Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Veikkaukset siitä ketkä parit ovat harrastaneet seksiä:

( x ) Anniina ja Ville

(    ) Katja ja Olli

(    ) Heidi ja Oskari

Kaikki Oskarin ja Heidin haukkuminen ilmiannettu. Tehkää samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olli puhui kameralle loukkaantuneeseen sävyyn, ettei siedä sitä tunnetta, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään. Hyvä, ainakin hän tunnistaa, mikä on pielessä. Seuraavaksi voisi yrittää ilmaista näitä tunteita Katjalle.

Olli paradoksi taitaa olla se, että Katja on tylyttänyt häntä niin kovin, että hän ei uskalla ilmaista loukkaantumista siitä että ei riitä. Koska pelkää että pikkuasioistakin niin kovin tylyttävä Katja sellaisesta puheeksiotosta ja pettymyksen tunteen ilmaisusta häipyisi heti. Ymmärrettävä pelko sinänsä. Mutta paradoksaalista kyllä se saattaisi herättää Katjan kiinnostuksen ja ihastuksen. Kun Olli laittaisi rajat katjan "paskanjauhannalle" ja osoittaisi Katjalle, että EDELLYTTÄÄ hyvää kohtelua. 

Mutta eikö kaikilla aiemmilla EA kausilla ole painotettu sitä, että parisuhteessa pitäisi tehdä kompromisseja, huomata, että se oma tapa olla ja tehdä ei välttämättä ole ainoa oikea, pitäisi olla valmis ottamaan huomioon puolison tavat olla ja tehdä. Että yhdessä voidaan kasvaa ja muuttua paremmiksi ihmisiksi.

Anteeksi mutta en nyt ihan ymmärtänyt että miten sinänsä hyvä kommenttisi liittyi tuohon paradoksiin, josta kirjoitin. Avaisitko vähän ajatuksenkulkuasi, niin saisin siitä varmaan kiinni. 

Vastaus taisi liittyä enemmän siihen, että Olli on loukkaantunut, kun häntä ei hyväksytä omana itsenään. Tietenkin jokainen tulisi hyväksyä omana itsenään, mutta ainahan voi ottaa opikseen ja muuttua paremmaksi ihmiseksi.

No joo-o. Mutta näkemäni perusteella Ollin on aika vaikea muuttua siksi paremmaksi ihmiseksi, jota Katja hänestä haluaisi. Hän ei voi muuttua pidemmäksi. Hän ei osaa arvata ennalta minkä värisiä kauppakasseja parempi ihminen käyttäisi. Hän ei osaa parantaa asuntoaan, koska Katja sanoo, että Katja ei tiedä miten asuntoa voisi ja pitäisi petrata. Hän ei voi poistaa edellistä avioliittoaan olemasta. Jne. 

No bioroskiksen hän voi hankkia, mutta kelpaisikohan silti Katjalle.

Ollin ongelma ei ole näissä ulkoisissa asioissa, vaan siinä että hän luulee niiden olevan syy siihen, miksi hän ei kelpaa.

Minulla on asunto jonka olen itse remontoinut itselleni sopivaksi. Jos sitä joku kritisoi, tämä ei horjuta itsearvostustani, koska en ole asuntoa tälle kritisoijalle suunnitellut vaan itselleni, ja pidän kaikista tekemistäni ratkaisuista ja olen niistä ylpeä. Kritiikin antajan kanssa keskustelisin hyvässä hengessä siitä, miksi mikäkin asia on minun kannaltani niin toimiva. Se tarjoaisi hänelle tilaisuuden kommentoida, miksi hän on eri linjoilla, siinäkin tapauksessa että hän aluksi ei osaa sanoa mitään syitä: usein kun itse alkaa keskustella erittelevämmin, toinenkin saa kiinni omista ajatuksistaan paremmin. Kumpikin oppisimme toisistamme keskustelun myötä. En siis näkisi mitään syytä pahastua siitä jos toisen mielestäni asuntoni on vain 7,5.

Jos toinen tosissaan kritisoisi kauppakassini väriä (ottamatta nyt kantaa siihen sanoiko Katja tuon tosissaan - en itse ainakaan päässyt selville siitä), minulla ei olisi kerrassaan mitään ongelmaa. Kauppakassin väri kun ei ole itselleni ollenkaan tärkeä asia. Jos se sitä toiselle olisi, ehdottaisin että käydään yhdessä hankkimassa juuri hänen makunsa mukaisia kauppakasseja vaikka heti samana päivänä. Saisimme mukavaa yhteistä tekemistä ja toinen tuntisi tulleensa kuulluksi. Koska asialla ei ole minulle väliä, olisi todella helppoa antaa toisen päättää siitä juuri niin kuin haluaa. 

Olli tuntuu ottavan jokaisen kommentin itseensä, ja tulkitsevan että nämä kaikki asiat hänessä pitäisi muuttua, jotta hän "kelpaisi" Katjalle. Tosiasiassa ainoastaan tuon asenteen pitäisi muuttua. Nämä kauppakassinvärit ja muut asiat sinänsä tuskin ovat kynnyskysymyksiä silloin, kun henkilö on persoonallisuudeltaan lämmin, lähestyttävä ja itsevarma, eli viehättävä ja elämänkumppaniksi sopiva.

