Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Hups, pahoittelut äskeisestä tekstiseinästä, rivivälit katosivat jonnekin.. Jatkan vielä:

Kiinnostavaa oli tuo Ollin maininta siitä, että hän oli maininnut asiantuntijalle (Marianna?) ettei hänellä ole tällaisia ongelmia kenenkään kavereidensa kanssa, ja häneltä oli sitten kysytty, voisiko ongelmattomuus johtua siitä että kaverit mukautuvat hänen piirteisiinsä ja kompensoivat niitä (enemmän kuin puoliso voi realistisesti ottaen tehdä). Ajatus oli selvästi hänelle aivan uusi, eli hän ei ole harjaantunut pohtimaan oman käytöksensä vaikutusta sosiaalisiin tilanteisiin, vaan on ajatellut olevansa ns. valmis paketti sillä perusteella että tulee kavereiden kanssa toimeen. Katja taas mielestäni on harjaantunut oman osuutensa ymmärtämisessä, mutta siitä huolimatta taitamaton soveltamaan pohdintoja käytäntöön, eli siihen miten asioita kannattaisi ilmaista jotta oman käytöksen vaikutus tilanteisiin olisi toisenlainen. Tuli paha mieli lopun klipistä, jossa Olli kertoo itkeneensä.

Anniina ja Ville tosiaan naureskelevat aika paljon, mutta osittain se voi näyttää katsojalle suhteettomalta siitä syystä, että heille on kehittynyt sisäpiirin vitsejä, jotka ovat osallisille hyvin hauskoja ja ulkopuolisille sitten ei niinkään. :D Pääasia kuitenkin, että heillä itsellään on kivaa. Ihanasti istuivat/lojuivat Mariannan sohvalla niin, että Annina oli Villen kainalossa. Heillä kyllä pelaa myös erinomaisesti tuo omista toiveista kertominen, kompromissien tekeminen, joustaminen, toisen ärsyttävistä piirteistä huomauttaminen jne.

t. 2958

Ei ihme että tuo Katja on sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei Katja niitä pahimpia kommenttejaan kameroiden ääressä ole päästellyt. Ilmeisesti tuo negatiivinen asenne on ollut koko ajan päällä, haastaa ihan joka asiassa. Kun katsot noita jatko-osia eteenpäin niin huomaat tuon. Uskoisinpa, että lähes kuka vaan hämääntyy jos omaa persoonaa mitätöidään ja kritisoidaan koko ajan. Helpompaa suhtautua jos tuo tulee joltain työpaikalla tai muulta jonka voi mielessään etäännytyttää itsestään, mutta entä kun henkilö on se aviopuoliso johon pitäisi tutustua?

Onks toi Katja koskaan seurustellut?

Huomasitteko, kun Ville pilkkoi tomaatteja Anniinan mielestä oudosti, niin Anniina aloitti: "Eks sää voi niinku... no joo, kukin tyylillään, se on hyvä" ja kosketti Villeä. Sitten kun Olli oli laittanut kananmunankuoria väärään pussiin vanhasta tottumuksesta, niin ensin Katja kehui biojätepusseja ja sen jälkeen totesi, että etkös huomaa, oot tehnyt virheen! Sellaista näpäyttämistä joka asiasta niin, että jokaiseen Katja saa viimeisen sanan.

Hitsi tulee hyvälle mielelle Anniinan ja Villen naurusta, kun he nauravat hyväntuulisesti tavoilleen syödä maissia. Katja olisi tuohon varmaan tokaissut, että "Olli teet tuon väärin, se maissi syödään näin."

