uutta, se on tavoite. Ihan turha lähteä bulkkitutkintoasenteella tyyliin tartten vain sen paperin kirjoittamaan jotain skeidaa, jota on kirjoitettu satoja kertoja Suomen yliopistoissa aiemminkin. Kyllä joka alalta löytyy uusia ilmiöitä ja vähemmän käytettyjä menetelmiä, jos vain viitsii vähän miettiä.

On olemassa ansiokkaita graduja, joihin viitataan alan tutkimuskirjallisuudessa myöhemmin. Vauvapalstan gradunhalveeraaminen saisi luvan pikkuhiljaa loppua. Turha lohdutella itseään huonon gradun jälkeen sillä, ettei gradun ole tarkoitus ollakaan mitään ihmeellistä. Toki ne huonommatkin gradut hyväksytään, mutta kyllä gradu mielellään saa olla erinomainen ja uutta luotaava. Sitä toivotaan.

Kiinnostava aihe, josta tiedät jotakin jo ennalta. Aloita aineiston kerääminen jo heti toisen/kolmannen vuoden aikana. Tee sisällysluettelo, joka rajaa turhat rönsyt. Itse otin liian laajan aiheen ja lopputulos oli aivan liian ja yleiselle tasolle jäävä. Rajaaminen on ydinasia. Sen jälkeen pääset syvemmälle aiheeseen ja jopa luot ihan uutta tietoakin, jos teet vaikkapa kyselytutkimuksen yrityksiin siitä aiheesta. Otoksen pitää olla riittävän laaja, että tulos on tilastollisesti hyväksyttävä.

En jaksaisi alkaa tekemään mitään kyselyjä kenellekään. Onko joitakin muita keinoja?

- Tee gradu tarkkaan rajatusta asiasta.

- Etsi rakenteeseen hyvä malli ja toimi sitten sen mukaan.

- Pidä tavoitteesi laadun suhteen maltillisina. Älä hio yksityiskohtia liikaa.

- Jos työ alkaa tökkiä, pyydä heti apua. Jos on varaa, palkkaa joku alan ihminen ohjaamaan ja motivoimaan kirjoittamistasi.

- Koko homma on helpompi, jos oikeasti haluat tietää, mitä tutkimasi asia tarkoittaa tai miten jokin toimii. Älä silloinkaan tutki lillukanvarsia vaan etene suunnitelman mukaan.

Vierailija kirjoitti:

En jaksaisi alkaa tekemään mitään kyselyjä kenellekään. Onko joitakin muita keinoja?

Suomi on pullollaan valmiita aineistoja. Niitä on niin sähköisissä arkistoissa kuin paperisinakin ja muissa muodoissa. Parempi olisikin käyttää valmista aineistoa, kuin itse tehdä jokin tusinakysely Google Formsilla. Niitä väkisin väännettyjä turhia kyselyitä on jo niin paljon, eikä niihin jaksa enää kukaan vastata.