Kävit pitkällä tekstillä läpi asioita, jotka ovat muutettavissa. Mites kun Katja ei ole tyytyväinen Ollin pituuteen?

Jollain karkas taas mopo käsistä ja selkeästi käy "vuoropuhelua" itse itsensä kanssa. (Nää Oskari-Heidi-jutut yläpuolella). Teksti muistuttaa kovasti erään entisen kaverini juttuja, joka sittemmin sekosi mutta kieltäytyi menemästä hoitoon. Sinäkö siellä kirjoittelet E? Olisko nyt vihdoin aika hakeutua hoitoon?

Oskari ja Heidi sopisi hyvin yhteen. Kumpikaan ei nyt varsinainen catch ole.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni myös herätti mielenkiinnon tuo heitto "jos joku kyselee" Kukaan ei kysele Oskaria Heidin luota yhden yön jälkeen.

Kiinnitin tuohon kanssa heti huomiota mutta miten se pitäisi tulkita? Auttakaa salapoliisit!

Vierailija kirjoitti:

Veikkaukset siitä ketkä parit ovat harrastaneet seksiä:

( x ) Anniina ja Ville

( ) Katja ja Olli

( ) Heidi ja Oskari

Businesspariskunta ehdottomasti!

En usko, että muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdyn kyllä täysin siihen toimittajienkin julki tuomaan havaintoon EA:sta, että todella karu kuva suomalaisista naisista tulee tämän sarjan myötä. Itselleni mieleen on tullut, eikö valtaosalle naispuolisista ole kotona opetettu edes käytöstapoja.

Voin kertoa, että olen jopa järkyttynyt. Kauhulla olen muistellut jotain lukioaikaisia flopanneita treffejä että en kai ollut silloin yhtään kuin esim. Katja tai Rosa.

Ja se hämmennys myös siitä, että miehistä vain joku Roni oli pohjanoteeraus. Hänkään ei ollut huonokäytöksinen muuten. Olisi vain voinut olla rehellinen sille Tanjalle. Naisista on melkein joka kaudella ainakin yksi käyttäytynyt karmeasti ja loukkaavasti. Unohtaen käytöstavatkin, vaikka on monien joukosta valittu ja kaikki näkyy TV:ssä. Miehen tunteet ei pätkän vertaa ole kiinnostaneet näitä naisia.

Sitäkin voisi pohtia, että miehistä tuohon ohjelmaan tuskin hakevat ne pahimmat peräkylän sovinistitörpöt (No Heikki oli aika paha solvatessaan Miinan ulkonäköä ym.), kun taas naisista juuri pahimmat nirppanokat saattavat hakea.

Heikillä kyse ei ollut siitä, etteikö hän huolinut Miinaa. Siinä mielessä eri asia kuin näillä EA-naisilla. Heikkihän nimenomaan halusi Miinan ja ymmärsin että hän oli se, joka ei sitä eroakaan halunnut.

Heikki oli tyypillinen tahdittomuuksia laukova älykkömies. Itselleni lapsesta asti tuttu miestyyppi, joka ei paremmin tuntiessa ole ollenkaan huono miestyyppi. Sitä paitsi ne huumoriksi tarkoitetut kommentit kohdistuvat muihinkin. Toisin kuin näillä EA-naisilla töykeys vain siihen mieheen.

Heikin tahdittomuudethan olivat paljon pahempia kuin nämä Katjan töksäyttelyt. Vain Katjan pituus-letkautus on päässyt passiivis-aggressiivisuudessa lähelle niitä juttuja, mitä Heikki päästeli melkein joka jaksossa. Olet Katjaa kohtaan kriittisempi vain siksi, että naisilta lähtökohtaisesti odotetaan pehmeämpää ja sopeutuvampaa käytöstä kuin miehiltä, joten nainen viedään tilille jo paljon pienemmästä, kun taas mies saa isompiakin hölmöilyjä anteeksi vain siksi että on mies.

Heikin jutuista jäi kyllä Katjaan verrattuna parempi jälkimaku, mutta tämä ei johtunut siitä että Heikin letkautukset olisivat olleet jotenkin vähemmän kamalia, vaan siitä, miten Miina noihin heittoihin suhtautui. Sen sijaan että Miina olisi Ollin tyyliin antanut itsearvostuksensa romahtaa kommenteista ja vetäytynyt kuoreensa, hän kykeni aikuisen, kokonaiseksi kasvaneen ihmisen tavoin itse kannattelemaan itseään ja näkemään tilanteen niin, että Heikillä nyt on hieman sosiaalisia rajoitteita. Hän ei siis ottanut kommentteja itseensä, vaan pelasti tilanteen toisensa jälkeen kertomalla Heikille jotenkin kevyesti ja humoristisesti, ettei tämän kommentti ollut nyt ihan sitä parasta A-luokkaa. Katsojien oli helpompi seurata tilanteita, kun dynamiikka oli tällainen.

Olli sen sijaan murenee lähes kokonaan Katjan tylytyksen edessä eikä tosiaankaan saa mitään huumorikevennyksiä tuotua noihin tilanteisiin, ja siksi on myös katsojana paljon raskaampaa noita tilanteita seurata.

