Vain Elämää tyrkyttää, mutta olisiko Antti Tuiskun pieniäääninen Joku raja mitään ilman nyyhkyä tarinaa ja markkinointia?

Ei minusta. Vain kuunneltuna, ennenkuin luin miksi siitä pitäisi liikuttua, kuulosti ohuelta ja hentoiselta ja vaikka lopussa on tunnetta niin tulkintana ja laulamisena jää pieneksi ja mitättömäksi. Pitää tietää, esitys ei kanna.