Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit Alttarilla Official 2019
Kommentit (7445)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katjan kommentti kauppakassien väristä ei ole neutraali toteamus mieltymyseroista. Kulttuurissamme hillittyjä värejä pidetään legitiimin keskiluokkaisen maun mukaisina. Kirjavat ja räikeät yhdistetään huonoon makuun. Kommentillaan Katja toi ilmi, että pitää Ollin makua huonompana kuin omaansa.
Beige kestokassi ”Legitiimi keskiluokkainen maku”. Heh heh heh.
Kukaan ei ole muistanut kertoa esim. kuningatar Elisabetille, että kirkkaat värit ovat alaluokkaisia...
Britannian hovissa vain Elisabeth saa pukeutua kirkkaisiin väreihin ja hänellä on siihen tarkka peruste: alamaisten täytyy huomata hänet kun hän saapui paikalle (aika wt?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä ilmeisemmin kaksikon välillä on ollut vääntöä.
– Jokaisen kinastelun päälle ollaan yhdessä puhallettu henkee ja halattu, Oskari sanoo"Näin jyrisee jo iltalehtikin!
Ollut vääntöä ja kinasteltu on ja usein..
Hyvät mammat: nyt puhutaan sellaisesta aikajanasta, jolla normaalisti ei riidellä eikä väännetä, vaan rakastellaan, tutustutaan toisiinsa, hellitään, huomioidaan ja tehdään toisen olo mahdollisimman ihanaksi.
Mutta mitä tekee O ja H, tämä nykyajan Tauski ja Virpi? He vääntävät ja riitelevät, halivat sovinnoksi ja taas tappelevat. Sanan säilä lentää ja verbaalikirves viuhuu tässä liitossa.No ei oo kyllä ollenkaa niinku Tauski ja Virpi
Miten niin ei ole? Iltapäivälehdessä oli juttua, että Heidi oli 'muuttanut' Oskarin luo, niin käskystä oli ensimmäisenä vienyt tälle ukolleen kaljaa! Ekana oli vienyt Oskarille kaljaa ja varmaan tiesi, että sillä saa ukon lamaannutettua ja sen jälkeen meni etsimään Oskarin piilottamia salaisuuksia kaapeista.
Vei kaljaa samalla, kun muutti tavaroitaan Oskarin luo? On siinä kyllä huomioiva vaimo. Meinasiko, että se parantaa tilannetta, kun kantaa Oskarille lisää kaljaa?
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut kasvatuksen, että tervehditään, kysytään kuulumisia, ollaan ystävällisiä, kiitetään, eikä kiukkuilla vieraille ihmisille, ei tylytetä myyjiä ym. Eli osataan käyttäytyä.
Sitä taustaa vasten on ihan sama, mikä on syynä tylyyn käytökseen, vaan se tylyttäminen on todella no go. Ihminen on ansainnut tulla kohdelluksi kohteliaasti ja ystävällisesti, oli pituus, kampaus, vartalo, aiempi aviosääty ja mikä tahansa edellisissä kommenteissa lueteltu millainen hyvänsä.
Monella täällä näyttää olevan vaikeuksia erottaa tylyttäminen siitä, että ihan vain ilmaisee itseään suoraan, koruttomasti ja kiertelemättä. Jos tuosta jälkimmäisestä menee loukkaantumaan, siitä seuraa vain vahinkoa parisuhteelle. Kommentteja neljännestä jaksosta:
Olli: -Hän sanoo kauheen suoraan, mitä hän haluu, ja se aiheuttaa mulle sellaista riittämättömyyden tunnetta, mistä mä en tykkää pätkääkään.
Marianna Stolbow: -Hyvin harvaa meistä on pienenä kannustettu siihen, että meidän pitäis antaa suoraa palautetta ja sanoa niistä omista tarpeistamme. Elikkä meidät on tavallaan kasvatettu siihen, että älä sano, ja parisuhteessa vaaditaan että sano kaikki! Muuten te ette voi tuntea toisianne.