En siis sinänsä puolustele Katjan käytöstä, ikäväähän se on, mutta väite siitä että vain naisissa olisi vikaa, on kyllä aivan harhainen. Näistä neljästä ainoa, jonka käytöksestä en löydä mitään selkeää parantamisen varaa, on Miina.

Tämä kommentti on minusta aivan pihalla. Katja toimii noin, koska Olli ei kelpaa. Hän siis hylkää Ollia kameroiden edessä uudelleen ja uudelleen. Olli on jumissa tilanteessa, neuvoton ja yrittää selviytyä nöyryytyksestä.

Heikin kommenttien tarkoituksena ei ollut hylätä Miinaa, eikä kertoa ettei Miina sinällään kelpaa. Kuten Katja hylkää Ollin kokonaisuudessaan ihmisenä. Heikki ilmaisi koko ajan, että Miina itse kyllä kelpaa. Käsitykseni mukaan olisi Miinan pitänyt vielä sittenkin kun Miina lopulta itse otti eron. Mutta tahdittomilla kommenteillaan ilmaisi, että jotkin Miinan vaatevalinnat esim. eivät kelpaa. Tai että hän pitää Miinasta ja tahtoo tämän, mutta ei pidä silti tatuoinneista. Toki parempi olisi ollut Heikiltä jättää nuokin arvostelut sanomatta.

Silti se on kaksi eri asiaa, kelpaako ihminen minulle tai en tykkää mulle muuten kelpaavan ihmisen valinnoista tyylinsä suhteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni myös herätti mielenkiinnon tuo heitto "jos joku kyselee" Kukaan ei kysele Oskaria Heidin luota yhden yön jälkeen.

Kiinnitin tuohon kanssa heti huomiota mutta miten se pitäisi tulkita? Auttakaa salapoliisit!

Eiköhän tuo ole vain tuollainen tapa joku juurtuu ihmisille, jotka esimerkiksi lähtevät fyysisesti työpaikaltaan jonnekin, vaikka asiakastapaamiseen. Sanovat vaan lähtevänsä ulos kunnolla eikä vaan vessaan ja sitten lisäävät siihen sivulauseen tyyliin, jos joku kaipaa tai kysyy tai tulee jotain tms.

Tämän ketjun muotisanaksi on noussut assertiivisuus. Miksi käyttää lainasanaa kun saman voi ilmaista suomeksi: jämäkkyys.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun muotisanaksi on noussut assertiivisuus. Miksi käyttää lainasanaa kun saman voi ilmaista suomeksi: jämäkkyys.

Joo, täällä ketjussa on kyllä joku aloitteleva akateeminen. Muutama sivu sitten käyttöön otettiin legitiiminen sana. Sillekin on suomalainen sana: lainmukainen. Mutta eihän se tietenkään ole samalla tavalla vetoavaa, kuin sanoa: lainmukainen tai laillinen keskiluokkainen maku. Mikä kyllä sekin on käsitteenä ihan uutuutta hohkaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olli puhui kameralle loukkaantuneeseen sävyyn, ettei siedä sitä tunnetta, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään. Hyvä, ainakin hän tunnistaa, mikä on pielessä. Seuraavaksi voisi yrittää ilmaista näitä tunteita Katjalle.

Olli paradoksi taitaa olla se, että Katja on tylyttänyt häntä niin kovin, että hän ei uskalla ilmaista loukkaantumista siitä että ei riitä. Koska pelkää että pikkuasioistakin niin kovin tylyttävä Katja sellaisesta puheeksiotosta ja pettymyksen tunteen ilmaisusta häipyisi heti. Ymmärrettävä pelko sinänsä. Mutta paradoksaalista kyllä se saattaisi herättää Katjan kiinnostuksen ja ihastuksen. Kun Olli laittaisi rajat katjan "paskanjauhannalle" ja osoittaisi Katjalle, että EDELLYTTÄÄ hyvää kohtelua. 

Mutta eikö kaikilla aiemmilla EA kausilla ole painotettu sitä, että parisuhteessa pitäisi tehdä kompromisseja, huomata, että se oma tapa olla ja tehdä ei välttämättä ole ainoa oikea, pitäisi olla valmis ottamaan huomioon puolison tavat olla ja tehdä. Että yhdessä voidaan kasvaa ja muuttua paremmiksi ihmisiksi.

Anteeksi mutta en nyt ihan ymmärtänyt että miten sinänsä hyvä kommenttisi liittyi tuohon paradoksiin, josta kirjoitin. Avaisitko vähän ajatuksenkulkuasi, niin saisin siitä varmaan kiinni. 

Vastaus taisi liittyä enemmän siihen, että Olli on loukkaantunut, kun häntä ei hyväksytä omana itsenään. Tietenkin jokainen tulisi hyväksyä omana itsenään, mutta ainahan voi ottaa opikseen ja muuttua paremmaksi ihmiseksi.

No joo-o. Mutta näkemäni perusteella Ollin on aika vaikea muuttua siksi paremmaksi ihmiseksi, jota Katja hänestä haluaisi. Hän ei voi muuttua pidemmäksi. Hän ei osaa arvata ennalta minkä värisiä kauppakasseja parempi ihminen käyttäisi. Hän ei osaa parantaa asuntoaan, koska Katja sanoo, että Katja ei tiedä miten asuntoa voisi ja pitäisi petrata. Hän ei voi poistaa edellistä avioliittoaan olemasta. Jne. 

