Lue keskustelun säännöt.
Tekisi mieli vaan lopettaa opinnot
15.09.2019 |
Olen nyt opiskelemassa alaa toista vuotta. Ensimmäinen vuosi meni vielä ihan sujuvasti, välillä oli pieniä vaikeuksia. Nyt kun ollaan jo menty syvemmälle, huomaan etten enää meinaa oppia asioita. Olen iltaisin päntännyt kotona, mutta silti en vaan ymmärrä. Olen jo jäänyt jälkeen, kun ilman tiettyjen asioiden hallitsemista on turha mennä eteenpäin. Tuntuu turhalta käyttää aikaa toimintaan joka ei johda mihinkään. Vaikka saisinkin vietyä opinnot jotenkin rämpien läpi, ei niillä huonoilla papereilla paljon mitään tee. Tähän asti olen jotenkin saanut esitettyä fiksua ja osaavaa, mutta se käy päivä päivältä vaikeammaksi eikä enää huomenna huvittaisi mennä ylläpitämään sitä typerää näytelmää. Mutta mitä tekemistä tässä sitten keksisi jos keskeytän? Mitään Plan B:tä ei ole.
Kommentit (19)
Yritä ensin hankkia apua ja keskustella asioista muiden kanssa, todella moni painii samojen ongelmien kanssa. Kuitenkin, kaikista tärkeintä on miettiä mitä haluaa elämältä ja miten kyseiset asiat pystyy saavuttamaan, samalla tasapainon elämässä säilyttäen.
Kun tekee sitä, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta, ja kulkee kohti unelmiaan, tulee voittamaan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muuten elämäsi kunnossa vai onko ongelmia enemmänkin?
Miksi tehdä aloitus eikä vastata kysymyksiin?
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten elämäsi kunnossa vai onko ongelmia enemmänkin?
Ei ainakaan "virallisesti" mitään. Henkinen epätasapaino on joskus epäilyttänyt mutta toisaalta olen aina ollut toimintakykyinen ja pystynyt tekemään mieluisia asioita, ja sellaisia joita todella haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka jotenkin onnistuisitkin kahlaamaan opinnot läpi, olisitko onnellinen työssä, jossa on jatkuvasti ponnisteltava ja revittävä itsestään kaikki irti? Tottakai joillain vaikeillakin tutkinnoilla voi päätyä loppujen lopuksi tekemään aika simppeliä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos opinnot haluaa lopettaa, se kannattaa tehdä varhaisessa vaiheessa, jotta jää aikaa opiskella muutakin.
Mutta jospa vielä jatkaisit? Kerää ympärillesi älykkäitä ja motivoituneita tyyppejä joiden kanssa voit jutella opintotehtävistä, vaikka kaljatuopin ääressä?
Muistan itse kun opiskelin filosofiaa (vaikka päädyinkin oikeisiin töihin, damn), tapanani oli heitellä baaripöydässä kavereille kinkkisiä pulmia kirjoista, joita en ymmärtänyt, sain usein niihin yllättäviä näkökulmia.
Toinen aine mikä aiheutti hankaluuksia olivat luonnontieteet. Motivoin itseäni harrastamalla scifiä ja ei aikaakaan kun aloin jo miettiä että miten ne avaruusalukset liikkuvat, kuinka kauan ilma riittää avaruuspuvun säiliöissä ja kuinka suurelta asteroidilta on mahdollista ihmisen hypätä pois.
Lopeta ajoissa, jos ala tuntuu väärältä. On ajanhukkaa opiskella väkisin. Ota ainakin taukoa ja mieti mikä kiinnostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala/mitkä opinnot?
En kehtaa kertoa kun tulisi niin paljon negatiivisia kommentteja siitä, etten osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ajoissa, jos ala tuntuu väärältä. On ajanhukkaa opiskella väkisin. Ota ainakin taukoa ja mieti mikä kiinnostaisi.
Mitä järkevää sen tauon aikana sitten tekee, kun edes mitään hanttihommia en ole aiemminkaan saanut. Ei viitsisi vain haaveilla kotona.
