Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko noissa asiantuntijoissa yhtään, jolla olisi ballseja sanoa esim. Katjalle ihan suoraan, että eikö olisi aika jo kasvaa aikuiseksi. Ja alkaa sitten ihan käyttäytyäkin sen mukaan. Iän puolesta kun sitä olisi jo aiheellista odottaa.

Ei Katja mitenkään lapsenomaiselta vaikuta.

Ja jos hän ei koe suhteessa olevan varsinaisesti mitään ongelmaa muuta kuin mielenkiinnon puute muuhun kuin kaveruuteen, niin minkäs teet.

Terapeutin ym. ammatti on vähän sellainen ettei voi ruveta saarnaamaan ihmiselle miten  tulee käyttäytyä. Enemmänkin loputtoman kärsivällistä kuuntelua. Suurimmasta osasta tämänkään ketjun kirjoittajia ei sen takia koskaan olisi siihen työhön, liian kovat on halut kertoa miten pitäisi tehdä. - Mikael Saarinen aikoinaan oli fiksu, pisti parit katsomaan valittuja paloja käytöksestään ja ehkä sillä sai heidät oivaltamaan siitä jotakin, ilman että tarvitsi sanoa mitään.

Katjalle varsinkin jos haluaisi jotain tehdä, niin pitäisi pystyä hyvin konkreettisesti selittämään, mitä se aikuisuus kussakin tapauksessa olisi ja miksi hänen käytöksensä ei sellaisesta käy.

Terapeutin tehtävä ei tosiaan ole saarnata eikä määräillä, että miten asiakkaan tulee toimia tai käyttäytyä. Terapeutin tehtävä on mm. hyvin kysymyksin ja huomioin avata asiakkaalle näkymää siitä, että miten hän voisi kehittää itseään ja muuttaa haitallisia ajatusmallejaan. Ja olla kanssakulkijana siinä muutosprosessissa. Mutta kyllä terapeutin työhön kuuluu konfrontointi eli asiakkaan haitallisten mallien sanominen ihan suoraan sille asiakkaalle. Terapeutin ammattitaitoon ja etiikkaan vaan kuuluu tehdä arvio siitä, että millaista konfrontointia asiakas kestää ja millaista konfrontointia asiakas on valmis ottamaan vastaan (eli hyötymään siitä). Jos asiakas on esim. vakavasti traumatisoitunut, voimakkaan narsistinen tai muuten täysin itsereflektiokyvytön, niin terapeutti ei oikein voi konfrontoida häntä. Koska hän ei joko kestä sitä (meinaa hajota psyykkisesti) tai sitten ei vain hyödy siitä yhtään, koska ei suostu kuuntelemaan koko konfrontaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Monesti on niin, että ihminen olettaa toisesta (kumppanistaan siis) samaa kuin mitä ihminen itse kokee olevansa. Eli esim. voimakas aiheeton mustasukkaisuus monesti johtuu siitä, että se mustasukkainen itse katselee "aidan toiselle puolelle" ja on taipuvainen käyttäytymismalleihin, jotka johtaa pettämiseen. Ja siltä pohjalta olettaa, että toinenkin on samanlainen kuin itse on ja tuntee mustasukkaisuutta. Tai ihminen, joka kokee voimakasta hylätyksi tulemisen pelkoa, on monesti ihminen, joka on itse taipuvainen hylkäämään ihan pienistä asioista. Ja olettaa, että toinenkin on taipuvainen sitten hylkäämään ihan pikkuasioiden vuoksi ja alkaa pelätä että se toinen sitten hylkää. 

Toki aina näin ei ole, mutta monesti on. Ja tämä kuvio selittää sen, että miksi joku reagoi niin vahvasti asiaan, joka muiden silmissä näyttää täysin mitättömältä asialta tai asialta, jota ei edes ole siinä kohdin olemassa. 

Ihminen, jolla on ns. tunnetaitoja ja itsereflektiokykyä osaa tunnistaa tämän itsestään ja pystyy kehittämään itseään ja voi poistaa ongelman. Reflektiokyvytön ja tunnetaidoton taas on sokea itselleen ja reagoi vain vahvasti tunteen vallassa, ja kumppani joutuu siinä vieressä olemaan ihan hölmistynyt, että mistä prkeleestä nyt taas tuulee, eikä ongelma ratkea.  

Kyllä petetyksitulemisen pelko ja hylätyksitulemisen pelko voi johtua myös aiemmista tapahtumista ja siitä, että pelkää niiden toistuvan. 

Vierailija kirjoitti:

Lukeekohan Heidi Vauva-palstaa?

Toivottavasti ei lue, Siis pystyy olemaan lukematta! Minä kuva hajoaa vähemmästäkin. Toivottavasti kukaan osallistuja ei lue.