Mä en usko että parisuhteen tarkoitus on se, että ollaan raivorehellisiä toisilleen, miksi ihmeessä? Mikä idea siinä on? Mikä itseisarvo siinä on? Musta on hyvä, että saa pitää jotain itsellään ja toisen arvostamiseen kuuluu hienotunteisuus ja kompromissit myös sen suhteen, mitä sanotaan. Ja olen ollut tosi onnellisesti naimisissa 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko että parisuhteen tarkoitus on se, että ollaan raivorehellisiä toisilleen, miksi ihmeessä? Mikä idea siinä on? Mikä itseisarvo siinä on? Musta on hyvä, että saa pitää jotain itsellään ja toisen arvostamiseen kuuluu hienotunteisuus ja kompromissit myös sen suhteen, mitä sanotaan. Ja olen ollut tosi onnellisesti naimisissa 20 vuotta.
Ei itseisarvo vaan välinearvo: rehellinen itseilmaisu mahdollistaa toisen tuntemisen. Ja ei "raivorehellisyys" vaan ihan tavallinen rehellisyys. Eihän tuo Katja mitään raivoa, vaan on ihan hillitysti ja neutraalisti ilmaissut itseään ja tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko että parisuhteen tarkoitus on se, että ollaan raivorehellisiä toisilleen, miksi ihmeessä? Mikä idea siinä on? Mikä itseisarvo siinä on? Musta on hyvä, että saa pitää jotain itsellään ja toisen arvostamiseen kuuluu hienotunteisuus ja kompromissit myös sen suhteen, mitä sanotaan. Ja olen ollut tosi onnellisesti naimisissa 20 vuotta.
Ei itseisarvo vaan välinearvo: rehellinen itseilmaisu mahdollistaa toisen tuntemisen. Ja ei "raivorehellisyys" vaan ihan tavallinen rehellisyys. Eihän tuo Katja mitään raivoa, vaan on ihan hillitysti ja neutraalisti ilmaissut itseään ja tunteitaan.
Raivorehellisyydellä ei ole raivoamisen kanssa mitään tekemistä ;)
Sillä tarkoitetaan, että sanotaan kaikki, oli se vaikka loukkaavaakin. Minusta taas pitkässä parisuhteen salaisuus on hienotunteisuudessa, siinä, ettei kaikkea todellakaan tarvitse töräyttää ilmoille. Raivorehellisyys on sosiaalisesti taitamattoman merkki. Enkä puhu kenestäkään EA-parista, vaan tuostavajatuksesta, kuinka täytyy sanoa kaikki, että tutustuu. Juu ei tarvitse sanoa. Sellaisella tutustumisella ei ole mitään arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko että parisuhteen tarkoitus on se, että ollaan raivorehellisiä toisilleen, miksi ihmeessä? Mikä idea siinä on? Mikä itseisarvo siinä on? Musta on hyvä, että saa pitää jotain itsellään ja toisen arvostamiseen kuuluu hienotunteisuus ja kompromissit myös sen suhteen, mitä sanotaan. Ja olen ollut tosi onnellisesti naimisissa 20 vuotta.
Ei itseisarvo vaan välinearvo: rehellinen itseilmaisu mahdollistaa toisen tuntemisen. Ja ei "raivorehellisyys" vaan ihan tavallinen rehellisyys. Eihän tuo Katja mitään raivoa, vaan on ihan hillitysti ja neutraalisti ilmaissut itseään ja tunteitaan.
Raivorehellisyydellä ei ole raivoamisen kanssa mitään tekemistä ;)
Sillä tarkoitetaan, että sanotaan kaikki, oli se vaikka loukkaavaakin. Minusta taas pitkässä parisuhteen salaisuus on hienotunteisuudessa, siinä, ettei kaikkea todellakaan tarvitse töräyttää ilmoille. Raivorehellisyys on sosiaalisesti taitamattoman merkki. Enkä puhu kenestäkään EA-parista, vaan tuostavajatuksesta, kuinka täytyy sanoa kaikki, että tutustuu. Juu ei tarvitse sanoa. Sellaisella tutustumisella ei ole mitään arvoa.