No bioroskiksen hän voi hankkia, mutta kelpaisikohan silti Katjalle.

Ollin ongelma ei ole näissä ulkoisissa asioissa, vaan siinä että hän luulee niiden olevan syy siihen, miksi hän ei kelpaa.

Minulla on asunto jonka olen itse remontoinut itselleni sopivaksi. Jos sitä joku kritisoi, tämä ei horjuta itsearvostustani, koska en ole asuntoa tälle kritisoijalle suunnitellut vaan itselleni, ja pidän kaikista tekemistäni ratkaisuista ja olen niistä ylpeä. Kritiikin antajan kanssa keskustelisin hyvässä hengessä siitä, miksi mikäkin asia on minun kannaltani niin toimiva. Se tarjoaisi hänelle tilaisuuden kommentoida, miksi hän on eri linjoilla, siinäkin tapauksessa että hän aluksi ei osaa sanoa mitään syitä: usein kun itse alkaa keskustella erittelevämmin, toinenkin saa kiinni omista ajatuksistaan paremmin. Kumpikin oppisimme toisistamme keskustelun myötä. En siis näkisi mitään syytä pahastua siitä jos toisen mielestäni asuntoni on vain 7,5.

Jos toinen tosissaan kritisoisi kauppakassini väriä (ottamatta nyt kantaa siihen sanoiko Katja tuon tosissaan - en itse ainakaan päässyt selville siitä), minulla ei olisi kerrassaan mitään ongelmaa. Kauppakassin väri kun ei ole itselleni ollenkaan tärkeä asia. Jos se sitä toiselle olisi, ehdottaisin että käydään yhdessä hankkimassa juuri hänen makunsa mukaisia kauppakasseja vaikka heti samana päivänä. Saisimme mukavaa yhteistä tekemistä ja toinen tuntisi tulleensa kuulluksi. Koska asialla ei ole minulle väliä, olisi todella helppoa antaa toisen päättää siitä juuri niin kuin haluaa. 

Olli tuntuu ottavan jokaisen kommentin itseensä, ja tulkitsevan että nämä kaikki asiat hänessä pitäisi muuttua, jotta hän "kelpaisi" Katjalle. Tosiasiassa ainoastaan tuon asenteen pitäisi muuttua. Nämä kauppakassinvärit ja muut asiat sinänsä tuskin ovat kynnyskysymyksiä silloin, kun henkilö on persoonallisuudeltaan lämmin, lähestyttävä ja itsevarma, eli viehättävä ja elämänkumppaniksi sopiva.

Itsevarmuuskin on suhteellinen asia. Jonkun toisen mielestä itsevarmuutta uhkuvat ihmiset tuntuvat vaarallisilta ja tuollainen ollimainen hahmo turvalliselta. Se, että Katja ei ajattele näin, ei tarkoita sitä, etteikö joku tykkäisi pehmomiehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni myös herätti mielenkiinnon tuo heitto "jos joku kyselee" Kukaan ei kysele Oskaria Heidin luota yhden yön jälkeen.

Kiinnitin tuohon kanssa heti huomiota mutta miten se pitäisi tulkita? Auttakaa salapoliisit!

Eiköhän tuo ole vain tuollainen tapa joku juurtuu ihmisille, jotka esimerkiksi lähtevät fyysisesti työpaikaltaan jonnekin, vaikka asiakastapaamiseen. Sanovat vaan lähtevänsä ulos kunnolla eikä vaan vessaan ja sitten lisäävät siihen sivulauseen tyyliin, jos joku kaipaa tai kysyy tai tulee jotain tms.

Mitä v*ttua sä Osku höriset? Juurtunut, siis juurtuuko joku tapa yön aikana? Eli joka kerta lisäät samanlaisen sivulauseen, kun lähdet motellista ulos?

En ole Osku, mutta mulle ei kukaan soita, kun kerran kolmessa kuukaudessa. Mutta jos lähtisin ulos, niin voisin jopa sanoa, että menen nyt kauppaan, tiedät sitten, jos joku sattuisi kaipaamaan minua jostain syystä. Kumpikin tiedämme ettei minua kukaan kaipaa, eikä kukaan soita tai korkeintaan puhelinmyyjä.

En tiedä Oskusta, mutta miksei Osku voisi Espoossa olevassa toimistossa oleville työkavereille sanoa aina lähtiessään, että nyt lähden Tampereen varastolle ja olen siellä jos joku kysyy? Ja niin se tapa olisi juurtunut häneen, että aina kun lähdet ulos kerrot muille minne menet ja mistä sinut tavoittaa, vaikka sitten ihan minkä tahansa syyn takia.

Vaikka sitten äiti, joka viikon päästä kyselisi tuoreelta vaimolta missä poika, on kun ei ole pitkiin aikoihin kuulunut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle vahvistaa sitä minkä olen elämän varrella oppinut jo omista kokemuksista. Yhteiset iät, taustat, harrastukset, mielenkiinnonkohteet jne. ei takaa mitään. Kemiaa on tai ei ole ja useimmiten sitä on juuri sellaisten välillä ketä ei uskoisi ja niiden välillä ei jotka muiden mielestä mätsäisi.