Mehän emme tunne heitä, vain sen mitä meille esitetään.

Vierailija kirjoitti:

Uusimmassa jaksossa oli koskettavaa, kun Oskari toi avoimesti esiin sitä, kuinka kipeästi hän haluaisi oman perheen ja on yli 20 vuotta yrittänyt tehdä valintoja, jotka johtaisivat siihen. Jotenkin surkeaa, että hänet on kuitenkin paritettu nelikymppisen naislapsen kanssa, jolla ei vaikuta olevan mitään intressejä rauhalliseen perhe-elämään. Kiinnostus tuntuu pyörivän lähinnä bilettämisen, somen ja turhan materian ympärillä, kun taas Oskarille tärkeitä asioita ovat olleet esim. luonto, rauha ja perhe. Kummallista, miten kaksi noin voimakkaasti perusarvoiltaan poikkeavaa ihmistä on laitettu yhteen.

Uskon, että Oskari on kyllä ihan suoraan kertonut hakuvaiheessa kaikille asiantuntijoille miten paljon haaveilee perheestä ja miten paljon haluaa panostaa perheen saamiseen. Se ei liene epäselvää. Eikös se ihan mediajutuissakin lukenut Oskarin esittelyissä? 

Mutta miksiköhän hänet on naitettu juuri Heidille? Eikö Heidi ole sitten sanonut suoraan hakuvaiheessa, että hän haluaa vain bilettää eikä halua perustaa perhettä? Vai onko Heidi sanonut, että haluaa perheen, vaikka ei oikeasti halua? Vai mitä ihmettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti on niin, että ihminen olettaa toisesta (kumppanistaan siis) samaa kuin mitä ihminen itse kokee olevansa. Eli esim. voimakas aiheeton mustasukkaisuus monesti johtuu siitä, että se mustasukkainen itse katselee "aidan toiselle puolelle" ja on taipuvainen käyttäytymismalleihin, jotka johtaa pettämiseen. Ja siltä pohjalta olettaa, että toinenkin on samanlainen kuin itse on ja tuntee mustasukkaisuutta. Tai ihminen, joka kokee voimakasta hylätyksi tulemisen pelkoa, on monesti ihminen, joka on itse taipuvainen hylkäämään ihan pienistä asioista. Ja olettaa, että toinenkin on taipuvainen sitten hylkäämään ihan pikkuasioiden vuoksi ja alkaa pelätä että se toinen sitten hylkää. 

Toki aina näin ei ole, mutta monesti on. Ja tämä kuvio selittää sen, että miksi joku reagoi niin vahvasti asiaan, joka muiden silmissä näyttää täysin mitättömältä asialta tai asialta, jota ei edes ole siinä kohdin olemassa. 

Ihminen, jolla on ns. tunnetaitoja ja itsereflektiokykyä osaa tunnistaa tämän itsestään ja pystyy kehittämään itseään ja voi poistaa ongelman. Reflektiokyvytön ja tunnetaidoton taas on sokea itselleen ja reagoi vain vahvasti tunteen vallassa, ja kumppani joutuu siinä vieressä olemaan ihan hölmistynyt, että mistä prkeleestä nyt taas tuulee, eikä ongelma ratkea.  

Kyllä petetyksitulemisen pelko ja hylätyksitulemisen pelko voi johtua myös aiemmista tapahtumista ja siitä, että pelkää niiden toistuvan. 

Toki voi. Minähän nimenomaan kirjoitin, että tuo selitykseni ei päde ollenkaan aina vaan on myös muita syitä. Kirjoitin vain selityksen, joka MONESTI on syynä niihin pelkoihin. Ja alleviivasin, että ei kuitenkaan aina.

Vierailija kirjoitti:

Olli kertoi, että oli kysytty hakuvaiheessa, pidätkö piikittelevästä huumorista. Wtf?

Ei kukaan halua piikittelevää puolisoa. Se että sitä väitetään huumoriksi, ei muuta asiaa. Eniten arvostettu ominaisuus kumppanissa on kiltteys.  

Olisiko sinulla jotain lähdeviitettä tuohon, että kiltteys on arvostetuin ominaisuus?

Vai puhutkohan nyt kuitenkin sen perusteella, mitä itse arvostat.

Ollihan viljelee piikittelevää huumoria itsekin, joten parasta myös arvostaa sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hienoisesti eri mieltä osan kirjoittajien kanssa siitä, että vain "valmiit" ihmiset ovat parisuhteen ja rakkauden arvoisia. Monella on ollut vajeita lapsuudessa ja kasvamisessa ja ongelma on se, että kasvamista ei voi suorittaa yksinäisyydessä ja astua sitten areenalle valmiina kappaleena. 