On minullakin joitakin asioita, joita en sanoisi suoraan koska riski loukata toista olisi liian korkea. Mutta pyrin pitämään niiden määrän minimissä. Tuskin Stolbowkaan tarkoitti tuota kaiken kertomista absoluuttiseksi säännöksi, vaan enemmän viittasi asenteeseen jossa ollaan lähtökohtaisesti avoimia ja toisaalta myös vastaanottavaisia. Katjan tyyli kertoa itsestään ja mielipiteistään voisi olla toki sosiaalisesti taitavampikin, mutta lähtökohta on mielestäni oikein: pitäisi olla ok kertoa mielipiteensä sen kummemmin sitä kaunistelematta, silloin kun on kyse mielipidejutuista (kauppakassin ulkonäkö, asunnon viihtyisyys) tai omista aidoista tunteista (esim. ettei romanttisia tunteita ole vielä herännyt ja joskus ahdistaa). Se, että jo tämä aiheuttaa toiselle osapuolelle vakavia riittämättömyyden tunteita, on usein seurausta juuri tästä Suomessa hyvin yleisestä kasvatuskäytännöstä, jossa kiltteyttä ja sovittelevuutta korostetaan äärimmilleen. Tällä tavoin kasvatetulta voi unohtua että ihminen voi olla myös liian kiltti ja sovitteleva, ja saattaa odottaa sellaista kumppaniltaankin (ja vielä loukkaantua jos kumppani ei olekaan sellainen), mikä yleensä kääntyy suhteen onnistumista vastaan.
SPOILERI
Katsoin viimeisimmän jakson CMORESTA. Siinä Katja ilmoittaa luovuttavansa muttei kerro sitä Ollille, puhuu selän takana kameroille.
Näkemäni perusteella en myöskään usko että Oskarin ja Heidin jutusta syntyy mitään. Heidi on liian hössö Oskarille. Kiusallista katsottavaa, kun Heidi käyttäytyy kuin pikku lapsi.
Anniina ja Villekö tään miehen nimi nyt oli: hyvin menee. On oikein mukavaa katsottavaa heidän suhteensa myönteinen eteneminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mitä hyvää se suoruus sitten tuo parisuhteeseen? Jos mieheni sanoisi, että "oot muuten tosi persjalkainen", mitä iloa tästä suoruudesta on meille kummallekaan, mitä se tuo parisuhteellemme? Minusta vain epävarmuutta, negatiivisuutta ja pahaa mieltä. En ole ikinä sanonut miehelleni muutamasta jutusta, jotka minua vaivaavat hänessä vähän. En sano, koska hän ei voi niitä muuttaa ja niiden sanominen ehkä loukkaisi, enkä halua loukata rakasta ihmistä. Enkä usko toisen käytöksen muuttamiseen sanomalla ja keskustelemalla. Uskon siihen, että kun käyttäytyy rakastavasti, sydämellisesti ja lämpimästi toista kohtaan, se toinenkin alkaa käyttäytyä samoin, koska ilahtuu ja arvostaa sitä niin paljon ja kasvaa ihmisenä pari senttiä. Uskon siihen, koska se tapahtuu minulle, koska olen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa tämä toimii näin, ja koska hän kohtelee minua niin hyvin, kohtelen minäkin taas häntä ja positiivisuuden kehä on valmis. Jos hän alkaisi käyttää sitä hyväksi, alkaisi käskyttää ja alistaa tms, en olisi hänen kanssaan. Mutta näin kokeilisin yhteensopivuuttamme. En millään raivorehellisyydellä ja "kaiken sanomisella".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko että parisuhteen tarkoitus on se, että ollaan raivorehellisiä toisilleen, miksi ihmeessä? Mikä idea siinä on? Mikä itseisarvo siinä on? Musta on hyvä, että saa pitää jotain itsellään ja toisen arvostamiseen kuuluu hienotunteisuus ja kompromissit myös sen suhteen, mitä sanotaan. Ja olen ollut tosi onnellisesti naimisissa 20 vuotta.