Osaako kukaan linkata Katjan sometilejä? Ois kiva nähdä niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä hyvää se suoruus sitten tuo parisuhteeseen? Jos mieheni sanoisi, että "oot muuten tosi persjalkainen", mitä iloa tästä suoruudesta on meille kummallekaan, mitä se tuo parisuhteellemme? Minusta vain epävarmuutta, negatiivisuutta ja pahaa mieltä. En ole ikinä sanonut miehelleni muutamasta jutusta, jotka minua vaivaavat hänessä vähän. En sano, koska hän ei voi niitä muuttaa ja niiden sanominen ehkä loukkaisi, enkä halua loukata rakasta ihmistä. Enkä usko toisen käytöksen muuttamiseen sanomalla ja keskustelemalla. Uskon siihen, että kun käyttäytyy rakastavasti, sydämellisesti ja lämpimästi toista kohtaan, se toinenkin alkaa käyttäytyä samoin, koska ilahtuu ja arvostaa sitä niin paljon ja kasvaa ihmisenä pari senttiä. Uskon siihen, koska se tapahtuu minulle, koska olen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa tämä toimii näin, ja koska hän kohtelee minua niin hyvin, kohtelen minäkin taas häntä ja positiivisuuden kehä on valmis. Jos hän alkaisi käyttää sitä hyväksi, alkaisi käskyttää ja alistaa tms, en olisi hänen kanssaan. Mutta näin kokeilisin yhteensopivuuttamme. En millään raivorehellisyydellä ja "kaiken sanomisella".

Eräässä jaksossa asiantuntijat puhuvat, kuinka pitkiä onnellisia parisuhteita tutkittaessa huomattiin kuinka parit keskittyivät positiivisiin ajatuksiin toisistaan. Harvempi yltiörehellinen joka kokee velvollisuudekseen kertoa toiselle hänen virheensä taivaa elää pitkässä onnellisessa suhteessa?

Niin, normaali hienotunteisuus on normaalia hienotunteisuutta. Ei ole pakko ilkeästi kuittailla kumppanin muutamista heikkouksista, jos kokonaisuus on riittävän paljon plussalla.

Mutta omista tarpeista puhuminen - se on vaan pakko tehdä, vaikka ne olisivat vähän kipeitäkin. Muuten se suhde jää pinnallisen kohteliaaksi. Ja tarkoitan tällä nyt sellaisia tarpeita, joista tietää ettei pysty tinkimään. 

Itse näen tässä ihan perustavaa laatua olevan eron, ilkeilläänkö toisen ominaisuuksista, tavoista jne vai puhutaanko avoimesti siitä, mitä itse tarvitsee parisuhteessa ja onko tässä parisuhteessa mahdollisuuksia toteuttaa niitä asioita. Ja tietenkin molemmin päin.

Omat tarpeet on ihan toinen juttu, silloinhan sitä ei puhu toisesta ja hänen ominaisuuksistaan, vaan itsestään, mitä tarvitsee, miten toisen sanat kokee jne. Ja tuossa varmaan Olli ollut rehellisempi Katjalle kuin toisinpäin, on yrittänyt puhua tunnepuolen asioista, miten itse kokee jne. Katjan rehellisyys on kriittisyyttä Ollia kohtaan. Yhtään itsekriittistä kommenttia Katjalta ei ole kuulunut, ei myöskään huumorissa näkynyt itseen kohdistuvaa huumoria, Ollille, hänen kauppakasseilleen, lyhyydelleen jne voi kyllä nauraa. Aika epämiellyttävän kuvan Katja raukka itsestään antaa. No, Olli saa paljon yhteydenottoja ohjelman jälkeen, nämä Katjat ja Roosat hieman säälittää, eivät ole kyenneet filmauksen aikana ajattelemaan miltä oma käytös näyttää ulospäin.

Niin, mulle vaan tuli tästä Ollin tokaisusta "Hän sanoo kauheen suoraan, mitä hän haluu, ja se aiheuttaa mulle sellaista riittämättömyyden tunnetta, mistä mä en tykkää pätkääkään." vähän sellainen olo, ettei Olli oikein osaa asettua siihen asemaan, että oikeasti kuuntelisi toisen tarpeita. Toki olemme myös nähneet ilkeilyä, että todella vaikea sanoa, mikä tuon lausahduksen takana on ollut.