Ehkä totta. 

Mutta järjestetyt avioliitot ei perustu kemiaan vaan tahtoon sitoutua ja tahtoon rakastaa (siis tahtoon per se eikä juuri tiettyyn henkilöön). Ja tämä ohjelma on länsimainen versio järjestetystä avioliitosta. Sellainen ei sovi kemian etsijöille.

.. ja kun tarpeeksi pitkään elää elämäänsä saman ihmisen kanssa, rakkaus hiipii mukaan kuvioihin ihan väkisin. Sellainen kunnioittava ja arvostava rakkaus nyt ainakin. Tällainen kädenlämpöinen rakkaussuhde, jossa on paljon järkiliiton elementtejä, ei tietty sovi nykyajan parisuhdekäsityksen kanssa ollenkaan. Ihmisen on ikään kuin velvollisuus panna se kemia ja hekuma ja suuret tunteet etusijalle, kaikki muu jää kakkoseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni myös herätti mielenkiinnon tuo heitto "jos joku kyselee" Kukaan ei kysele Oskaria Heidin luota yhden yön jälkeen.

Kiinnitin tuohon kanssa heti huomiota mutta miten se pitäisi tulkita? Auttakaa salapoliisit!

Eiköhän tuo ole vain tuollainen tapa joku juurtuu ihmisille, jotka esimerkiksi lähtevät fyysisesti työpaikaltaan jonnekin, vaikka asiakastapaamiseen. Sanovat vaan lähtevänsä ulos kunnolla eikä vaan vessaan ja sitten lisäävät siihen sivulauseen tyyliin, jos joku kaipaa tai kysyy tai tulee jotain tms.

Mitä v*ttua sä Osku höriset? Juurtunut, siis juurtuuko joku tapa yön aikana? Eli joka kerta lisäät samanlaisen sivulauseen, kun lähdet motellista ulos?

En ole Osku, mutta mulle ei kukaan soita, kun kerran kolmessa kuukaudessa. Mutta jos lähtisin ulos, niin voisin jopa sanoa, että menen nyt kauppaan, tiedät sitten, jos joku sattuisi kaipaamaan minua jostain syystä. Kumpikin tiedämme ettei minua kukaan kaipaa, eikä kukaan soita tai korkeintaan puhelinmyyjä.

En tiedä Oskusta, mutta miksei Osku voisi Espoossa olevassa toimistossa oleville työkavereille sanoa aina lähtiessään, että nyt lähden Tampereen varastolle ja olen siellä jos joku kysyy? Ja niin se tapa olisi juurtunut häneen, että aina kun lähdet ulos kerrot muille minne menet ja mistä sinut tavoittaa, vaikka sitten ihan minkä tahansa syyn takia.

Vaikka sitten äiti, joka viikon päästä kyselisi tuoreelta vaimolta missä poika, on kun ei ole pitkiin aikoihin kuulunut mitään.

Oskun häissä olleet, työkamut, ja ei kai pääse unohtumaan että pihalla kuvaa porukka, he ovat osa tuotantoa parhaillaan noita sanoja lausuttaessa.  Lisäksi ihminen voi kameroitten edessä ja muustakin syystä heittää pientä läppää small talkina.  Tai kohtaus on leikattu myöhemmältä päivältä. Asialle löytynee luonnollinen selitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että vaikka osallistujia ja heidän läheisiään haastattelisi aamusta iltaan ja illasta aamuun, ei selviä se, miten ihminen reagoi uuteen ihmiseen/mahdollisuuteen. Tietääkseni vielä ei ole kehitetty mittaria, miten yhteensopivuuden kemian osalta voisi määritellä.

Uskon, että me kaikki käyttäydymme eri tavoin ihastuksemme seurassa, kuin sitten ihmisen, joka ei kolahda henkisesti eikä fyysisesti.

Voisiko hakuvaiheessa järjestää sellaisen testin, että paperilla suhteellisen kiinnostava ihminen laitettaisiin hakijan kanssa samaan huoneeseen, ja asiantuntijat tarkkailisivat millaista ensikohtaaminen on?

Esimerkiksi kaksi hakijaa tapaisivat samassa tilassa kahdestaan. Kaksi sellaista jotka on yhteensopivuusmittarin mukaan melko sopivia (vähintään ulkonäön puolesta, siihenhän moni ihastuu ensiksi), mutta eivät paras vaihtoehto toisilleen. Sitten katseltaisiin, miten juttelevat toisilleen ja syntyykö ikäviä fiiliksiä.

Samalla pystyisi harjoittelemaan sitä tositilannetta. Toisaalta, jos tämä testi sujuisi erityisen hienosti se saattaisi lisätä pilvilinnojen kehittämistä. Testipariin saattaa myös keretä ihastumaan jne...

Ei tämäkään paljoa antaisi informaatiota, mutta jotain uutta.

Ei tämä toimisi, jos ja kun osallistujat tietäisivät että kyseessä on testi, eikä se oikea puoliso. Silloin tilannetta ei ota niin tosissaan, ja omat raaimmat reaktiot jäävät tulematta. Jos on pettynyt toiseen, voi ajatella että onneksi tämä ei nyt ole vielä se joka on oikeasti paritettu minulle, ja testitilanne olisi myös väkisinkin niin lyhyt, että sen ajan jaksaa hyvin teeskennellä mukavaa.

