Lue keskustelun säännöt.
Pelkään sairaalloisesti, että minua pidetään tyhmänä ja minulle nauretaan
16.09.2019 |
Olen 35-vuotias ja viimeisen 10 vuoden aikana tämä pelko on voimistunut. Lapsena vanhemmat sisarukseni hokivat aina, että olen v*tun idiootti ja tyhmä. Nämä sanat jäivät kummittelemaan varsinkin siksi, koska idolisoin heitä ja tahdoin saada heidän kunnioituksensa. Vielä aikuisenakin he koko ajan korjaavat sanomisiani ja nauravat minulle ikään kuin halveksien mikä idiootti olenkaan.
Tästä johtuen pelkään koko ajan avata suutani, entä jos sanonkin jotain hölmöä? Jos satun vastaamaan johonkin väärin tämä tilanne saattaa vaivata minua hyvin pitkään. Henkisesti lyön itseäni, miksi olen näin tyhmä... Olen tullut jo hieman vainoharhaiseksi ja olen varma, että muutkin minut tuntevat ihmiset nauravat selän takana ja pitävät idioottina.
Tässä tilanne lyhyesti. Pelko on alkanut rajoittaa elämääni ja olen koko ajan erittäin ahdistunut.
Kommentit (12)
Kyllä. Olen omaksunut identiteettiini tämän idiootti vitun tyhmä sanailun . Se toisto kyllä meni perille. Harmi ettei sitten jäänyt näiltä aikaa perehtyä oppiaineisiin. Koska olen vitun tyhmä ja idiootti. No hei, mä alan nyt olemaan sitten älykäs. A aa. Ei onnistu,koska olen vitun tyhmä. Toiset oli viisaita. Kiitos. Terapiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Minulle hoettiin ala-asteen viimeiset vuodet, koko yläaste ja lukio joka päivä, että olen *itun tyhmä. Terapiassa lopulta ymmärsin, etten ollut tyhmä, vaan kiinnostuksen kohteeni yms. olivat valtavirrasta "liikaa" eroavia. Ts., olin erilainen, siksi "tyhmä". Lapsilla ja nuorilla "ystävilläni" ei ollut resursseja käsitellä erilaisuuttani, joten siksi leimasivat ja hyljeksivät.
Lapset ja nuoret ylipäänsä eivät ylipäätään osaa suhtautua erilaisuuteen kovin luontevasti. Kaikki yleisestä muotista poikkeava on "tyhmää". Useimmille alkaa ajatusmaailmaan ilmaantua harmaan sävyjä kasvun myötä mutta onhan noita aikuisiakin, joille erilaisuus on aina "esittämistä", "mielenterveysongelma/nepsy-häiriö/heikkolahjaisuutta" tai juuri sitä "tyhmää".
Aloittajalle sellaisia terveisiä, että jäädytä välit sisaruksiin tai vähintäänkin minimoi yhteydenpito heidän kanssaan. Lapsi nyt voi silkkaa lapsellisuuttaan ja kehittymättömyyttään tyhmitellä jotakuta mutta aikuisen olisi jo pystyttävä parempaan. Valitettavan monissa perheissä sisaruusdynamiikka on kieroutunut ja usein nimenomaan nuorimmaisen osa on olla se ikuinen altavastaaja ja maskotti.
Hmm. Minä tiedän itse olevani aika tyhmä, ja lisäksi erityisesti työkaverini sanovat ihan suoraankin välillä että olen v*tun pahvi tai tyhmä tms. Tiedän että ne nauravat minua selkäni takana eivätkä aina vaivaudu tekemään sitä edes selän takana vaan ihan kuulteni.
Mutta en minä tuosta niin välitä, tottahan se on etten välkymmästä päästä ole. Ja kiva kun olen silti saanut hyvän työpaikkani yli 15 vuotta pitää. Pahempia sellaiset olisi, jotka ei haukkuisi tyhmäksi mutta menisivät pomolle sanomaan että hei, tuo yksi ei oikein pärjää joten saataisiko välkympi tilalle. Nämä ei tietääkseni ole koskaan esimiehen suuntaan arvostelleet minua mitenkään, mitä arvostan.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Minä tiedän itse olevani aika tyhmä, ja lisäksi erityisesti työkaverini sanovat ihan suoraankin välillä että olen v*tun pahvi tai tyhmä tms. Tiedän että ne nauravat minua selkäni takana eivätkä aina vaivaudu tekemään sitä edes selän takana vaan ihan kuulteni.
Mutta en minä tuosta niin välitä, tottahan se on etten välkymmästä päästä ole. Ja kiva kun olen silti saanut hyvän työpaikkani yli 15 vuotta pitää. Pahempia sellaiset olisi, jotka ei haukkuisi tyhmäksi mutta menisivät pomolle sanomaan että hei, tuo yksi ei oikein pärjää joten saataisiko välkympi tilalle. Nämä ei tietääkseni ole koskaan esimiehen suuntaan arvostelleet minua mitenkään, mitä arvostan.
Kyllä tuo työpaikkakiusaamiselta kuulostaa. Ns. hyväntahtoisen naurun ja lyttäämisen välinen raja on monesti ihan hiuksenhieno. Joillain toki on esim. kaveri- tai perhepiirissä sellainen kulttuuri, että haukutaan toista ihan läpällä ja otetaan samalla mitalla takaisin. Sen verran pitäisi kuitenkin olla tilannetajua ja empatiakykyä, ettei tuollaista hevosenleikkiä tuoda työpaikoille tai harrasteta vieraampien ihmisten kanssa.