Ei itseisarvo vaan välinearvo: rehellinen itseilmaisu mahdollistaa toisen tuntemisen. Ja ei "raivorehellisyys" vaan ihan tavallinen rehellisyys. Eihän tuo Katja mitään raivoa, vaan on ihan hillitysti ja neutraalisti ilmaissut itseään ja tunteitaan.
Raivorehellisyydellä ei ole raivoamisen kanssa mitään tekemistä ;)
Sillä tarkoitetaan, että sanotaan kaikki, oli se vaikka loukkaavaakin. Minusta taas pitkässä parisuhteen salaisuus on hienotunteisuudessa, siinä, ettei kaikkea todellakaan tarvitse töräyttää ilmoille. Raivorehellisyys on sosiaalisesti taitamattoman merkki. Enkä puhu kenestäkään EA-parista, vaan tuostavajatuksesta, kuinka täytyy sanoa kaikki, että tutustuu. Juu ei tarvitse sanoa. Sellaisella tutustumisella ei ole mitään arvoa.On minullakin joitakin asioita, joita en sanoisi suoraan koska riski loukata toista olisi liian korkea. Mutta pyrin pitämään niiden määrän minimissä. Tuskin Stolbowkaan tarkoitti tuota kaiken kertomista absoluuttiseksi säännöksi, vaan enemmän viittasi asenteeseen jossa ollaan lähtökohtaisesti avoimia ja toisaalta myös vastaanottavaisia. Katjan tyyli kertoa itsestään ja mielipiteistään voisi olla toki sosiaalisesti taitavampikin, mutta lähtökohta on mielestäni oikein: pitäisi olla ok kertoa mielipiteensä sen kummemmin sitä kaunistelematta, silloin kun on kyse mielipidejutuista (kauppakassin ulkonäkö, asunnon viihtyisyys) tai omista aidoista tunteista (esim. ettei romanttisia tunteita ole vielä herännyt ja joskus ahdistaa). Se, että jo tämä aiheuttaa toiselle osapuolelle vakavia riittämättömyyden tunteita, on usein seurausta juuri tästä Suomessa hyvin yleisestä kasvatuskäytännöstä, jossa kiltteyttä ja sovittelevuutta korostetaan äärimmilleen. Tällä tavoin kasvatetulta voi unohtua että ihminen voi olla myös liian kiltti ja sovitteleva, ja saattaa odottaa sellaista kumppaniltaankin (ja vielä loukkaantua jos kumppani ei olekaan sellainen), mikä yleensä kääntyy suhteen onnistumista vastaan.
Tuo Katjan suorapuheisuus taitaa olla suoraa ilkeyttä. Katsoin C moresta uuden jakson. Vaikka haluaisin ymmärtää Katjaa ja selittää hänen käyttäytymistään on tuota oikeasti aika ikävää katsoa. Suurin osa kokee oppivansa jotain tästä kokemuksesta vaikka avioliitto purkautuisikin, toivottavasti Katja kykenee katsomaan omaa käyttäytymistään myös niin, että oppii enemmän itsestään ja omista vuorovaikutustaidoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä hyvää se suoruus sitten tuo parisuhteeseen? Jos mieheni sanoisi, että "oot muuten tosi persjalkainen", mitä iloa tästä suoruudesta on meille kummallekaan, mitä se tuo parisuhteellemme? Minusta vain epävarmuutta, negatiivisuutta ja pahaa mieltä. En ole ikinä sanonut miehelleni muutamasta jutusta, jotka minua vaivaavat hänessä vähän. En sano, koska hän ei voi niitä muuttaa ja niiden sanominen ehkä loukkaisi, enkä halua loukata rakasta ihmistä. Enkä usko toisen käytöksen muuttamiseen sanomalla ja keskustelemalla. Uskon siihen, että kun käyttäytyy rakastavasti, sydämellisesti ja lämpimästi toista kohtaan, se toinenkin alkaa käyttäytyä samoin, koska ilahtuu ja arvostaa sitä niin paljon ja kasvaa ihmisenä pari senttiä. Uskon siihen, koska se tapahtuu minulle, koska olen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa tämä toimii näin, ja koska hän kohtelee minua niin hyvin, kohtelen minäkin taas häntä ja positiivisuuden kehä on valmis. Jos hän alkaisi käyttää sitä hyväksi, alkaisi käskyttää ja alistaa tms, en olisi hänen kanssaan. Mutta näin kokeilisin yhteensopivuuttamme. En millään raivorehellisyydellä ja "kaiken sanomisella".