Sen sijaan motivoitunut aikuinen haluaa kasvaa ja kehittyä ja näitä kasvu- ja kipukohtia tulee, mutta saadessaan kokemuksen niistä selviämisestä, niistä pääsee yli ja seuraavaan vaiheeseen. Aikuisena tämä tapahtuu pikakelauksella, kunhan vastassa on sopivanlainen kumppani ja itse tahtoo oppia. Jos lapsena on vaikkapa pitänyt niellä kaikki eikä ole saanut kertoa tarpeitaan ja tunteitaan, voi aluksi tulla ylilyöntejä muutamaankin eri suuntaan - ylivarovaisuutta, hylkäämispelkoa että hermojenmenetystä. 

Sinänsä olet kyllä oikeassa tuossa mitä kuvaat. Enkä usko, että kukaan täällä sitä kiistää. Mutta tuon kuvion pitää olla parisuhteessa tasapainossa eli että molemmilla on tasavertainen mahdollisuus siihen henkiseen kasvuun tai kipukohtien läpikäymiseen siinä sen parisuhteen osapuolena. Veikkaan, että täällä ihmiset kirjoittaa niin voimakkaasti aiheesta nyt johtuu siitä, että Heidin ja Oskarin suhteessa ei näy tuota tasapainoa vaan katsojalle näyttää siltä, että vain Heidi saisi olla se kehittymätön ja Oskarille ei ole tilaa eikä mahdollisuutta vastaavaan ollenkaan.

Tiettyyn rajaan asti noin (eli että ei toinen voi olla aivan lapsi ja toinen suhteen aikuinen), mutta ei elämä usein aivan tasavahvaa ole parisuhteessakaan. Esim. toinen on traumaattisista lähtökohdista ja toinen tasapainoisista, on selvää että tasapainoisista lähtökohdista tulevalla on enemmän voimavaroja olla toisen tukena tämän henkisessä kasvussa. Sitten taas saattaa tulla aikoja, jolloin lähtökohdiltaan heikompi löytääkin itsestään vahvuutta kestää jotain tiettyä olosuhdetta toista paremmin, ja pitää pakettia kasassa.

Silti on älytön vaatimus, että suhteessa lähtökohtaisesti oltaisiin tasan yhtä tarvitsevia. Henkinen kasvukin on lähes aina eritahtista, ja siksi parisuhde kysyy monenlaista sietokykyä ihmiseltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hienoisesti eri mieltä osan kirjoittajien kanssa siitä, että vain "valmiit" ihmiset ovat parisuhteen ja rakkauden arvoisia. Monella on ollut vajeita lapsuudessa ja kasvamisessa ja ongelma on se, että kasvamista ei voi suorittaa yksinäisyydessä ja astua sitten areenalle valmiina kappaleena. 

Sen sijaan motivoitunut aikuinen haluaa kasvaa ja kehittyä ja näitä kasvu- ja kipukohtia tulee, mutta saadessaan kokemuksen niistä selviämisestä, niistä pääsee yli ja seuraavaan vaiheeseen. Aikuisena tämä tapahtuu pikakelauksella, kunhan vastassa on sopivanlainen kumppani ja itse tahtoo oppia. Jos lapsena on vaikkapa pitänyt niellä kaikki eikä ole saanut kertoa tarpeitaan ja tunteitaan, voi aluksi tulla ylilyöntejä muutamaankin eri suuntaan - ylivarovaisuutta, hylkäämispelkoa että hermojenmenetystä. 

Sinänsä olet kyllä oikeassa tuossa mitä kuvaat. Enkä usko, että kukaan täällä sitä kiistää. Mutta tuon kuvion pitää olla parisuhteessa tasapainossa eli että molemmilla on tasavertainen mahdollisuus siihen henkiseen kasvuun tai kipukohtien läpikäymiseen siinä sen parisuhteen osapuolena. Veikkaan, että täällä ihmiset kirjoittaa niin voimakkaasti aiheesta nyt johtuu siitä, että Heidin ja Oskarin suhteessa ei näy tuota tasapainoa vaan katsojalle näyttää siltä, että vain Heidi saisi olla se kehittymätön ja Oskarille ei ole tilaa eikä mahdollisuutta vastaavaan ollenkaan.

Tiettyyn rajaan asti noin (eli että ei toinen voi olla aivan lapsi ja toinen suhteen aikuinen), mutta ei elämä usein aivan tasavahvaa ole parisuhteessakaan. Esim. toinen on traumaattisista lähtökohdista ja toinen tasapainoisista, on selvää että tasapainoisista lähtökohdista tulevalla on enemmän voimavaroja olla toisen tukena tämän henkisessä kasvussa. Sitten taas saattaa tulla aikoja, jolloin lähtökohdiltaan heikompi löytääkin itsestään vahvuutta kestää jotain tiettyä olosuhdetta toista paremmin, ja pitää pakettia kasassa.