No ainakin oma kokemukseni on, että koulutuksella ei välttämättä ole mitään tekemistä työn kanssa. Itselläni on yliopisto- ja AMK-tutkinnot täysin eri aloilta, eikä kummassakaan työ vastaa opintoja mitenkään. Eli ei kannata liikaa huolestua siitä jos opinnot tökkii. Työelämässä opetellaan sitten täysin alusta ja ihan eri asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala/mitkä opinnot?
En kehtaa kertoa kun tulisi niin paljon negatiivisia kommentteja siitä, etten osaa.
Siis aika simppeli opintoala jos ymmärsin oikein? Mutta menee liian vaikeaksi sinulle? Neuvoni on: Älä lopeta opintojasi vaan taistele läpi, vaikka sitten kestäisi kauemmin. Koululla on pakko olla tarjota tukea ja apua, käytä sitä hyväksesi. Muista että työ on usein simppelimpää kuin opiskelu ja sielläkin löytyy tukea. Tsemppiä!
Tauon aikana voi esim. kokeilla jotain kokonaisuutta avoimen kautta, jos sieltä löytyisi kiinnostus minkä kanssa osaisi.
Tärkein kysymys varmasti on, onko ala sinulle oikea, haluatko todella opiskella juuri tuota alaa. Toinen pohdittava asia on, onko sinulla taipumuksia tälle alalle. Vaikeaahan voi olla, vaikka olisit hyväkin. Osa monien opintojen kursseista on suurelle osalle vaikeita. Mutta alan pitäisi tuntua kuitenkin oikealta, pitäisi tuntua, että kuljet kohti toivomaasi lopputulosta. Väärää alaa ei kannata opiskella. Ei ole mitään järkeä opiskella vastenmielistä alaa, koska on joka tapauksessa monia aloja, joista voisit nauttia. Nyt sinun pitää miettiä tarkoin näitä asioita. Ja opintopsykologin kanssa on hyvä käydä juttelemassa. Muistan kun eräs oma opiskelukaverini oli jo kerran vaihtanut opintoalaa, mutta vaihtoi vielä kerran. Hän totesi, että niin kauan pitää vaihtaa, että on tyytyväinen. Tosin hänellä oli selkeä päämäärä, muttei ollut päässyt parilla eka kerralla juuri sinne minne oikeasti halusi.
Jos opiskelet jotain oikeasti vaikeaa, niin ei ne opinnot niille muillekaan helppoja ole. Se tarkoittaa että fiksutkin joutuvat puurtamaan ihan tosissaan ja kauan, että pääsevät jostain vaikeasta kurssista edes läpi. Tuollaisessa tilanteessa auttaa toisten kanssa yhdessä opiskelu, niiden vaikeiden tehtävien pohtiminen yhdessä.
Jos nyt sitten käykin niin että ponnisteluista huolimatta ne opinnot jäävät kesken, koska asiat vain ovat liian vaikeita eivätkä aukene, niin en usko että se opiskelu silti kokonaan hukkaan menee. Vähintäänkin siinä oppii ettei kaikkeen pysty (jos tämä on se tulos, jotkut kyllä uskovat että ihmiset pystyvät halutessaan mihin vain) ja niistä suoritetuista opinnoista ja siitä opiskeluprosessista jää kyllä itselle jotain työkaluja, jotka voivat jatkossa olla hyvinkin hyödyllisiä, vaikka ala vaihtuisikin.
Jos nyt ei ole mitään työpaikkaa odottamassa, johon voisi vauhdissa hypätä eikä muutakaan tolkullista vaihtoehtosuunnitelmaa, niin eikö olisi sama sitten antaa itselleen vielä tämä toinen vuosi aikaa ja katsoa mihin se riittää? Tietenkin joltain opinto-ohjaajalta voisi kysyä myös neuvoa omaan tilanteeseen. Ehkä niitä opintojakin voisi keventää niin että jää kullekin kurssille enemmän paukkuja.
Varaa aika opintopsykologille?