Eräässä jaksossa asiantuntijat puhuvat, kuinka pitkiä onnellisia parisuhteita tutkittaessa huomattiin kuinka parit keskittyivät positiivisiin ajatuksiin toisistaan. Harvempi yltiörehellinen joka kokee velvollisuudekseen kertoa toiselle hänen virheensä taivaa elää pitkässä onnellisessa suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko että parisuhteen tarkoitus on se, että ollaan raivorehellisiä toisilleen, miksi ihmeessä? Mikä idea siinä on? Mikä itseisarvo siinä on? Musta on hyvä, että saa pitää jotain itsellään ja toisen arvostamiseen kuuluu hienotunteisuus ja kompromissit myös sen suhteen, mitä sanotaan. Ja olen ollut tosi onnellisesti naimisissa 20 vuotta.
Ei itseisarvo vaan välinearvo: rehellinen itseilmaisu mahdollistaa toisen tuntemisen. Ja ei "raivorehellisyys" vaan ihan tavallinen rehellisyys. Eihän tuo Katja mitään raivoa, vaan on ihan hillitysti ja neutraalisti ilmaissut itseään ja tunteitaan.
Raivorehellisyydellä ei ole raivoamisen kanssa mitään tekemistä ;)
Sillä tarkoitetaan, että sanotaan kaikki, oli se vaikka loukkaavaakin. Minusta taas pitkässä parisuhteen salaisuus on hienotunteisuudessa, siinä, ettei kaikkea todellakaan tarvitse töräyttää ilmoille. Raivorehellisyys on sosiaalisesti taitamattoman merkki. Enkä puhu kenestäkään EA-parista, vaan tuostavajatuksesta, kuinka täytyy sanoa kaikki, että tutustuu. Juu ei tarvitse sanoa. Sellaisella tutustumisella ei ole mitään arvoa.On minullakin joitakin asioita, joita en sanoisi suoraan koska riski loukata toista olisi liian korkea. Mutta pyrin pitämään niiden määrän minimissä. Tuskin Stolbowkaan tarkoitti tuota kaiken kertomista absoluuttiseksi säännöksi, vaan enemmän viittasi asenteeseen jossa ollaan lähtökohtaisesti avoimia ja toisaalta myös vastaanottavaisia. Katjan tyyli kertoa itsestään ja mielipiteistään voisi olla toki sosiaalisesti taitavampikin, mutta lähtökohta on mielestäni oikein: pitäisi olla ok kertoa mielipiteensä sen kummemmin sitä kaunistelematta, silloin kun on kyse mielipidejutuista (kauppakassin ulkonäkö, asunnon viihtyisyys) tai omista aidoista tunteista (esim. ettei romanttisia tunteita ole vielä herännyt ja joskus ahdistaa). Se, että jo tämä aiheuttaa toiselle osapuolelle vakavia riittämättömyyden tunteita, on usein seurausta juuri tästä Suomessa hyvin yleisestä kasvatuskäytännöstä, jossa kiltteyttä ja sovittelevuutta korostetaan äärimmilleen. Tällä tavoin kasvatetulta voi unohtua että ihminen voi olla myös liian kiltti ja sovitteleva, ja saattaa odottaa sellaista kumppaniltaankin (ja vielä loukkaantua jos kumppani ei olekaan sellainen), mikä yleensä kääntyy suhteen onnistumista vastaan.