Sama fiilis tuli itselleni. Tai vaikka uskoo ja ajattelee haluavansa kuunnella, niin tositilanteessa kuitenkin kokee toisen tarpeet niin helposti uhkana, että ei käytännössä pysty siihen.

Ollilla oli myös aika kontrolloiva asenne siihen, kun Katja tuli laittamaan hänelle ruokaa, ja kun Katja neutraalisti ja asiallisesti puolusti itseään niin minulle jäi olo että siitäkin loukkaannuttiin. Eli ikään kuin Olli ei osaisi antaa toiselle tilaa olla oma itsensä niiden piirteiden osalta, jotka poikkeavat hänestä itsestään. Sellainen ihminen on raskasta seuraa.

Voisko toi psykologi (mikä nyt olikaan) vaan sanoa Ollille ja Katjalle, että vetäkää kännit ja pankaa, kyllä se siitä! Pääsisivät tosta "en uskalla koskea" jutusta eroon.

Mielestäni Oskari on kaikista ihanin. Tuollainen ihanan lapsenomainen höpsö, joka lässyttää joka käänteessä ja koskettelee hellästi. Jokaisella naisella tulisi olla Oskari keittiössä ja kotona siivoamassa. Sitten kun tarvitaan miestä, niin Olli paikalle, joka riuskasti tempaisee saunapuut kirveellä pinoon ja sen jälkeen ryskyttää lauteet kumoon ja saa naiselle punan poskille.

Vierailija kirjoitti:

Huomasitteko, kun Ville pilkkoi tomaatteja Anniinan mielestä oudosti, niin Anniina aloitti: "Eks sää voi niinku... no joo, kukin tyylillään, se on hyvä" ja kosketti Villeä. Sitten kun Olli oli laittanut kananmunankuoria väärään pussiin vanhasta tottumuksesta, niin ensin Katja kehui biojätepusseja ja sen jälkeen totesi, että etkös huomaa, oot tehnyt virheen! Sellaista näpäyttämistä joka asiasta niin, että jokaiseen Katja saa viimeisen sanan.

Tätä samaa kohtaa katsoin kauhulla... Katja olisi halutessaan voinut tässä osoittaa ystävällisyyttä, mutta veti senkin vähän mahdollisuuden tavalliseen inhimilliseen toiseen suhtautumiseen (tietoisesti?) pois.

Jos Katja pelkää että tavallinen ystävällinen sana harhauttaa Ollin luulemaan, että romantiikkaa olisi ilmassa, Katja on joko aiemmin seurustellut todella yksinkertaisten luolamiesten kanssa tai on uskomattoman varma viehätysvoimastaan... Voi tulla yllätyksenä, että ei Ollille ehdi mitään tunteita kehittyä tuon jatkuvan tylytyksen ja lapsellisen käytöksen ohella.

Vierailija kirjoitti:

Hups, pahoittelut äskeisestä tekstiseinästä, rivivälit katosivat jonnekin.. Jatkan vielä:

Kiinnostavaa oli tuo Ollin maininta siitä, että hän oli maininnut asiantuntijalle (Marianna?) ettei hänellä ole tällaisia ongelmia kenenkään kavereidensa kanssa, ja häneltä oli sitten kysytty, voisiko ongelmattomuus johtua siitä että kaverit mukautuvat hänen piirteisiinsä ja kompensoivat niitä (enemmän kuin puoliso voi realistisesti ottaen tehdä). Ajatus oli selvästi hänelle aivan uusi, eli hän ei ole harjaantunut pohtimaan oman käytöksensä vaikutusta sosiaalisiin tilanteisiin, vaan on ajatellut olevansa ns. valmis paketti sillä perusteella että tulee kavereiden kanssa toimeen. Katja taas mielestäni on harjaantunut oman osuutensa ymmärtämisessä, mutta siitä huolimatta taitamaton soveltamaan pohdintoja käytäntöön, eli siihen miten asioita kannattaisi ilmaista jotta oman käytöksen vaikutus tilanteisiin olisi toisenlainen. Tuli paha mieli lopun klipistä, jossa Olli kertoo itkeneensä.