Silti on älytön vaatimus, että suhteessa lähtökohtaisesti oltaisiin tasan yhtä tarvitsevia. Henkinen kasvukin on lähes aina eritahtista, ja siksi parisuhde kysyy monenlaista sietokykyä ihmiseltä. 

Mutta sillä aikuisemmalla ja vahvemmalla pitää olla halu siihen, että hän on kumppanin tukena kumppanin henkisessä kasvussa. Jotkut ihmiset haluaa olla sellaisessa roolissa suhteessa toiseen ihmiseen. Moni ihminen ei kuitenkaan halua olla tukena henkisessä kasvussa, ja se heille sallittakoon. Osa kokee pelkän ajatuksen sellaisesta ahdistavana, raskaana, kuormittavana jne. Se rooli pitää itse haluta ottaa. Se heikompi ei voi siihen vaatia eikä pakottaa. Joten mietinpä esim. Oskarista, että onko häneltä kysytty hakuvaiheessa, että "jos vaimollasi olisi paljon tunnelukkoja tai traumoja tai esim. voimakasta hylätyksitulemisen pelkoa, niin olisitko halukas auttamaan vaimoa henkisessä kasvussa". 

Käyttäjä3133 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kauhistus. Järkytyin ihan tosissaan tästä Heidin ja Oskarin kahvituokiosta, jossa Heidi esittelee Provinssikuvia ja tarinoita kuin joku teini konsanaan. En ymmärrä miten vaikea Heidin on hahmottaa MIKSI Oskari ei jaksa innostua näistä hänen hehkutuksistaan. Provinssi oli kuitenkin Oskarin mukaan "ainoa festari jossa hän suostuu käymään" (näin mainitsi jossain ensimmäisissä jaksoissa) ja Oskarilla jäi Provinssi väliin tämän riidan vuoksi. Oli ihan uskomattoman vaikea katsoa miten pahalta Oskarista tuntui sekä terapiatapaamisessa että tässä Provinssihehkutuksessa. 

Oli kyllä sydäntäsärkevää. Siinä hän todella avasi kipeimmät tuntonsa. Heidinä olisin kyllä heltynyt täysin, mutta ehkäpä nämä kaksi ihmistä ei vaan kerta kaikkiaan sovi yhteen. Heidän kommunikaationsa ei toimi, ja varsinkin Heidi vaikuttaa tosiaankin elävän hyvin pitkälti omien tunteidensa ehdoilla niin kuin itsekin sanoi (pointsit hänelle siitä). Kyky ottaa huomioon toista ei ole hänellä todellakaan parhaasta päästä. Eikä se välttämättä ole Oskarillakaan, kun hän ei osannut kriittisessä tilanteessa asettua lohduttajaksi ja tueksi ja turvaksi, vaan ainoastaan toisti omaa näkemystään siitä ettei asia merkitse mitään. Sellainenhan ei todellakaan auta mitään vaan ainoastaan pahentaa tilannetta, niin kuin nyt hyvin nähtiin.

Kaikkineen jotenkin tosi surullista. Molemmissa ehkä näkyy se että ovat eläneet niin pitkään yksin. Mitä ilmeisimmin motivaatio toistensa suhteen ei sitten ole ollut alun alkaenkaan kovin korkealla, kun eivät ole osanneet tuon paremmin tulla ulos omista poteroistaan toista vastaan, vaikka halu saada parisuhde ja perhe on kova. Ehkä jonkun toisen kanssa voisi onnistua paremmin, ainakin jos ottavat opikseen tästä kokemuksesta.

Mitä sinun mielestä Oskarin olisi pitänyt tehdä siinä napakymppi-kriisitilanteessa, kun Heidi raivoaa asiasta? 

Ottaa Heidi syliin ja lohduttaa, että ei se napakymppi ollut mikään juttu edes? Pyydellä syvästi anteeksi, että ei kertonut asiaa heti alussa? Vai mikä olisi mielestäsi ollut Oskarilta oikea reagointitapa Heidin "repivään raivoon" (vai mitä sanoja se Heidi nyt tarkalleen käyttikään siitä miten paljon asiasta suuttui)?

No siis lähtökohtaisesti jos ei puhuta sen vakavammista ongelmista kuin mitä tässä on nähty, normaalissa rakkaussuhteessa sellaisen kestäminen on oletusarvo. Sen sijaan jos tiedostaa itsessään mahdollisuuden tuollaiseen reagointiin, olisi parasta jättää hakematta ohjelmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Katja ja Rosa ovat todennäköisesti lähteneet ohjelmaan hakemaan sellaista 7-8 vuotta vanhempaa firman toimitusjohtajaa, jolla on Bemari ja pätäkkää pankissa. Sitten kun sieltä tuleekin vastaan palomies ja enkunope niin ahdistus ottaa vallan.