Kertoisiko tuo "raivorehellisyys" myös jotain tuosta suorasta ihmisestä? Ei kovin positiivinen, keskittyy negatiivisiin havaintoihin? Jos kaupalle lähtiessä kauppakassien lukumäärä ja väri on kommentoinnin arvoisia asioita niin varmaan arjessa vastaavia raivorehellisiä kommentteja hyökyy kaikseta muustakin. Olisipa aika rasittava elämänkumppani tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut kasvatuksen, että tervehditään, kysytään kuulumisia, ollaan ystävällisiä, kiitetään, eikä kiukkuilla vieraille ihmisille, ei tylytetä myyjiä ym. Eli osataan käyttäytyä.
Sitä taustaa vasten on ihan sama, mikä on syynä tylyyn käytökseen, vaan se tylyttäminen on todella no go. Ihminen on ansainnut tulla kohdelluksi kohteliaasti ja ystävällisesti, oli pituus, kampaus, vartalo, aiempi aviosääty ja mikä tahansa edellisissä kommenteissa lueteltu millainen hyvänsä.Monella täällä näyttää olevan vaikeuksia erottaa tylyttäminen siitä, että ihan vain ilmaisee itseään suoraan, koruttomasti ja kiertelemättä. Jos tuosta jälkimmäisestä menee loukkaantumaan, siitä seuraa vain vahinkoa parisuhteelle. Kommentteja neljännestä jaksosta:
Olli: -Hän sanoo kauheen suoraan, mitä hän haluu, ja se aiheuttaa mulle sellaista riittämättömyyden tunnetta, mistä mä en tykkää pätkääkään.
Marianna Stolbow: -Hyvin harvaa meistä on pienenä kannustettu siihen, että meidän pitäis antaa suoraa palautetta ja sanoa niistä omista tarpeistamme. Elikkä meidät on tavallaan kasvatettu siihen, että älä sano, ja parisuhteessa vaaditaan että sano kaikki! Muuten te ette voi tuntea toisianne.
Toki pitää voida sanoa ajatuksistaan. Mutta positiivisen ja negatiivisen pitää olla tasapainossa. Jos parisuhteen viestintä on pääosin positiivista, se kestää myös sen (rakentavan) kritiikinkin. Mutta jos puhutaan vain silloin kun on jotain valitettavaa, suhteen tunnelma menee helposti miinukselle.
Minusta tuntuu että tuo Ollin ja Katjan suhteen ongelma on juuri tämä tasapaino. Ei tule riittävästi positiivista jolloin se kaikki negatiivinen tuntuu entistä pahemmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko että parisuhteen tarkoitus on se, että ollaan raivorehellisiä toisilleen, miksi ihmeessä? Mikä idea siinä on? Mikä itseisarvo siinä on? Musta on hyvä, että saa pitää jotain itsellään ja toisen arvostamiseen kuuluu hienotunteisuus ja kompromissit myös sen suhteen, mitä sanotaan. Ja olen ollut tosi onnellisesti naimisissa 20 vuotta.
Ei itseisarvo vaan välinearvo: rehellinen itseilmaisu mahdollistaa toisen tuntemisen. Ja ei "raivorehellisyys" vaan ihan tavallinen rehellisyys. Eihän tuo Katja mitään raivoa, vaan on ihan hillitysti ja neutraalisti ilmaissut itseään ja tunteitaan.