Anniina ja Ville tosiaan naureskelevat aika paljon, mutta osittain se voi näyttää katsojalle suhteettomalta siitä syystä, että heille on kehittynyt sisäpiirin vitsejä, jotka ovat osallisille hyvin hauskoja ja ulkopuolisille sitten ei niinkään. :D Pääasia kuitenkin, että heillä itsellään on kivaa. Ihanasti istuivat/lojuivat Mariannan sohvalla niin, että Annina oli Villen kainalossa. Heillä kyllä pelaa myös erinomaisesti tuo omista toiveista kertominen, kompromissien tekeminen, joustaminen, toisen ärsyttävistä piirteistä huomauttaminen jne.

t. 2958

Olen ollut pari vuotta suhteessa miehen kanssa, joka oli huippuälykäs ja laajasti ihailtu ihminen. Hänellä oli valtavan laaja ystäväpiiri ja hän oli ystäviensä silmissä itse täydellisyys, jota katsottiin ylöspäin. Hänen kaikki aiemmat parisuhteensa olivat kuitenkin hänen kertomansa mukaan olleet huonosti toimivia ja ristiriitojen sävyttämiä. Sain kuvan, että hänellä on vain käynyt huono tuuri, kun hän kuitenkin vaikutti niin tasapainoiselta ja hyvältä tyypiltä kaikin puolin.

Vähitellen suhteen edetessä paljastui, että tuo hänen ystäväpiirinsä antoi hänelle paljon sellaista anteeksi, mitä samat ihmiset varmaankaan eivät sietäisi, jos kyseessä olisi joku ns. tavismies. Vaikka mies aluksi vaikutti itsevarmalta ja vakaalta ihmiseltä, tuo näennäinen itsevarmuus kuitenkin nopeasti romahti, jos esitin eriävän mielipiteen, tai jos kävi ilmi että meillä on erilainen maku joissakin asioissa. Olin aiemmissa suhteissani tottunut puhumaan kohtalaisen suoraan ja rehellisesti, mutta en ole missään tapauksessa ilkeä, enkä koskaan kommentoi asioita joihin ei voi vaikuttaa (esim. pituus). 

Mies alkoi syyttää minua ilkeäksi ja itsekkääksi ihan vain siksi, että kerroin omia mielipiteitäni rauhallisesti ja neutraalisti. Hän oli ystäviensä parissa tottunut siihen, että muut mukautuvat hänen mielipiteisiinsä ja myötäilevät häntä, ei koskaan toisin päin. Koska kukaan ei vaatinut häntä joustamaan tai mukautumaan, hänelle kehittyi itsestään sellainen käsitys, että hän on sosiaalisesti suorastaan loistavan taitava - tuleehan hän niin mahtavasti kaikkien kanssa toimeen. Hänen mielestään kaikki ongelmamme johtuivat minusta ja minun käytöksestäni. Tämä siitä huolimatta että itselläni on kuitenkin ollut toimivia ja onnellisia parisuhteita kaksin kappalein ennen häntä (toinen kesti yli viisi vuotta ja toinen yli 10), eikä minullakaan mitään vaikeuksia ole tulla ystävieni kanssa toimeen. Itse tein kuviosta toisenlaiset johtopäätökset ja lopetin suhteen.