Rosa oli kyllä Eetun univormuun ihan lääpällään. Jollain toimarilla ei sellaista olisi ollut esittää. Sitten kun univormun sisältä paljastui rivakan ja päättäväisen sankaripalomiehen sijaan nössö toimistoduunari, ihastus nuupahti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hienoisesti eri mieltä osan kirjoittajien kanssa siitä, että vain "valmiit" ihmiset ovat parisuhteen ja rakkauden arvoisia. Monella on ollut vajeita lapsuudessa ja kasvamisessa ja ongelma on se, että kasvamista ei voi suorittaa yksinäisyydessä ja astua sitten areenalle valmiina kappaleena. 

Sen sijaan motivoitunut aikuinen haluaa kasvaa ja kehittyä ja näitä kasvu- ja kipukohtia tulee, mutta saadessaan kokemuksen niistä selviämisestä, niistä pääsee yli ja seuraavaan vaiheeseen. Aikuisena tämä tapahtuu pikakelauksella, kunhan vastassa on sopivanlainen kumppani ja itse tahtoo oppia. Jos lapsena on vaikkapa pitänyt niellä kaikki eikä ole saanut kertoa tarpeitaan ja tunteitaan, voi aluksi tulla ylilyöntejä muutamaankin eri suuntaan - ylivarovaisuutta, hylkäämispelkoa että hermojenmenetystä. 

Sinänsä olet kyllä oikeassa tuossa mitä kuvaat. Enkä usko, että kukaan täällä sitä kiistää. Mutta tuon kuvion pitää olla parisuhteessa tasapainossa eli että molemmilla on tasavertainen mahdollisuus siihen henkiseen kasvuun tai kipukohtien läpikäymiseen siinä sen parisuhteen osapuolena. Veikkaan, että täällä ihmiset kirjoittaa niin voimakkaasti aiheesta nyt johtuu siitä, että Heidin ja Oskarin suhteessa ei näy tuota tasapainoa vaan katsojalle näyttää siltä, että vain Heidi saisi olla se kehittymätön ja Oskarille ei ole tilaa eikä mahdollisuutta vastaavaan ollenkaan.

Se vaan ei toimi, jos ei tue toista ja Oskari pahentaa Heidin heikkouksia sen sijaan että osaisi tukea niissä. Samoin Heidin reagointi pistää Oskarin entistä pahemmin lukkoon ja kierre on valmis. 

Peukku ylös, jos osaisit tukea Heidiä Heidin heikkouksissa tuon parisuhteen toisena osapuolena.

Peukku alas, jos sinäkään (kuten Oskari) et osaisi tukea Heidiä Heidin heikkouksissa tuon parisuhteen toisena osapuolena.

Täytyy muistaa, että Heidi ja Oskari on tavanneet toisensa ensimmäisen kerran vasta neljä viikkoa sitten (siis juhannuksesta ja siitä napakympin paljastumisesta laskien). He ovat käytännössä toisilleen ihan tuntemattomat vielä, normaalisti ihmisten seurustelu olisi vasta tapailuvaiheessa pari viikkoa ekan tapaamisen jälkeen. Ei kukaan voi odottaa, olettaa eikä varsinkaan vaatia, että ihminen, jonka tapasin ekan kerran vasta pari viikkoa sitten, osaisi ja olisi valmis tukemaan minua kaikissa tunnetason vaikeuksissani ja haavoittuvuuksissani. Sellaista voi toivoa (huom. toivoa, ei vaatia!) joskus vuoden parin yhdessäolon jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän Katjalta mennyt maku vain siihen, että Olli olikin jo ollut naimisissa ja eronnut jo kolmekymppisenä. Katja sai siis tähteet, ja vieläpä kavereidensa tunteman naisen tähteet. Kuka nainen sellaista haluaa? Eiköhän sieltä ole kiirinyt Katjan korviin myös juttuja Ollin eron syistä. Huonot lähtökohdat kaikenkaikkiaan.

Mees nyt trolottamaan jonnekin muualle, tää kuultiin jo.

Prinsessasatuihin ei kuulu, että prinssi on jo ollut kertaalleen naimisissa ja mutkan kautta tunnet ehkä ex-vaimonkin.

EA on kuitenkin oikeaa elämää eikä prinsessasatua, mikä on varmasti osallistujillakin tiedossa.

Mutta kyllähän sinun nyt ainakin jollain tasolla on uskottava satuihin, jos kuvittelet, että muiden valitsemana, elämäsi mies tulee alttarilla sinua vastaan televisio-ohjelmassa?