Minua on vihattu pienestä pitäen, teen tavallaan oikein asioita, mutta silti väärin. Tapani olla ja jo katsoa ja niin edelleen erikoinen. Olen myös turhan eleetön ja ilmeetön (Näen ja huomioin silti asioita). Olen saanut vihaa ja vainoa osakseni enemmän kuin on yhdelle ihmiselle suotavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Minä tiedän itse olevani aika tyhmä, ja lisäksi erityisesti työkaverini sanovat ihan suoraankin välillä että olen v*tun pahvi tai tyhmä tms. Tiedän että ne nauravat minua selkäni takana eivätkä aina vaivaudu tekemään sitä edes selän takana vaan ihan kuulteni.
Mutta en minä tuosta niin välitä, tottahan se on etten välkymmästä päästä ole. Ja kiva kun olen silti saanut hyvän työpaikkani yli 15 vuotta pitää. Pahempia sellaiset olisi, jotka ei haukkuisi tyhmäksi mutta menisivät pomolle sanomaan että hei, tuo yksi ei oikein pärjää joten saataisiko välkympi tilalle. Nämä ei tietääkseni ole koskaan esimiehen suuntaan arvostelleet minua mitenkään, mitä arvostan.
Kyllä tuo työpaikkakiusaamiselta kuulostaa. Ns. hyväntahtoisen naurun ja lyttäämisen välinen raja on monesti ihan hiuksenhieno. Joillain toki on esim. kaveri- tai perhepiirissä sellainen kulttuuri, että haukutaan toista ihan läpällä ja otetaan samalla mitalla takaisin. Sen verran pitäisi kuitenkin olla tilannetajua ja empatiakykyä, ettei tuollaista hevosenleikkiä tuoda työpaikoille tai harrasteta vieraampien ihmisten kanssa.
Joo kyllä se on ihan kiusaamiseksi tarkoitettu ja varmaan ovat kaikki nämä vuodet toivoneet että vaihtaisin sen takia työpaikkaa. Kaikki muut työntekijät täällä on nuoria alle kolmekymppisiä miehiä ja minä olen 50 v. nainen, se on osatekijä tuohon, haluaisivat varmasti tilalleni enemmän itsensä kanssa samanhenkisen ihmisen. Toinen osatekijä on tosiaan se, että olen aika lahjaton ja tohelo alallani, aina ollut. Kyllähän nuo "pojat" joutuvat tekemään ylimääräistä työtä sen takia että itse en pysty läheskään kaikkeen, mitä ns. seniori asiantuntijan pitäisi. Eli ymmärrän että heitä ärsyttää. Minä aion kuitenkin pitää kynsin hampain kiinni erittäin hyväpalkkaisesta, arvostetusta työpaikasta, ei minua millään tyhmäksi haukkumisella täältä ulos savusteta.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Minä tiedän itse olevani aika tyhmä, ja lisäksi erityisesti työkaverini sanovat ihan suoraankin välillä että olen v*tun pahvi tai tyhmä tms. Tiedän että ne nauravat minua selkäni takana eivätkä aina vaivaudu tekemään sitä edes selän takana vaan ihan kuulteni.
Mutta en minä tuosta niin välitä, tottahan se on etten välkymmästä päästä ole. Ja kiva kun olen silti saanut hyvän työpaikkani yli 15 vuotta pitää. Pahempia sellaiset olisi, jotka ei haukkuisi tyhmäksi mutta menisivät pomolle sanomaan että hei, tuo yksi ei oikein pärjää joten saataisiko välkympi tilalle. Nämä ei tietääkseni ole koskaan esimiehen suuntaan arvostelleet minua mitenkään, mitä arvostan.
Olet onnekas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas pelkään että mulle ei kukaan naurakaan.
Ihminen monesti itse luulee itsestään liikoja. Suomessa on hyvin maanläheinen tapa (jota kutsutaan realismiksi) ajatella. Se johtuu osaltaan maan pienuudesta ja siitä kuinka etäällä elämme muusta maailmasta. Ja järjestelmästä jossa elämme. Historian saatossa me olemme joutuneet selviytymään vastoinkäymisistä kuten sodista ja katovuosista. Nykyään elämme murroksessa jossa maailman sekä suuruus että suoranainen typeryys ulottuu näkökenttäämme ja se aiheuttaa hyvin ristiriitaisia tunteita, koska toisaalta meidän tulisi kyetä sommittautumaan siihen globaaliin maailmaan, mutta arvomaailmamme ja lintukotomme sekä isänmaallisuutemme ei tahdo antaa periksi sille ajatukselle että arvomaailmaamme sotkettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua pidetään tyhmänä ja minulle nauretaan joka tapauksessa. Voin siis elää aivan rennosti.
Tuttu tunne. Minulle hoettiin ala-asteen viimeiset vuodet, koko yläaste ja lukio joka päivä, että olen *itun tyhmä. Terapiassa lopulta ymmärsin, etten ollut tyhmä, vaan kiinnostuksen kohteeni yms. olivat valtavirrasta "liikaa" eroavia. Ts., olin erilainen, siksi "tyhmä". Lapsilla ja nuorilla "ystävilläni" ei ollut resursseja käsitellä erilaisuuttani, joten siksi leimasivat ja hyljeksivät.