Raivorehellisyydellä ei ole raivoamisen kanssa mitään tekemistä ;)
Sillä tarkoitetaan, että sanotaan kaikki, oli se vaikka loukkaavaakin. Minusta taas pitkässä parisuhteen salaisuus on hienotunteisuudessa, siinä, ettei kaikkea todellakaan tarvitse töräyttää ilmoille. Raivorehellisyys on sosiaalisesti taitamattoman merkki. Enkä puhu kenestäkään EA-parista, vaan tuostavajatuksesta, kuinka täytyy sanoa kaikki, että tutustuu. Juu ei tarvitse sanoa. Sellaisella tutustumisella ei ole mitään arvoa.On minullakin joitakin asioita, joita en sanoisi suoraan koska riski loukata toista olisi liian korkea. Mutta pyrin pitämään niiden määrän minimissä. Tuskin Stolbowkaan tarkoitti tuota kaiken kertomista absoluuttiseksi säännöksi, vaan enemmän viittasi asenteeseen jossa ollaan lähtökohtaisesti avoimia ja toisaalta myös vastaanottavaisia. Katjan tyyli kertoa itsestään ja mielipiteistään voisi olla toki sosiaalisesti taitavampikin, mutta lähtökohta on mielestäni oikein: pitäisi olla ok kertoa mielipiteensä sen kummemmin sitä kaunistelematta, silloin kun on kyse mielipidejutuista (kauppakassin ulkonäkö, asunnon viihtyisyys) tai omista aidoista tunteista (esim. ettei romanttisia tunteita ole vielä herännyt ja joskus ahdistaa). Se, että jo tämä aiheuttaa toiselle osapuolelle vakavia riittämättömyyden tunteita, on usein seurausta juuri tästä Suomessa hyvin yleisestä kasvatuskäytännöstä, jossa kiltteyttä ja sovittelevuutta korostetaan äärimmilleen. Tällä tavoin kasvatetulta voi unohtua että ihminen voi olla myös liian kiltti ja sovitteleva, ja saattaa odottaa sellaista kumppaniltaankin (ja vielä loukkaantua jos kumppani ei olekaan sellainen), mikä yleensä kääntyy suhteen onnistumista vastaan.
Samaa mieltä. En ymmärrä miten täällä monet (vai vaan yksi?) käsittää sut väärin.
Karu totuus on se, että Villen olemus, ulkonäkö ei miellytä Katjaa lainkaan. Siksi hän ei anna edes mahdollisuutta suhteelle. Kemia puuttuu täysin ja sille ei vaan voi mitään. Se kehen ihminen tuntee vetovoimaa, on biologinen tekijä. Eipä siinä auta järjen puhe, vaikka toinen on mukava kaikin puolin, mutta seksuaalinen vetovoima puuttuu.
Katja koittaa selviytyä tukalasta tilanteesta omalla tavallaan. Välttelee ettei vaan anna mitään vääriä signaaleja Ollille. Ei tarkoita pahaa, hänellä vain vähän töksäyttelevä tyyli. Varmasti koittaa kehittää itseään tämän jälkeen, kun näkee itseänsä ohjelmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko että parisuhteen tarkoitus on se, että ollaan raivorehellisiä toisilleen, miksi ihmeessä? Mikä idea siinä on? Mikä itseisarvo siinä on? Musta on hyvä, että saa pitää jotain itsellään ja toisen arvostamiseen kuuluu hienotunteisuus ja kompromissit myös sen suhteen, mitä sanotaan. Ja olen ollut tosi onnellisesti naimisissa 20 vuotta.
Ei itseisarvo vaan välinearvo: rehellinen itseilmaisu mahdollistaa toisen tuntemisen. Ja ei "raivorehellisyys" vaan ihan tavallinen rehellisyys. Eihän tuo Katja mitään raivoa, vaan on ihan hillitysti ja neutraalisti ilmaissut itseään ja tunteitaan.