Olli vaikuttaisi olevan kohtalaisen karismaattinen persoona, jonka puhelahjoihin varmasti moni (etenkin nainen) lankeaa. En ihmettelisi jos hänellekin olisi päässyt muodostumaan sellainen ystäväpiiri, jossa häntä kovasti ihaillaan eikä haasteta ollenkaan. Ei ehkä yhtä rajusti kuin tällä eksälläni, mutta jotain hieman siihen suuntaan. Ystävät saattavat haluta kokea hänestä vain tuon ihanan puolen, koska se on hyvin miellyttävä ja inspiroiva, ja jopa tietoisesti välttää menemästä edes lähelle kipupisteitä, joiden koskettaminen tuo Ollista esiin sen herkästi romahtavan ja itsetuntovajeisen persoonan. Parisuhdekumppani ei kuitenkaan voi poimia rusinoita pullasta, vaan hänen on pyrittävä kohtaamaan kumppaninsa kokonaisena ihmisenä kaikkine puolineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä hyvää se suoruus sitten tuo parisuhteeseen? Jos mieheni sanoisi, että "oot muuten tosi persjalkainen", mitä iloa tästä suoruudesta on meille kummallekaan, mitä se tuo parisuhteellemme? Minusta vain epävarmuutta, negatiivisuutta ja pahaa mieltä. En ole ikinä sanonut miehelleni muutamasta jutusta, jotka minua vaivaavat hänessä vähän. En sano, koska hän ei voi niitä muuttaa ja niiden sanominen ehkä loukkaisi, enkä halua loukata rakasta ihmistä. Enkä usko toisen käytöksen muuttamiseen sanomalla ja keskustelemalla. Uskon siihen, että kun käyttäytyy rakastavasti, sydämellisesti ja lämpimästi toista kohtaan, se toinenkin alkaa käyttäytyä samoin, koska ilahtuu ja arvostaa sitä niin paljon ja kasvaa ihmisenä pari senttiä. Uskon siihen, koska se tapahtuu minulle, koska olen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa tämä toimii näin, ja koska hän kohtelee minua niin hyvin, kohtelen minäkin taas häntä ja positiivisuuden kehä on valmis. Jos hän alkaisi käyttää sitä hyväksi, alkaisi käskyttää ja alistaa tms, en olisi hänen kanssaan. Mutta näin kokeilisin yhteensopivuuttamme. En millään raivorehellisyydellä ja "kaiken sanomisella".

Eräässä jaksossa asiantuntijat puhuvat, kuinka pitkiä onnellisia parisuhteita tutkittaessa huomattiin kuinka parit keskittyivät positiivisiin ajatuksiin toisistaan. Harvempi yltiörehellinen joka kokee velvollisuudekseen kertoa toiselle hänen virheensä taivaa elää pitkässä onnellisessa suhteessa?

Niin, normaali hienotunteisuus on normaalia hienotunteisuutta. Ei ole pakko ilkeästi kuittailla kumppanin muutamista heikkouksista, jos kokonaisuus on riittävän paljon plussalla.

Mutta omista tarpeista puhuminen - se on vaan pakko tehdä, vaikka ne olisivat vähän kipeitäkin. Muuten se suhde jää pinnallisen kohteliaaksi. Ja tarkoitan tällä nyt sellaisia tarpeita, joista tietää ettei pysty tinkimään. 

Itse näen tässä ihan perustavaa laatua olevan eron, ilkeilläänkö toisen ominaisuuksista, tavoista jne vai puhutaanko avoimesti siitä, mitä itse tarvitsee parisuhteessa ja onko tässä parisuhteessa mahdollisuuksia toteuttaa niitä asioita. Ja tietenkin molemmin päin.