Joku muu kirjoittaja ehdotti että haastateltaisiin eksiä. Minä olen tuollainen hieman Katjan tyyppinen nainen, puhun suoraan ja arvostan rehellisyyttä huomattavasti hienotunteisuutta enemmän. Jos minut olisi paritettu Ollille, minua nyppisi ja häiritsisi todella paljon se, että Olli tuntuu lapatossumaiselta, tosikkomaiselta ja perässävedettävältä, vaikka hänessä monia arvostamiani piirteitä onkin. Olisin pettynyt, koska en halua parisuhteessani sellaiseen matriarkka-rooliin, johon väistämättä Ollin kaltaisen ihmisen rinnalla kuitenkin joutuisin. 

En osaa sanoa reagoisinko tuossa tilanteessa yhtä kylmästi kuin Katja, mutta jo suorapuheisuuteni vuoksi Olli todennäköisesti pitäisi minua ilkiönä, ja minut tuomittaisiin palstalla alimpaan paarialuokkaan. Mutta jos asiantuntijat haastattelisivat eksiäni, he kertoisivat minun olevan lämmin, huumorintajuinen, jopa poikkeuksellisen hauska, ymmärtäväinen ja empaattinen, jne. Tämä siksi, että olen ollut vakavissa parisuhteissa ainoastaan sellaisten miesten kanssa, jotka ovat itse vähintään yhtä assertiivisia kuin itsekin olen, ja sellaisessa seurassa nuo hyvät puoleni tulevat esille.

Siispä edes eksiä haastattelemalla ihmisestä ei saa kokonaisvaltaista kuvaa, eikä käsitystä siitä, minkälainen persoona hänestä kuoriutuu juuri tietyn yksittäisen henkilön rinnalla.

Kummallista, että sinulla on noin paljo exiä vakavista suhteista, kun kuitenkin olet noin ihana?

Onko kaksi mielestäsi kummallisen paljon? Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Et tainnut huomata, että en suinkaan väittänyt olevani mitenkään yksiselitteisen ihana, vaan mainitsin olevani jossain määrin Katjan tyylinen ihminen.

Mietin vielä, että ihmisten huonoja puolia voisi saada esille haastattelemalla sellaisia entisiä tapailukumppaneita, joiden kanssa ei ole syntynyt vakavaa suhdetta. Siihen kun on yleensä syitä, miksi tapailu ei jatkunut. Näihin voi tosin olla aika vaikea saada kontaktia. Eikä sekään välttämättä antaisi kovin käyttökelpoista kuvaa ihmisestä, koska tapailukumppanin näkemys (samoin kuin kaikkien muidenkin) on myös hänen oman persoonallisuutensa värittämä. 

No haloo! Kuka ja kenen exä lähtisi oikeasti johonkin ohjelmaan vastaileen exänsä luonteesta yhtään mitään, ihan vain siksi että exä on päättänyt osallistua johonkin paritusohjelmaan?

Pääsääntöisesti tuskin kovinkaan moni 🤣

En tiennyt itkeä vai nauraa, kun kauppakassistakin Katja löytää huomautettavaa...väärä väri...ei tarvita 3 kauppakassia mukaan jne.

Miten edes kehtaa huomautella noin pikkumaisista asioista? Mitä väliä, vaikka ottaisi triljoona kauppakassia mukaan, ja kaikissa sateenkaaren väreissä. Keskittäisipä Katja senkin energian uuteen kumppaniinsa itsensä täysillä likoon laittaen, kun itse vapaaehtoisesti sokkoliittoon päätynyt lähtemään..katsojana kyllä em. vaikea ymmärtää miksi?!

Anniina-Ville ja Heidi-Oskari  parit järjestivät viimeisessä jaksossa kavereilleen kotibileet.

Näytti siltä, että Katja ja Olli eivät järjestäneet yhtään mitään, istuivat vain sohvalla ja pelailivat/

katsoivat telkkaria.  Eikö heillä ole lainkaan kavereita vai onko Katja täysin vastahakoinen emännöimään.

Voisi ajatella, että Olli tykkäisi bileistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olli puhui kameralle loukkaantuneeseen sävyyn, ettei siedä sitä tunnetta, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään. Hyvä, ainakin hän tunnistaa, mikä on pielessä. Seuraavaksi voisi yrittää ilmaista näitä tunteita Katjalle.

Olli paradoksi taitaa olla se, että Katja on tylyttänyt häntä niin kovin, että hän ei uskalla ilmaista loukkaantumista siitä että ei riitä. Koska pelkää että pikkuasioistakin niin kovin tylyttävä Katja sellaisesta puheeksiotosta ja pettymyksen tunteen ilmaisusta häipyisi heti. Ymmärrettävä pelko sinänsä. Mutta paradoksaalista kyllä se saattaisi herättää Katjan kiinnostuksen ja ihastuksen. Kun Olli laittaisi rajat katjan "paskanjauhannalle" ja osoittaisi Katjalle, että EDELLYTTÄÄ hyvää kohtelua. 