Häh, onhan tässä muutamallekin naiselle aiemmilla kausilla niin jo käynyt. Eli ei se ole pelkkää satua, ainakaan aina.

Ymmärrän että tilanne on voinut tuntua Katjasta vähän haljulta, mutta ei niinkään se, että Olli joskus on jo ollut naimisissa (ei Katja nimittän prinssiään odottavalta prinsessalta todellakaan vaikuta), vaan se, että on sitä kautta yhteisiä tuttujakin.

Heidillä sen sijaan lienee tuollainen prinsessasatukuvitelma ollut, ja sen riitti rikkomaan jo Oskarin napakymppimenneisyys.

Katoin juuri uusimman jakson ja pakko sanoa, että hyvä Olli!! 😊

Tuonne aiemmin kommentoin Ollista, että sen pitäis olla jämäkämpi tms. Ja nyt mun mielestä Olli pystyy olemaan vahvemmin oma itsensä ja sanomaan rohkeammin asiansa. Toivottavasti jatkaa tulevaisuudessa samalla linjalla.

Oskarin puolesta vähän säälittää, kun Heidi näyttää kipuilevan ja ylianalysoivan asioita ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hienoisesti eri mieltä osan kirjoittajien kanssa siitä, että vain "valmiit" ihmiset ovat parisuhteen ja rakkauden arvoisia. Monella on ollut vajeita lapsuudessa ja kasvamisessa ja ongelma on se, että kasvamista ei voi suorittaa yksinäisyydessä ja astua sitten areenalle valmiina kappaleena. 

Sen sijaan motivoitunut aikuinen haluaa kasvaa ja kehittyä ja näitä kasvu- ja kipukohtia tulee, mutta saadessaan kokemuksen niistä selviämisestä, niistä pääsee yli ja seuraavaan vaiheeseen. Aikuisena tämä tapahtuu pikakelauksella, kunhan vastassa on sopivanlainen kumppani ja itse tahtoo oppia. Jos lapsena on vaikkapa pitänyt niellä kaikki eikä ole saanut kertoa tarpeitaan ja tunteitaan, voi aluksi tulla ylilyöntejä muutamaankin eri suuntaan - ylivarovaisuutta, hylkäämispelkoa että hermojenmenetystä. 

Sinänsä olet kyllä oikeassa tuossa mitä kuvaat. Enkä usko, että kukaan täällä sitä kiistää. Mutta tuon kuvion pitää olla parisuhteessa tasapainossa eli että molemmilla on tasavertainen mahdollisuus siihen henkiseen kasvuun tai kipukohtien läpikäymiseen siinä sen parisuhteen osapuolena. Veikkaan, että täällä ihmiset kirjoittaa niin voimakkaasti aiheesta nyt johtuu siitä, että Heidin ja Oskarin suhteessa ei näy tuota tasapainoa vaan katsojalle näyttää siltä, että vain Heidi saisi olla se kehittymätön ja Oskarille ei ole tilaa eikä mahdollisuutta vastaavaan ollenkaan.

Tiettyyn rajaan asti noin (eli että ei toinen voi olla aivan lapsi ja toinen suhteen aikuinen), mutta ei elämä usein aivan tasavahvaa ole parisuhteessakaan. Esim. toinen on traumaattisista lähtökohdista ja toinen tasapainoisista, on selvää että tasapainoisista lähtökohdista tulevalla on enemmän voimavaroja olla toisen tukena tämän henkisessä kasvussa. Sitten taas saattaa tulla aikoja, jolloin lähtökohdiltaan heikompi löytääkin itsestään vahvuutta kestää jotain tiettyä olosuhdetta toista paremmin, ja pitää pakettia kasassa.

Silti on älytön vaatimus, että suhteessa lähtökohtaisesti oltaisiin tasan yhtä tarvitsevia. Henkinen kasvukin on lähes aina eritahtista, ja siksi parisuhde kysyy monenlaista sietokykyä ihmiseltä. 

Mutta sillä aikuisemmalla ja vahvemmalla pitää olla halu siihen, että hän on kumppanin tukena kumppanin henkisessä kasvussa. Jotkut ihmiset haluaa olla sellaisessa roolissa suhteessa toiseen ihmiseen. Moni ihminen ei kuitenkaan halua olla tukena henkisessä kasvussa, ja se heille sallittakoon. Osa kokee pelkän ajatuksen sellaisesta ahdistavana, raskaana, kuormittavana jne. Se rooli pitää itse haluta ottaa. Se heikompi ei voi siihen vaatia eikä pakottaa. Joten mietinpä esim. Oskarista, että onko häneltä kysytty hakuvaiheessa, että "jos vaimollasi olisi paljon tunnelukkoja tai traumoja tai esim. voimakasta hylätyksitulemisen pelkoa, niin olisitko halukas auttamaan vaimoa henkisessä kasvussa". 