Omat tarpeet on ihan toinen juttu, silloinhan sitä ei puhu toisesta ja hänen ominaisuuksistaan, vaan itsestään, mitä tarvitsee, miten toisen sanat kokee jne. Ja tuossa varmaan Olli ollut rehellisempi Katjalle kuin toisinpäin, on yrittänyt puhua tunnepuolen asioista, miten itse kokee jne. Katjan rehellisyys on kriittisyyttä Ollia kohtaan. Yhtään itsekriittistä kommenttia Katjalta ei ole kuulunut, ei myöskään huumorissa näkynyt itseen kohdistuvaa huumoria, Ollille, hänen kauppakasseilleen, lyhyydelleen jne voi kyllä nauraa. Aika epämiellyttävän kuvan Katja raukka itsestään antaa. No, Olli saa paljon yhteydenottoja ohjelman jälkeen, nämä Katjat ja Roosat hieman säälittää, eivät ole kyenneet filmauksen aikana ajattelemaan miltä oma käytös näyttää ulospäin.

Niin, mulle vaan tuli tästä Ollin tokaisusta "Hän sanoo kauheen suoraan, mitä hän haluu, ja se aiheuttaa mulle sellaista riittämättömyyden tunnetta, mistä mä en tykkää pätkääkään." vähän sellainen olo, ettei Olli oikein osaa asettua siihen asemaan, että oikeasti kuuntelisi toisen tarpeita. Toki olemme myös nähneet ilkeilyä, että todella vaikea sanoa, mikä tuon lausahduksen takana on ollut.

Sama fiilis tuli itselleni. Tai vaikka uskoo ja ajattelee haluavansa kuunnella, niin tositilanteessa kuitenkin kokee toisen tarpeet niin helposti uhkana, että ei käytännössä pysty siihen.

Ollilla oli myös aika kontrolloiva asenne siihen, kun Katja tuli laittamaan hänelle ruokaa, ja kun Katja neutraalisti ja asiallisesti puolusti itseään niin minulle jäi olo että siitäkin loukkaannuttiin. Eli ikään kuin Olli ei osaisi antaa toiselle tilaa olla oma itsensä niiden piirteiden osalta, jotka poikkeavat hänestä itsestään. Sellainen ihminen on raskasta seuraa.

Komppailen tätä. Kiinnitin huomiota ihan samaan, ja muihinkin juttuihin, että Olli vaikuttaa kontrolloivalta. Tosin niin Katjankin jollain tapaa. Mutta eri tavoilla. Hyvin eri tavoilla.

Niin minustakin Katja on sanonut usein neutraalisti ja asiallisesti. Mutta voi kuvitella, että kun Olli ottaa itseensä ja alkaa vääntää kaikesta mitä Katja sanoo, nii väkisinkin Katjalla nousee semmoinen puolustuskanta.

Uskon tässä käyneen näin.

Kun heillä ei ole sitä keskinäistä kemiaa, niin eri tavat tehdä asioita ärsyttävät vielä enemmän.

milloin uus jakso näkyy c moressa? itellä ei ainakaan vielä suostu aukeamaan. 

Villellä on tyylikäs kämppä

Mitä se Olli sönkkää jostain purjosta... kaveri on ihan pihalla, pelko näkyy silmistä: suhdetta ei ole

Katja: "Muiden kissoja saa paiskoa". Anteeksi MITÄ????

Olli on ripustautuva ja heikko itsetuntoinen. Kumpikaan ei ole mikään viehättävä ominaisuus.

Katjasta en ota selvää onko hän vain ärsyyntynyt, vai oikeasti ilkeä.

Anniina on kyllä ihanan joustava, selvästi joissakin kohdissa tekisi mieli puuttua Villen tekemisiin mutta lempeästi estää itseään tuota tekemästä.

Kunnon mulkku

Heidi paljasti itse heti alussa tulevaisuudensuunnitelmiaan kertomalla, että tässä muutetaan Oskarin luo HETKEKSI. Ei siis aikomustakaan jäädä kuuntelemaan Oskarin kuorsausta ja muuta mölinää pitkäksi aikaa.

Mietin miksi väkisin edes 'muutti' Oskarin luo, mutta taitaa kuulua ohjelman vaatimuksiin, että yhteen mennään, vaikka hetkeksikin.