Mutta eikö kaikilla aiemmilla EA kausilla ole painotettu sitä, että parisuhteessa pitäisi tehdä kompromisseja, huomata, että se oma tapa olla ja tehdä ei välttämättä ole ainoa oikea, pitäisi olla valmis ottamaan huomioon puolison tavat olla ja tehdä. Että yhdessä voidaan kasvaa ja muuttua paremmiksi ihmisiksi.

Anteeksi mutta en nyt ihan ymmärtänyt että miten sinänsä hyvä kommenttisi liittyi tuohon paradoksiin, josta kirjoitin. Avaisitko vähän ajatuksenkulkuasi, niin saisin siitä varmaan kiinni. 

Vastaus taisi liittyä enemmän siihen, että Olli on loukkaantunut, kun häntä ei hyväksytä omana itsenään. Tietenkin jokainen tulisi hyväksyä omana itsenään, mutta ainahan voi ottaa opikseen ja muuttua paremmaksi ihmiseksi.

No joo-o. Mutta näkemäni perusteella Ollin on aika vaikea muuttua siksi paremmaksi ihmiseksi, jota Katja hänestä haluaisi. Hän ei voi muuttua pidemmäksi. Hän ei osaa arvata ennalta minkä värisiä kauppakasseja parempi ihminen käyttäisi. Hän ei osaa parantaa asuntoaan, koska Katja sanoo, että Katja ei tiedä miten asuntoa voisi ja pitäisi petrata. Hän ei voi poistaa edellistä avioliittoaan olemasta. Jne. 

No bioroskiksen hän voi hankkia, mutta kelpaisikohan silti Katjalle.

Ollin ongelma ei ole näissä ulkoisissa asioissa, vaan siinä että hän luulee niiden olevan syy siihen, miksi hän ei kelpaa.

Minulla on asunto jonka olen itse remontoinut itselleni sopivaksi. Jos sitä joku kritisoi, tämä ei horjuta itsearvostustani, koska en ole asuntoa tälle kritisoijalle suunnitellut vaan itselleni, ja pidän kaikista tekemistäni ratkaisuista ja olen niistä ylpeä. Kritiikin antajan kanssa keskustelisin hyvässä hengessä siitä, miksi mikäkin asia on minun kannaltani niin toimiva. Se tarjoaisi hänelle tilaisuuden kommentoida, miksi hän on eri linjoilla, siinäkin tapauksessa että hän aluksi ei osaa sanoa mitään syitä: usein kun itse alkaa keskustella erittelevämmin, toinenkin saa kiinni omista ajatuksistaan paremmin. Kumpikin oppisimme toisistamme keskustelun myötä. En siis näkisi mitään syytä pahastua siitä jos toisen mielestäni asuntoni on vain 7,5.

Jos toinen tosissaan kritisoisi kauppakassini väriä (ottamatta nyt kantaa siihen sanoiko Katja tuon tosissaan - en itse ainakaan päässyt selville siitä), minulla ei olisi kerrassaan mitään ongelmaa. Kauppakassin väri kun ei ole itselleni ollenkaan tärkeä asia. Jos se sitä toiselle olisi, ehdottaisin että käydään yhdessä hankkimassa juuri hänen makunsa mukaisia kauppakasseja vaikka heti samana päivänä. Saisimme mukavaa yhteistä tekemistä ja toinen tuntisi tulleensa kuulluksi. Koska asialla ei ole minulle väliä, olisi todella helppoa antaa toisen päättää siitä juuri niin kuin haluaa. 

Olli tuntuu ottavan jokaisen kommentin itseensä, ja tulkitsevan että nämä kaikki asiat hänessä pitäisi muuttua, jotta hän "kelpaisi" Katjalle. Tosiasiassa ainoastaan tuon asenteen pitäisi muuttua. Nämä kauppakassinvärit ja muut asiat sinänsä tuskin ovat kynnyskysymyksiä silloin, kun henkilö on persoonallisuudeltaan lämmin, lähestyttävä ja itsevarma, eli viehättävä ja elämänkumppaniksi sopiva.

Kävit pitkällä tekstillä läpi asioita, jotka ovat muutettavissa. Mites kun Katja ei ole tyytyväinen Ollin pituuteen?

Siihen Olli voisi sanoa Katjalle vaikka: "Käydäänkö hankkimassa sinulle korokepohjakengät, niin saat siedätyshoitoa ja pääset ehkä vielä joskus yli tuosta sun pituuspakkomielteestä?" Ja tämä siis ystävälliseen, hassuttelevaan sävyyn. Mutta tällainen ei onnistu, jos itsestä tuntuu siltä että tietty kehon pituus on ihan oikea vika ihmisessä, ja todellinen syy siihen miksi ei kelpaa toiselle. Ollin yritys tuoda tilanteeseen huumoria sisälsi tuollaisen oletuksen, hänhän ehdotti itselleen niitä korokepohjakenkiä. Siksi se ei laukaissut tilannetta oikein mihinkään suuntaan. 