Tietysti tukeminen ja yleensäkin suhteessa olo perustuu vapaaehtoisuuteen. Oskarilta eikä keneltäkään olisi silti mahdollista tiedustella asiaa teoriatasolla, motiivi syntyy siitä ihmisestä, jonka kanssa haluaa olla. Kyse on vähän siitä että jos luetellaan millainen on ihannepuoliso, niin harva ilmoittaa haluavansa ihmistä, joka ei oikein osaa sanoittaa tunteitaan eikä nauti keskustelusta. Silti monikin on sellaisen kanssa suhteessa. Niin miksikö? Siksi että rakastaa, välittää, tuntee myös itsensä ja tietää ettei kukaan ole täydellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä tuo että Heidi ei ole nelikymppiseksi asunut kenenkään miehen kanssa yhdessä. Onko todellakin niin vaikea persoona, ettei mikään parisuhde ole kestänyt alkua pidemmälle? Heidi on ollut varmasti tosi nätti nuorena (vieläkin mukavannäköinen) ja iloinen, sosiaalinen luonne. Oudolta tuntuu ettei mikään suhde ole kestänyt. Luonteessa on pakko olla "häikkää". Tällaisen ihmisen ei olisi kyllä kannattanut tähänkään formaattiin lähteä.

Taitanee olla lepakkonainen, kuten monet täällä ovat jo todenneet.

Ei kyllä tule Heidistä pätkääkään sellaiset fiilikset, nimim. oikea lepakkonainen.

Onkohan tuo Heidi valehdellut hakuprosessissa, kun vaikuttaa siltä ettei ole valmis sitoutumaan? Tuntuu, että asiantuntijatkin yllättyneet, miten epäkypsä Heidi oikeasti on. Ehkä Heidi ei vielä itsekään tunne itseään vaikka on jo ihan kypsässä iässä?

Oskaria kohtaan tulee sympatia. Hän niin kovin haluaa perheen, että turvautuu ikään kuin viimeisenä vaihtoehtona aika ääripään vaihtoehtoon eli asiantuntijoiden valitsemaan puolisoon. Puolisoksi valikoituu kuitenkin ikuista teini-ikää elävä keski-ikäinen täti, joka haluaa ostella lisää vaatteita ja meikkejä jo ennestään tavaraa pursuavaan pieneen kämppäänsä ja bilettää festareilla nuorison seassa mojito-ämpäreiden kanssa.

Heidiä kuvaa hyvin sekin, kun sanoi että haluaa pitää sormusta kun se on niin kaunis. Aikuinen ihminen kokisi ehkä sen sijaan että haluaa pitää sormusta, kun kokemus on kuitenkin ainutlaatuinen.

Joka tapauksessa ihmettelen, etteikö hakijoiden joukosta löytynyt yhtäkään tasapainoisempaa naista, joka olisi ollut valmis yhteisiin koti-iltoihin Oskun kainalossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hienoisesti eri mieltä osan kirjoittajien kanssa siitä, että vain "valmiit" ihmiset ovat parisuhteen ja rakkauden arvoisia. Monella on ollut vajeita lapsuudessa ja kasvamisessa ja ongelma on se, että kasvamista ei voi suorittaa yksinäisyydessä ja astua sitten areenalle valmiina kappaleena. 

Sen sijaan motivoitunut aikuinen haluaa kasvaa ja kehittyä ja näitä kasvu- ja kipukohtia tulee, mutta saadessaan kokemuksen niistä selviämisestä, niistä pääsee yli ja seuraavaan vaiheeseen. Aikuisena tämä tapahtuu pikakelauksella, kunhan vastassa on sopivanlainen kumppani ja itse tahtoo oppia. Jos lapsena on vaikkapa pitänyt niellä kaikki eikä ole saanut kertoa tarpeitaan ja tunteitaan, voi aluksi tulla ylilyöntejä muutamaankin eri suuntaan - ylivarovaisuutta, hylkäämispelkoa että hermojenmenetystä. 

Sinänsä olet kyllä oikeassa tuossa mitä kuvaat. Enkä usko, että kukaan täällä sitä kiistää. Mutta tuon kuvion pitää olla parisuhteessa tasapainossa eli että molemmilla on tasavertainen mahdollisuus siihen henkiseen kasvuun tai kipukohtien läpikäymiseen siinä sen parisuhteen osapuolena. Veikkaan, että täällä ihmiset kirjoittaa niin voimakkaasti aiheesta nyt johtuu siitä, että Heidin ja Oskarin suhteessa ei näy tuota tasapainoa vaan katsojalle näyttää siltä, että vain Heidi saisi olla se kehittymätön ja Oskarille ei ole tilaa eikä mahdollisuutta vastaavaan ollenkaan.