Raivorehellisyydellä ei ole raivoamisen kanssa mitään tekemistä ;)
Sillä tarkoitetaan, että sanotaan kaikki, oli se vaikka loukkaavaakin. Minusta taas pitkässä parisuhteen salaisuus on hienotunteisuudessa, siinä, ettei kaikkea todellakaan tarvitse töräyttää ilmoille. Raivorehellisyys on sosiaalisesti taitamattoman merkki. Enkä puhu kenestäkään EA-parista, vaan tuostavajatuksesta, kuinka täytyy sanoa kaikki, että tutustuu. Juu ei tarvitse sanoa. Sellaisella tutustumisella ei ole mitään arvoa.On minullakin joitakin asioita, joita en sanoisi suoraan koska riski loukata toista olisi liian korkea. Mutta pyrin pitämään niiden määrän minimissä. Tuskin Stolbowkaan tarkoitti tuota kaiken kertomista absoluuttiseksi säännöksi, vaan enemmän viittasi asenteeseen jossa ollaan lähtökohtaisesti avoimia ja toisaalta myös vastaanottavaisia. Katjan tyyli kertoa itsestään ja mielipiteistään voisi olla toki sosiaalisesti taitavampikin, mutta lähtökohta on mielestäni oikein: pitäisi olla ok kertoa mielipiteensä sen kummemmin sitä kaunistelematta, silloin kun on kyse mielipidejutuista (kauppakassin ulkonäkö, asunnon viihtyisyys) tai omista aidoista tunteista (esim. ettei romanttisia tunteita ole vielä herännyt ja joskus ahdistaa). Se, että jo tämä aiheuttaa toiselle osapuolelle vakavia riittämättömyyden tunteita, on usein seurausta juuri tästä Suomessa hyvin yleisestä kasvatuskäytännöstä, jossa kiltteyttä ja sovittelevuutta korostetaan äärimmilleen. Tällä tavoin kasvatetulta voi unohtua että ihminen voi olla myös liian kiltti ja sovitteleva, ja saattaa odottaa sellaista kumppaniltaankin (ja vielä loukkaantua jos kumppani ei olekaan sellainen), mikä yleensä kääntyy suhteen onnistumista vastaan.
Samaa mieltä. En ymmärrä miten täällä monet (vai vaan yksi?) käsittää sut väärin.
Ei, en taida käsittää väärin, vaan olen vain eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä täällä jaksetaan jauhaa viestitolkulla tuosta "olen salilla jos joku kyselee" -kommentista. Kyseessä on sanonta, hyvänenaika. Ei sen ihmeempää. Vain yksi tapa sanoa että "lähden salille, se on moro".
Esimerkiksi jos törmää kadulla tuttavaan, voi kuulumisten vaihtamisen jälkeen sanoa lopuksi: "Olipa hauska nähdä pitkästä aikaa. Joo, ei kai siinä. Jos joku kyselee, olen salilla."
VIRKKEEN PERÄÄN KUULUU PISTE!
Oho, siinähän olikin piste, anteeksi.
Ei tämä ole varmastikaan ensimmäinen virhe, joka täällä palstalla sattuu.
Tein virheen myös Suomenlinnassa ja se oli huomattavasti suurempi, kuin capslock päällä kirjoitettu huomautukseni.
Kerros tarkemmin, millaisen virheen teit Suomenlinnassa?
Ei suinkaan pidä olla liian suora. Pahin varmasti kaikille, on arvostella ulkonäköä. Tyyliin, että olet liian lihava, pyöreä, laiha, lyhyt, liian pitkä, vääräsäärinen, pitkänenäinen jne. .
Sellainen käytös on junttimaista ja sivistymätöntä.
Hyvät käytöstavat ovat parasta mitä ihminen voi omata.
Sivistynyt ihminen osaa käyttäytyä eikä siihen tarvita korkeakoulu tms tutkintoa.
Mulle tuli mieleen tuosta oma mummoni ja hänen rakas rakas kissansa. Juurikin samalla lailla konstailematta hän olisi heivannut katin pöydältä alas humps koska siinä ei ole sen kissan lupa olla JA kissa tippuu aina jaloilleen eikä moisesta ’paikan opettamisesta’ tule sille mitään vauriota. Ja niin rakas kuin se onkin, se on kuitenkin elukka.