Anekdoottina, olen seurustellut itseni pituisen miehen kanssa (165 cm), jonka koin todella kuumaksi ja vetoavaksi. Aiemmin olen myös tapaillut toista miestä, joka oli jonkin verran minua pidempi mutta omasta mielestään liian lyhyt. Tällä miehellä oli niin vahva usko oman pituutensa riittämättömyyteen, että tapailusta ei tullut siitä syystä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että vaikka osallistujia ja heidän läheisiään haastattelisi aamusta iltaan ja illasta aamuun, ei selviä se, miten ihminen reagoi uuteen ihmiseen/mahdollisuuteen. Tietääkseni vielä ei ole kehitetty mittaria, miten yhteensopivuuden kemian osalta voisi määritellä.

Uskon, että me kaikki käyttäydymme eri tavoin ihastuksemme seurassa, kuin sitten ihmisen, joka ei kolahda henkisesti eikä fyysisesti.

Voisiko hakuvaiheessa järjestää sellaisen testin, että paperilla suhteellisen kiinnostava ihminen laitettaisiin hakijan kanssa samaan huoneeseen, ja asiantuntijat tarkkailisivat millaista ensikohtaaminen on?

Esimerkiksi kaksi hakijaa tapaisivat samassa tilassa kahdestaan. Kaksi sellaista jotka on yhteensopivuusmittarin mukaan melko sopivia (vähintään ulkonäön puolesta, siihenhän moni ihastuu ensiksi), mutta eivät paras vaihtoehto toisilleen. Sitten katseltaisiin, miten juttelevat toisilleen ja syntyykö ikäviä fiiliksiä.

Samalla pystyisi harjoittelemaan sitä tositilannetta. Toisaalta, jos tämä testi sujuisi erityisen hienosti se saattaisi lisätä pilvilinnojen kehittämistä. Testipariin saattaa myös keretä ihastumaan jne...

Ei tämäkään paljoa antaisi informaatiota, mutta jotain uutta.

Ei tämä toimisi, jos ja kun osallistujat tietäisivät että kyseessä on testi, eikä se oikea puoliso. Silloin tilannetta ei ota niin tosissaan, ja omat raaimmat reaktiot jäävät tulematta. Jos on pettynyt toiseen, voi ajatella että onneksi tämä ei nyt ole vielä se joka on oikeasti paritettu minulle, ja testitilanne olisi myös väkisinkin niin lyhyt, että sen ajan jaksaa hyvin teeskennellä mukavaa.

Joku muu kirjoittaja ehdotti että haastateltaisiin eksiä. Minä olen tuollainen hieman Katjan tyyppinen nainen, puhun suoraan ja arvostan rehellisyyttä huomattavasti hienotunteisuutta enemmän. Jos minut olisi paritettu Ollille, minua nyppisi ja häiritsisi todella paljon se, että Olli tuntuu lapatossumaiselta, tosikkomaiselta ja perässävedettävältä, vaikka hänessä monia arvostamiani piirteitä onkin. Olisin pettynyt, koska en halua parisuhteessani sellaiseen matriarkka-rooliin, johon väistämättä Ollin kaltaisen ihmisen rinnalla kuitenkin joutuisin. 

En osaa sanoa reagoisinko tuossa tilanteessa yhtä kylmästi kuin Katja, mutta jo suorapuheisuuteni vuoksi Olli todennäköisesti pitäisi minua ilkiönä, ja minut tuomittaisiin palstalla alimpaan paarialuokkaan. Mutta jos asiantuntijat haastattelisivat eksiäni, he kertoisivat minun olevan lämmin, huumorintajuinen, jopa poikkeuksellisen hauska, ymmärtäväinen ja empaattinen, jne. Tämä siksi, että olen ollut vakavissa parisuhteissa ainoastaan sellaisten miesten kanssa, jotka ovat itse vähintään yhtä assertiivisia kuin itsekin olen, ja sellaisessa seurassa nuo hyvät puoleni tulevat esille.

Siispä edes eksiä haastattelemalla ihmisestä ei saa kokonaisvaltaista kuvaa, eikä käsitystä siitä, minkälainen persoona hänestä kuoriutuu juuri tietyn yksittäisen henkilön rinnalla.

Kummallista, että sinulla on noin paljo exiä vakavista suhteista, kun kuitenkin olet noin ihana?

Onko kaksi mielestäsi kummallisen paljon? Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Et tainnut huomata, että en suinkaan väittänyt olevani mitenkään yksiselitteisen ihana, vaan mainitsin olevani jossain määrin Katjan tyylinen ihminen.

Mietin vielä, että ihmisten huonoja puolia voisi saada esille haastattelemalla sellaisia entisiä tapailukumppaneita, joiden kanssa ei ole syntynyt vakavaa suhdetta. Siihen kun on yleensä syitä, miksi tapailu ei jatkunut. Näihin voi tosin olla aika vaikea saada kontaktia. Eikä sekään välttämättä antaisi kovin käyttökelpoista kuvaa ihmisestä, koska tapailukumppanin näkemys (samoin kuin kaikkien muidenkin) on myös hänen oman persoonallisuutensa värittämä. 

No haloo! Kuka ja kenen exä lähtisi oikeasti johonkin ohjelmaan vastaileen exänsä luonteesta yhtään mitään, ihan vain siksi että exä on päättänyt osallistua johonkin paritusohjelmaan?

Pääsääntöisesti tuskin kovinkaan moni 🤣

Joo multa kannattais ainakin existä kysellä. Kertoisin pelkästään totuudenmukaisia positiivisia asioita. (Not)