Tiettyyn rajaan asti noin (eli että ei toinen voi olla aivan lapsi ja toinen suhteen aikuinen), mutta ei elämä usein aivan tasavahvaa ole parisuhteessakaan. Esim. toinen on traumaattisista lähtökohdista ja toinen tasapainoisista, on selvää että tasapainoisista lähtökohdista tulevalla on enemmän voimavaroja olla toisen tukena tämän henkisessä kasvussa. Sitten taas saattaa tulla aikoja, jolloin lähtökohdiltaan heikompi löytääkin itsestään vahvuutta kestää jotain tiettyä olosuhdetta toista paremmin, ja pitää pakettia kasassa.

Silti on älytön vaatimus, että suhteessa lähtökohtaisesti oltaisiin tasan yhtä tarvitsevia. Henkinen kasvukin on lähes aina eritahtista, ja siksi parisuhde kysyy monenlaista sietokykyä ihmiseltä. 

Mutta sillä aikuisemmalla ja vahvemmalla pitää olla halu siihen, että hän on kumppanin tukena kumppanin henkisessä kasvussa. Jotkut ihmiset haluaa olla sellaisessa roolissa suhteessa toiseen ihmiseen. Moni ihminen ei kuitenkaan halua olla tukena henkisessä kasvussa, ja se heille sallittakoon. Osa kokee pelkän ajatuksen sellaisesta ahdistavana, raskaana, kuormittavana jne. Se rooli pitää itse haluta ottaa. Se heikompi ei voi siihen vaatia eikä pakottaa. Joten mietinpä esim. Oskarista, että onko häneltä kysytty hakuvaiheessa, että "jos vaimollasi olisi paljon tunnelukkoja tai traumoja tai esim. voimakasta hylätyksitulemisen pelkoa, niin olisitko halukas auttamaan vaimoa henkisessä kasvussa". 

Tietysti tukeminen ja yleensäkin suhteessa olo perustuu vapaaehtoisuuteen. Oskarilta eikä keneltäkään olisi silti mahdollista tiedustella asiaa teoriatasolla, motiivi syntyy siitä ihmisestä, jonka kanssa haluaa olla. Kyse on vähän siitä että jos luetellaan millainen on ihannepuoliso, niin harva ilmoittaa haluavansa ihmistä, joka ei oikein osaa sanoittaa tunteitaan eikä nauti keskustelusta. Silti monikin on sellaisen kanssa suhteessa. Niin miksikö? Siksi että rakastaa, välittää, tuntee myös itsensä ja tietää ettei kukaan ole täydellinen. 

Hyvä, sait kiinni pointistani, jota yritin rivien välistä vihjailla.. Koska tässä formaatissahan nämä eivät vielä rakasta toisiaan vaan vasta tutustuvat toisiinsa. Ei kukaan rakasta ihmistä, jonka tapasi vasta ihan äsken. Korkeintaan voi olla orastavaa ihastumista ilmassa. Miksi siis täällä osa keskustelijoista haukkuu Oskaria siitä, että hän ei heti asettunut kannattelemaan Heidiä Heidin kaikissa tunnetason heikkouksissa?

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo Heidi valehdellut hakuprosessissa, kun vaikuttaa siltä ettei ole valmis sitoutumaan? Tuntuu, että asiantuntijatkin yllättyneet, miten epäkypsä Heidi oikeasti on. Ehkä Heidi ei vielä itsekään tunne itseään vaikka on jo ihan kypsässä iässä?

Oskaria kohtaan tulee sympatia. Hän niin kovin haluaa perheen, että turvautuu ikään kuin viimeisenä vaihtoehtona aika ääripään vaihtoehtoon eli asiantuntijoiden valitsemaan puolisoon. Puolisoksi valikoituu kuitenkin ikuista teini-ikää elävä keski-ikäinen täti, joka haluaa ostella lisää vaatteita ja meikkejä jo ennestään tavaraa pursuavaan pieneen kämppäänsä ja bilettää festareilla nuorison seassa mojito-ämpäreiden kanssa.

Heidiä kuvaa hyvin sekin, kun sanoi että haluaa pitää sormusta kun se on niin kaunis. Aikuinen ihminen kokisi ehkä sen sijaan että haluaa pitää sormusta, kun kokemus on kuitenkin ainutlaatuinen.

Joka tapauksessa ihmettelen, etteikö hakijoiden joukosta löytynyt yhtäkään tasapainoisempaa naista, joka olisi ollut valmis yhteisiin koti-iltoihin Oskun kainalossa?

Katjakin olisi ollut Oskulle sopivampi ja se suhde olisi onnistunut paremmin.